WP_003515

Make it a game

”Ollaanko sellaista leikkiä, että olemme palomiehiä ja meillä on kiire ulos sammuttamaan tulipalo. Sen takia meidän pitää pukea vaatteet päälle mahdollisimman nopeasti? Olimme kerran poikamme Elmerin kanssa palomiesleikkiä, kun olimme lähdössä ulos puistoon. Elmeriä 3v ei kauheasti napannut pukeminen ja olin päättänyt, että minähän en auta isoa miestä. Kas kumma mitä tapahtui, kun aloin pukea itse vaatteita päälle. Elmerillä tuli kiire, ettei hän pääsisikään vesiletkuun käsiksi ja kas kummaa Elmeri oli tuossa tuokiossa valmis. Sivusilmällä seurailin poikamme määrätietoista toimintaa, kun hän sai halun toimia. Ja niinhän siinä kävi, että Palomies-Penny voitti kisan ja pääsi isommalle vesiletkulle. Voi pojan ilmettä, kun tuumasin, että mulle jäi nyt vain tämä kastelukannu ja sinä sain ison vesiletkun (vesipyssyn). ”

Tee asioista pelejä

On kyse mistä tahansa asiasta lasten kanssa, niin kannattaa tehdä siitä leikki tai peli. Lapsilla on tapana innostua todella pienistä. Kun tuota innostusta seuraa ja lähtee siihen itse mukaan, saa yleensä hyviä tuloksia aikaan. On sitten kyse hampaiden pesemisestä, nukkumaan menemisestä tai ulos lähtemisestä niin leikin varjolla asiat sujuvat kaikkien kannalta mukavemmin.

”Olimme ruokapöydässä Ellan ja Elmerin kanssa. Elmerin ruokakäyttäytyminen oli todella huonoa. Keksin sitten tarinan ilkeästä ja hyvästä keijusta, jotka tarkkailevat ruokapöytätapoja. Elmerillä oli pöydän lähellä muutama legoukko ja kun käyttäytyminen jatkui huonona totesin, että nyt ilkeä haltijatar vie legoukon pois. Ukkeli meni muovirasiaan. Elmeri katseli ihmeissään hommaa ja alkoi syödä reippaammin. Kuitenkin meni hetki, niin pelleily taas jatkui ja otin toisen ukkelin ja sanoin taas ilkeän haltijan käyneen kylässä. Elmeri ei totellut vieläkään ja vein sitten koko rasian pois. Elmerille tuli hätä, että legoukot hävisivät. Tulin rauhallisena paikalle ja sanoin Elmerille, että on olemassa mahdollisuus, että hyvä haltijatar tulee käymään, jos käyttäytyminen paranee. Ja mitä tapahtui? Pelleily loppui ja ruoka päätyi oikeaan osoitteeseen. Kun lautanen oli lusikkaa vaille tyhjä, hain rasian takaisin ja sanoin, että nyt hyvä haltijatar on nähnyt miten reipas Elmeri on ja siksi palautti legoukot. Kaikki oli tyytyväisiä.”

Positiivisuus negatiivisuuden edelle

Leikin varjolla matkustaminen kasvatustilanteissa antaa mahdollisuuden olla positiivinen. Silloin ei tarvi heti turvautua negatiivisiin keinoihin, vaan voi pehmeämmin käsitellä asian. Positiivisessa ilmapiirissä asia luonnistuvat ilman vastarintaa ja kaikilla on kivempi olla.

Leikki on lasten työtä ja sitä kannattää käyttää positiivisen välineenä kasvatuksessa. Joskus leikki toimii paremmin, kun tiukkana oleminen. Lentävä lausahdus ”Make it a game” on hyvä pitää mielessä.

WP_003147

Riittämättömyyden tunne

”Äiti, tuu yläkertaan leikkii mun kaa kauppaa? Huutaa tyttäremme yläkerrasta. Kävelen portaat ylös ja alamme leikkiä kauppaa. Menee minuutti niin alakerrasta kuuluu: ”Äiti, tuu leikkiin mun kaa pikkulegoilla”, huutaa poikamme alakerrasta. Mietin hetken ja tuumaan: ”Leikin hetkin Ellan kanssa ja tulen sitten. Odota hetki!” Menee pari minuttia ja Ella tuumaa, että kaupassa maksaa lukuhetki ja ottaa kirjan käteensä. Siitä intoudun kuuntelemaan satua, kunnes satuhetki keskeytyy Elmerin huutoon: ”Äiti tuu jo. Sä lupasit!” Aivan, niinhän mä lupasin. Ei muuta kun alakertaan leikkimään.

Elmerin syntymästä lähtien olen kamppaillut riittämättömyyden tunteesta äitinä. Muistan niin hyvin hetket, kun vauva tarvitsi äitiään imetyshommissa ja tietysti samalla hetkellä oli kolmivuotiaalla hätä vessassa. Mitä siinä sitten tehdä? Ei muuta kun vauva kainalossa vessaan auttamaan tytärtämme. Ja kun tuli nukutuksen aika ja jos Elmeri ei nukahtanutkaan kuin salama. Monesti tuli mietittyä, että onpa kurjaa, kun Ella joutuu yksin olemaan, mutta ei voi mitään. Tätä tämä on nyt, en voi revetä useaan paikkaan.

Pettymykset kuuluu asiaan

Riittämättömyyden tunne on tunteista raastava. Miten jakaa itseään moneen paikkaan, kun se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista? Olenkin lohduttautunut ajatuksella, että ei mun pidäkään ja kyllä pettymyksiä saa lapselle tulla. Usein olemmekin sopineet, että nyt teen Ellan kanssa jonkun homman ja sitten on Elmerin vuoro. Varsinkin työpäivien jälkeen huomaa miten paljon lapset kaipaavat huomiota ja oikein kilpailevat siitä.

”Äiti, mulla on asiaa. Taas Ella pilas mun jutun”, kuuluu usein Elmerin suusta, joka ei kerkeä kertomaan asiaansa, kun suulas sisko on koko ajan äänessä.

Ei muuta kuin vuoronumerot käyttöön ja käsi pystyyn kotonakin. Ja toista ei saa keskeyttää. Tuohan on se tärkein juttu, ihan aikuisillakin. Pitäisi malttaa kuunnella ja olla hiljaa. Tiedän, vaikeaa se voi olla, kun on niin paljon kerrottavaa ja tulikärpäset on housuissa, mutta maltti on valttia.

Kaksittain vietetyt hetket tärkeitä

Nautin suunnattomasti, kun saan antaa kaiken huomion vain toiselle lapsistamme. Silloin voimme täysin tehdä mitä lapsi haluaa ja täysin lapsen ehdoilla. Onkin ollut huippua, kun Ellalla on ollut harrastuksia ja meille on jäänyt tietyt illat viikosta Elmerin kanssa, jolloin voimme tehdä ihan mitä haluamme. Joskus vain halailemme ja sylittelemme, joskus pelaamme ja leikimme. Äiti voi hyvin tehdä myös omia juttuja ja Elmeri leikkii omia, mutta tärkeintä on se, että on koko ajan saatavilla ja läsnä. Ellan kanssa taas on mahtavaa touhuta, kun isä päättää lähteä Elmerin kanssa miesten hommiin. Voi, että nautin, kun saamme tehdä isojen tyttöjen touhuja, joista itsekin tykkään. Kaikenlaiset värkkäykset ja tyttöjen supitukset, voi että ihan parasta.

Riittämättömyys on tunne muiden joukossa, eikä sitä tarvitse pelätä. Pääasia on, että antaa aikansa laadullisesti täysin, kun on sen hetki, eikä koeta jakaa itseään. On ihan hyvä, että lapsi joutuu silloin tällöin odottamaan ja pettymään, kun se tapahtuu turvallisessa ympäristössä.

WP_000544

Seuraus vai pyrkimys hyvään, kumpi ohjaa sinua kasvattajana?

”Pieni lapsi käy jääkaapista ottamassa maitopurkin ja kaataa itselleen siitä lasiin maitoa. Isosta purkista maitoa kaatuu vauhdilla yli lasin.”

Miten aikuisena reagoit tilanteeseen? Olen usein jäänyt pohtimaan asiaa, sillä suhtautumiseni on ihan erilainen riippuen miltä lähtöasetelmalta suhtaudun asiaan. Suhtautumistani ohjaa se, tarkistelenko asiaa seurauksien vai lapsen pyrkimyksien kannalta. Oliko lapsella tarkoitus tehdä pahaa? Kaatoiko hän tahalleen maitopurkin? Ei ollut. Toisaalta mikäli seuraukseen eli maitopurkin kaatumiseen reagoi, niin olen itse huomannut, että reagoin siihen siksi, koska alan kyseenalaistamaan omaa velvollisuuttani ja olen vihainen itselleni.

Miksi en puuttunut tilanteeseen, kun tiesin, että näin voi käydä?

Olen siis tilanteessa pettynyt itseeni, en lapseen, mutta reagointi purkautuu lapselle. Tämä on laittanut useasti minut miettimään, että mikäli jaksaisi ajatella tilanteissa pyrkimyksen kannalta, niin osaisin itsekin suhtautua asioihin mahdollisimmin oikein niin pedagogisesti kuin eettisestikin. Tilanteen tiedostaminen on auttanut minua, sillä olen huomannut miten helpottavaa on ensi kerralla suhtautua asiaan. Opin siis kasvattajanakin koko ajan, kun joudun kyseenalaistamaan tekemisiäni.

Minkäs sille enää voi

Kuuntelin Positiivareiden Juhani Töytärin kertomusta hänen ihanasta ja herttaisesta äidistä, jolla on suuri sydän paikallaan. Hänellä oli tapana tuumata asioihin, kuten tähän maitolasin kaatumiseen, että ”Minkäs sille enää voi”. Mahtava asenne ja näinhän se usein on. Tapahtuneillehan ei voi enää mitään, mutta omaan suhtautumistapaan voi vaikuttaa. Tärkeintä on huomata, että millä tavalla lähtee asiaa ratkomaa: seuraukset vai pyrkimykset edellä? Olen huomannut, että on helppo reagoida siihen mitä tapahtui, mutta arvokkaampaa on se, jos suhtautuu asioihin pyrkimys edellä.

Lapsen oli tarkoitus tehdä hyvää. Hän halusi itsenäistyä. Hän halusi osata asioita, mitä isommatkin osaavat. Hän halusi näyttää äidille, että minä pystyn tähän.

Ja mitä minä teen jos suhtaudun häneen toruen? Samalla torun myös hänen hyvän pyrkimyksenä, sillä itsehän annoin sen tapahtua, varsinkin jos tietoisesti asian näin, mutta en puuttunut asiaan, kun halusin hänen olevan iso ja osaava :).

”Minkäs sille voi” ajatus on hyvä pitää mielessä. Asioita tapahtuu, niin huonoja kuin hyviä juttuja, mutta aina niihin ei voi itse kasvattajana vaikuttaa. Suhtautumistapaan sen sijaan voi aina itse vaikuttaa ja tätä kannattaa harjoitella. Lapset kokeilevat, tekevät asioita niin hyviä kuin huonoja. Aikuisina voimme antaa heille mahdollisuuden onnistua, mikäli tuemme myös epäonnistumisia. Pettymykset ja epäonnistumiset kasvattavat lasta. Vaikka se tuntuisikin joskus todella turhauttavalta.

Turkki

Pidä yllä parisuhdettasi – oma onnellisuus on tärkeää

Luin aivan mahtavan jutun facebookista, jossa mies oli alkanut deittailla oman vaimon kanssa. Mies promotti jutussa, että suhde on saanut ihan uusia tuulia ja rakkaus on löytynyt uudelleen. Omasta onnesta on pidettävä huolta, silloin kun lapset ovat pieniä. Kun puhutaan ruuhkavuosista, niin tällöinhän tuota ruuhkaa voisi olla myös parisuhteessa eli otetaan irti ne hyvät arkiset hetket ja annetaan flown viedä, kun on sen aika. Parisuhde on kuin nuotio, jota pitää vaalia, muuten se sammuu. Meillä oli mieheni kanssa hankala vaihe suhteessamme, kun kuopuksemme oli vauva. Kahden pienen lapsen arki ei ollut aina sitä ihanaa, jolloin tunnelma kiristyi suuntaan jos toiseen, eikä silloin parisuhde ollut se mistä vetää positiivisuutta, vaan se oli helposti se sylkykuppi, jossa ongelmia vellottiin. Onneksi tuollainen aika oli ohimenevää ja kuuluu osaltaan myös pitkään parisuhteeseen. Huomasimme mieheni kanssa, että meidän on enemmän suunniteltava elämäämme myös miehenä ja vaimona. Joskus yhteisen ajan ottaminen täytyy vain päättää, jotta hommat eivät jää sikseen.

Vaali onneasi

Onnen vaaliminen on todella tärkeä osa elämää. Kun on tunne-elämältään tasapainossa, niin on myös muut elämän asiat paljon valoisempia. Mikäli mieli on maassa ja masentaa, niin ei sitä jaksa repiä iloa mistään muustakaan. Artikkeli miehestä ja vaimosta, jotka alkoivat deittailla uudestaan, oli mahtava juttu. Mietin itsekin, että tämähän on juuri sitä mitä sitä itsekin kaipaa. Sitä säpinää, jota joskus on ollut. Onhan sitä ollut aikaisemminkin, mutta se on ollut vain piilossa. Nyt pitää etsiä se onni uudestaan. Pienet rakkaudet teot päivittäin ovat niitä juttuja, joita kannattaa vaalia. Miksi en sanoisi miehelleni, että rakastan häntä, kun näin tunnen. Miksi piilottaa näitä ihania tunteita itsellään, vaan antaa sen tulla ulos. Sanonta ”Se mikä on sisällä, tulee myös ulos” pätee hyvin onnellisuuteen. Silloin kun ihminen on onnellinen, hän säteilee iloa ja elämän riemua. Asiat eivät ole niin vaikeita, vaan ovat ratkaistavissa. Elämä helpottuu.

Opeta lapsille tunteita

Lapset samaistuvat kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu. Tämä pätee myös tunteisiin ja siihen miten niitä näytetään. Onko perheessä sallittua näyttää miltä minusta tuntuu vai onko opetettu, että tunteet pitää pitää sisällään. Minusta on mahtavaa, kun saa tuntea kaikkia niitä ihania ja pahojakin tunteita, sillä silloin tuntee elävänsä. Jos ei tunne koskaan mitään pahaa, ei koskaan tunne myöskään hyvää. Kun isän ja äidin suhde on onnellinen, heijastuu se myös lapsiin ja heidän tunne-elämään. On mahtava kuulla lapsien suusta ne kaikkein tärkeimmät sanat:

”Minä tykkään äidistä ja isästä”

Mikä onkaan sen parempaa kuin suhde, joka toimii. Vaali hyvää suhdettasi jatkuvilla pienillä eleillä. Mikäli vanhemmilla menee hyvin, niin menee myös lapsilla. Rakkautta pitäisi olla jokaisessa päivässä, jonka elämme.

WP_000802

Lapset ja kuolema

”Pappa,  mua on sua ikävä!”

Tuumasi tyttäremme, 6v, kun lensimme lentokoneella pilvien yläpuolelle. Lapsillemme on kerrottu, että pappa elää nyt taivaassa enkelinä ja hän näkee meidät sieltä. Pappa on mukana elämissämme meidän sydämien välityksellä. Aina kun muistelemme pappaa, papan tähti tuikkii kirkkaampana kuin aiemmin.

Isäni kuolema kaksi vuotta sitten pysäytti meidän perheen. Kuolemasta puhuminen ja asiasta keskusteleminen lapsien kanssa sai minut ymmärtämään miten tärkeitä ovat hyvät muistot ja kuinka tärkeä on niitä ylläpitää. Myös perinteet, joita ylläpidämme haudalla käyden ja kortteja papalle tehden, ovat merkki siitä, että surutyötä pitää lapsienkin kanssa tehdä.

Ikävän eri puolet

Ikävä on meillä pappaa nähden erilainen. Lapset ikävöivät pappaa, kun hän ei ole enää mukana juhlissa, eikä urheilemassa kanssamme. Itselle ikävä on haikeutta, surua ja joskus myös vihaa siitä, että elämä päättyy noin yhtäkkiä. Kaipaan isäni turvaa ja tukea, kun minulla on vaikeaa. Vanhojen kuvien katseleminen tai juttujen muisteleminen saa aina kyyneleet silmilleni.

Olemme useasti lapsien kanssa puhuneet kuolemasta ja siitä mitä se merkitsee meille maanpäällä eläville. Lapset ovat kysyneet ja tuumailleet ihania asioita:

”Näkikö pappa kun hyppäsin päiväkodissa hyppynarulla uuden ennätyksen?”
”Onko tuo kirkkain tähti taivaalla papan?”
”Onneksi on hautausmaa, niin voidaan käydä pappaa moikkaamassa.”

Lapsien kanssa on tärkeää tehdä surutyötä ihan samalla tavalla kuin aikuistenkin kanssa. Suru ja tunteet ovat erilaisia, mutta molemmille ihan yhtä aitoja. Lapselle usein kuolema on todellinen asia: en näe pappaa enää. Tai kuten poikani, 3v, tuumasi:

”Pappa on lähtenyt pitkälle matkalle.”

On matkamme sitten pitkiä tai lyhyitä, niin vaalikaamme  hyviä muistoja. Jokaisesta päivästä kannattaa tehdä jollakin tapaa paras päivä. On ne sitten pieniä tai suuria tekoja, mutta jokainen saa meidät tuntemaan, että elämämme. 

WP_009319

Loma – Mitkä asiat tekee Sinun loman?

Olimme perheeni kanssa jälleen Teneriffalla. Näköjään hyvä kohde, kun aina jää jokin kirjoitettava asia mieleen :). Tällä kertaa matkat menivät hienosti, olivathan lapsemme jo 3,5 v ja 6 v, eikä pahemmin itkuja matkoillakaan kuultu. Ja paluulento oli jälleen yölento. Se ihanuus, kuten kaksi vuotta aikaisemminkin. Tällä kertaa yölento oli pelastus. Lapset nukkuivat lennolla.

Loman aikana keskustelimme mieheni kanssa muutamaankin kertaan siitä, mitä lomalla tehdään. Tai minä keskustelin ja päätin mieheni puolesta. Mieheni loman vietto näytti olevan selvä: mitä enemmän hän saa olla koneella ja valmistella koulutuksiaan ja promotilaisuuksiaan sen parempi. Ja tietysti hotellin nettiajat piti käyttää minuutilleen. Itse olin toista mieltä. Lomalla en halua istua hotellihuoneessa, kun on mahdollisuus tutustua uuteen paikkaan, nauttia hyvästä ilmasta ja kauniista luonnosta.

Mikä tekee lomasta loman?

Jäimme keskustelemaan lapsien leikkiessä puistossa, että mikä oikeastaan tekee lomasta loman? Toisille se on sitä, että pääsee arkiaherruksesta rentoutumaan valmiiseen ruokapöytää ja joku muu siivoaa sinun puolesta. Toisille se on sitten sitä, että saa aktiivisesti tehdä asioita ja kokeilla erilaisia elämyksiä. Jotkut nauttivat rannalla löhöilystä ja kiireettömästä ajasta. Itse nautin siitä, kun ei tarvitse ruokkaa laittaa tai siivota. Pääsee siis hetkeksi pois arkikuplasta. Lisäksi aktiivitoiminnat (urheileminen, shoppaileminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen) ja kesäkohteissa uiminen ovat minulle loman kohokohtia. Mieheni viihtyisi yhdessä paikassa ja näppäilisi konettaan paikasta riippumatta.

Kompromissit lomallakin tekevät ihmeitä

Kun tekee kompromisseja lomalla, jokainen saa lomailla omalla tavallaan. Välillä lähden lasten kanssa kolmestaan esimerkiksi uimaan tai leikkimään, ja mieheni jää tekemään omia juttuja (”ottaa aikaa itselleen”). Kaikki siis saa lomailla, omalla tavallaan :).

Loma on tosiaan monen asian summa, jossa tiivistyy useampi asia. Lomatunnelmaan pääsee yleensä helposti jo sillä, kun arkistressistä pääsee hetkeksi pois ja saa olla ihan rauhassa, nukkua pitkään ja ladata akkuja. Perheellisille yleensä perheen kanssa vietetty aika on sitä parasta aikaa, kun saa nauttia ilman kiirettä toistensa seurasta.

L            Löhöilyä
O            Omaa aikaa
M           ME = yhdessä oloa
A            Aktionit

WP_006845

Kiusaamiselle loppu

”Oli koulun välitunti ja pojat pelailivat jalkapalloa. Yhtäkkiä yksi poika hermostui ja hyökkäsi kaverinsa päälle. Tappelua jatkui jonkun aikaa, mutta välituntivalvoja ei ollut näkemässä sitä. Paikalle tuli välituntiavustajana toiminut kouluavustaja, joka huomasi itkevän pojan. Mitä hän teki? EI MITÄÄN.”

Jos aikuinen ihminen havaitsee, että kyseessä on mahdollisesti kiusaamistapaus, niin kyllä niistä pitäisi kissa nostaa pöydälle heti ja ratkaista tilanne, eikä jättää tilannetta puolitiehen. Ennen kaikkea tilanne olisi pitänyt selvittää aikuisen toimesta. En ymmärrä tällaista toimintaa aikuisilta. Mikäli olet paikalla ja jotain epäoikeudenmukaista tapahtuu, niin kyllähän asia pitäisi ottaa aina vakavasti.

Aikuisten toiminta on todella tärkeää

Kiusaamistilanteet ovat todella tärkeä selvittää osapuolien välillä. Olen kuullut tarinoita perheistä, joissa vähätellään lapsen kiusaamista. Lapsi heittäytyy marttyyriksi ja hän pompottelee vanhempia, jotka sitten toimivat asiaan kuulumattomalla tavalla. Kyllähän jokaisen vanhemman tehtävä on varmistaa, että jos oma lapsi kiusaa toista, niin tätä ei tule jatkossa enää tapahtumaan. Ja asia on selvitettävä samantien perusteellisesti. Aikuisten on asiassa toimittava jämerästi ja saatava lapset ymmärtämään asian tärkeys. Ja mahdollisesti turvautumaan ammattiauttajien puoleen, jos omat keinot ei riitä.

Kiusaminen seis 

Koulukiusaaminen on kouluissa todella ikävä ongelma. Mikäli toinen lapsi häiritsee toisen opiskelua ja henkistä olotilaa, pitäisi asia aina ottaa vakavasti. Usein kiusaajalla saattaa olla taustalla ongelmia, joihin olisi hyvä saada apua. Ei kukaan synny kiusaajaksi, vaan ympäristö ja tapahtumat lapsen ympärillä muovaavat häntä. Ja usein kiusaaminen on pahanolon purkamista, johon pitäisi löytää toinen keino. Monesti lapset ovat hukassa ja tarvitsevat aikuisten apua.

Mikäli havaitset kiusaamista, puutu siihen heti. Ketään ei saa kiusata, on kyse sitten päiväkodista, koulusta tai työelämästä. Kaikilla on oikeus olla oma itsensä ja toimia persoonansa kautta.

WP_001819

Rutiinit – Ne ihanat rutiinit

”Herätyskelloni soi joka arkipäivä 0610. Pyöräilen töihin. Pyöräilen kotia. Touhuillaan ilta lasten kanssa. Käyn samoissa jumpissa tai lenkillä saman reitin. Toistuvat Iltatouhut. Nukkumaanmeno.”

Arkirutiinit, mikä ihana asia elämässä. Itse olen rutiini-ihminen. Useasti mieheni onkin nauranut minulle, kun juoksen esimerkiksi aina saman juoksulenkin. En voisi kuvitellakaaan, että lähden vain juoksentelemaan päättömästi sinne tänne ja katson minne tieni vie. Se ei sovi minulle, koska tykkään siitä, että tiedän tarkalleen kuinka pitkän matkan juoksen. Jos haluan lyhyemmän tai pidemmän reitin, niin sitten vaihdan reittiä.

Rajoittavatko rutiinit elämääsi?

Rutiinit ovat hyvä asia, jos ne eivät liikaa rajoita elämää. Mikäli rutiinit tulevat korvista ulos ja alkavat olla pakkomielle, niin silloin on syytä miettiä, että voisiko rutiineista hieman löystää. Kun lapsemme olivat pieniä vauvoja rutiinit olivat todella tärkeitä, kun harjoittelimme mikä on yö, mikä päivä, milloin leikitään ja milloin nukutaan. Nukkuminen kun ei ollut vauvojemme mielestä kovin tärkeää yöaikaan. Silloin sai todella miettiä, että miten rutinoimme päivän, niin että aktiviteetit rajoittuvat tiettyyn aikaan ja iltarauhoittuminen alkaa tiettyyn aikaan. Siihen päälle iltapesujen ja –syömisten yhteensovittaminen, niin rutiinit olivat valmiit. Toisaalta ei maailma siihen kaatunut, jos joku päivä rutiineita ei voitu tehdä. Toisaalta silloin oli myös mielessä, että täytyypä päästä taas normirytmiin mahdollisimman pian.

Mielestäni rutiinit tuovat raameja arkeen. Lapsetkin tietävät, että kello kahdeksan on ilta ja silloin pitäisi olla jo sängyssä lukemassa iltasatuja. Mikäli joku ilta he saavat tehdä omia hommia kaueammin, niin silloin lukuhetki lyhenee. Nämä ovat sopimuksia puolin jos toisin. Itse en voisi elää ilman rutiineja, mutta tiedän paljon perheitä, joissa ei ole mitään rutiineja. Eletään miltä tuntuu. Sekin on ihan ok, jos se itselle ja lapsille on sopiva homma.

Onnellisuus koostuu myös rutiineista

Voice.fin lehtijutussa oli hyvin todettu, että kun lapselle opettaa onnen rutiineja, hänestä kasvaa onnellinen lapsi. Jokainen tarvitsee lepoa, ravintoa ja esimerkiksi ystävien seuraa, tunteakseen olonsa onnelliseksi. Rutiinit eivät rajoitu vain tekemisiin, vaan myös tunne-elämään. Jotta voit kokea olevasi tasapainoinen tunne-elämältäsi, täytyy myös elämän muut rutiinit olla kunnossa.

Opeta lapsille onnen ja elämän rutiineja. Rutiinien avulla saadaan elämänhallinnan tunnetta ja turvallisuutta elämään. Lapset tarvitsevat tiedon, että joku asia on pysyvää heidän elämässään. Rutiinit antavat tähän hyvän mahdollisuuden.