Karvatenava

venni

Karvatenava tuli perheeseemme nelisen vuotta sitten. Heti se otti meidät omakseen, kulki tutkimassa paikat, asettui taloksi.

Syntymäkodissaan se oli ollut pentueensa pienin. Se oli jäänyt vahvempien jalkoihin ja siitä oli tullut arka. Vaikka se on nyt ajan myötä reipastunut, ei sille voi sankarin viittaa asetella edelleenkään. Jokainen ulkona käynti on sille jännittävä ja ihmeellinen seikkailu. Äänet ja hajut ja autot ja ihmiset ja toiset karvatenavat kiehtovat ja samalla myös pelottavat.  Juttusille se ei antaudu kenenkään kanssa, ei vaikka samat ihmiset omine karvatenavineen tulevat vastaan harva se päivä.

Read more