WP_000827

Viivästetty tarpeen saanti

“Äiti, osta mulle legopaketti?”

Kuuluu poikamme Elmerin,3v, suusta heti kun kauppaan astumme. Tuumaan asiaan yleensä niin, että mennään katsomaan niitä. Aina voi katsoa, eikä se maksa mitään. Mielestäni on hyvä, että lapset joutuvat kokemaan viivästettyä tarpeen saantia esimerkiksi juuri näissä leluostoksissa. Kaikkea ei tarvitse saada heti, vaan pitää malttaa odottaa. Parasta usein noissa tilanteissa on se, että asiasta keskustellaan yhdessä ja mietitään, että oiskohan se mahdollista joskus saada.

Sopimukset puolin jos toisin

”Äiti, sopisko, että mä saisin sen barbien, kun eskari loppuu? Kesäloman kunniaksi.”

Ella, 6v, osaa jo keskustella sopimuksista, kun haluaa jotain. Usein olemmekin asettaneet jonkin tavoitteen ja jos tämä toteutuu niin siitä sitten voi saada sovitun palkinnon. Parasta on se, kun lapsi itse alkaa miettiä, että kuinka hän pääsee päämääräänsä ja mitä se edellyttää. Joskus käy niin, ettei tavoite täyty ja sitten leluakaan ei osteta.

Palkinnot ja kriteerit

Usein tulee mietittyä sitä, että miten määrittelen kriteerit, joita palkintoja voi saada esimerkiksi uusien taitojen oppimisesta tai hyvistä teoista. Mikäli jokaisesta risauksesta lapsi saa jotain, niin ei se tunnu enää miltään, eikä hän opi odottamaan ja viivästyttämään tarvettaan. Joskus on hyvä, ettei saakaan mitään, vaikka jotain hienoa tekisi. Tällä tavalla lapsi oppii sen, että mikään ei tule ilmaiseksi ja kaikesta ei pidäkään saada palkintoa. On olemassa töitä ja velvollisuuksia, joita joutuu vain hoitamaan. Se kuuluu elämään.

Lapsen on hyvä oppia siihen, ettei mikään tule ilmaiseksi ja tarvetta voi viivästää. Kun hyvää jaksaa odottaa, niin se yleensä myös tuntuu paljon kivemmalle. Viivästettyä tarpeen saantia on hyvä harjoitella jo pienestä pitäen.

IMG_0022

Lasten tunteiden käsitteleminen

Perheellemme sattui todella elämää pysäyttävä hetki pari viikkoa sitten. Kriisin aikana kiinnitin paljon huomiota siihen, miten tyttäremme, 6v, ja poikamme, 3v, käsittelivät tunteitaan ja pahaaoloaan. Tyttäremme ymmärsi menettämisen tuskan ja osasi hahmottaa asiaa jo todella selkeästi. Pojallemme tärkeintä oli se, että isi tulee takaisin ja tuo hänelle tuliaisia. Se positiivinen asia oli siis mielessä, vaikeanakin aikana. Tyttäremme oli todella surullinen, kun hän mietti, ettei ollut antanut käsi-pusu-juttua isän kanssa erottuaan. Sitä normaalia rutiinia, joka on hänelle tosi tärkeä juttu aina erotessamme. Tällä kertaa se oli jäänyt vain peukun näyttämiseen. Tyttäremme halusi myös sulkea negatiiviset asiat pois ja siirtyä leikin maailmaan käsittelemään niitä. Hänen leikissään oli paha noita, joka halusi barbeille huonoja asioita. Välillä barbit olivat niin hädissään, että tyttärellemme tuli oikeasti itku. Silloin hän hyppäsi leikistä hetkeksi pois ja aloitti toisen leikin, positiivisen. Kun minä itkin, hän sanoi: ”Ei mietitä isää. Leikitään!”. Aivan, kunpa se olisi aikuisillakin niin helppoa siirtyä siitä tuskan tunteesta tuohon leikin rajattomaan maailmaan. Ihan noin vain.

Leikki – lapsen psyykkeen suojeluväline

Leikin kautta lapsi pääsee tutustumaan elämän asioihin kuten kuolemaan, ahdistukseen, suruun ja iloon leikin varjolla. Yleisesti leikin pitää olla lapsilähtöistä ja perustua mielikuvitukseen. Leikeissä prosessi, eli yksittäisistä toiminnoista koostuva toiminta, on tärkeämpi kuin leikin lopputulos. Leikeissä on sääntöjä, jotka vaihtelevat lapsen kehitysvaiheen mukaan. Mielenkiintoista lapsien leikeissä on se, että he saattavat siirtyä leikistä pois ja takaisin sisään. Riitatilanteissa lapset siirtyvät pois leikistä ja kiistelevät niistä säännöistä, joita leikissä tulisi käyttää.

Leikki lapsen psykologisen kasvun elementtinä

Sanonta ”leikki on lapsen työtä” kuvastaa mielestäni hyvin, tätä leikkimisen psykologista tärkeyttä. Aikuisille työelämä tarjoaa mahdollisuuden kehittää itseään ja testata omia psykologisia ominaisuuksia. Stressaavan arjen pyörittämisessä erilaiset motiivikonfliktit tulevat hyvin tietoiseksi ja sosiaaliset kanssa käymiset ihmisten kesken antavat mahdollisuuden kehittää omia käyttäymismalleja ja -teorioita. Lapselle leikki tarjoaa näiden psykologisten ominaisuuksien kehittämisen mahdollisuuden. Kun leikkiminen lapsilla monipuolistuu, tulevat mukaan ryhmässä toimimisen pelisäännöt ja se miten toisien kanssa on tultava leikissä toimeen. Se mikä ennen yksin leikkiessä toteutui, ei enää toimikaan samallalailla ja siihen tarvitaan taas uusia psykologisia taitoja.

Pitkä prosessi

Olen tyttäremme kanssa huomannut, miten pitkä prosessi tämä psykologinen kasvu on. Anteeksi pyytäminen leikeissä on todella hankalaa, kun paha mieli horjuttaa omaa sisintä minää ja lapsi huomaa käyttäytyneensä huonosti. Hänen sisäinen maailma saa kolauksen, jonka seurauksena ulkoinen minä käyttäytyy esimerkiksi tyttäremme tapauksessa torjuvasti ja kieltävästi ”En minä sitä tehnyt, muut saa pyytää minulta anteeksi”. Kun lapsi saa itselleen käyttöönsä uusia psykologisia menetelmiä, pahan mielen voittaminen helpottuu ja torjunta ei ole enää niin vahvaa. Ajatus ”En minä ole niin paha, vaikka väärin teinkin” ei enää horjuta hänen minuutta ja ulkoinen minä kykenee sanomaan anteeksi sanan toiselle. Samalla ihmisiä eläimistä erottava empatiakyky kehittyy ja lapsi kykenee ajattelemaan toisenkin puolesta asioita ”Jos minä lyön toista, hänelle tulee paha mieli ja häntä sattuu”, ”Ei tunnu kivalta, jos toisen piirustusta haukutaan.”

Aikuinen leikin maailmassa

Kasvatuksellisesti leikki tarjoaa oivallisen tavan auttaa lasta kehittymään psykologisesti. Kun leikki on lapselle oma maailma, niin leikkien tarjoaminen ja aikuisen ohjaus leikeissä auttaa lasta huomaamaan toimivia toimintamenetelmiä. Ohjaus kasvatuksellisessa mielessä ei saa olla liian vahvaa, jottei lapsen itseohjautuvuus kärsi siitä. Esimerkiksi leikissä on hyvä olla mukana, mutta leikin ohjaamista liiallisesti tulisi välttää. Tämä tarjoaa lapselle mahdollisuuden aikuisen seurassa testata vähän pahempiakin leikkejä, esimerkiksi palomiehillä on paha liikenneonnettomuus tai ihminen on hukkumassa meressä. Lapsi ei koe tätä tilanetta uhkaavana, kun hän leikin varjolla pystyy aina pelastamaan uhrinsa ja kun aikuiselta voi kysellä miksi näin kävi.

Lapsien pitäisi leikkiä niin kauan kuin he haluavat. Leikillä on uskomaton voima myös kriisitilanteissa ja ne suojelevat lasta maailman pahuudelta. Mahtavaa leikkien voimassa on se, että lapset pystyvät sulkemaan ajatuksiaan ja hyppäämään täysin pois siitä. Ja taas aloittamaan uuden leikin. Puhtaalta pöydältä.

Kannusta lasta leikkimään. Se helpottaa lapsen oloa vaikeissa tilanteissa ja antaa hänelle mahdollisuuden suojautua ikäviltä tunteilta. Leikki on lapsen työtä, ennen kuin hän on valmis työntekoon.

WP_010394

Hetki, jolloin elämä pysähtyi

Oli normi keskiviikkoilta meidän perheessämme. Mieheni lähti viemään tytärtämme jumppaan Linnanmaan liikuntahalliin. Minä jäin Elmerin kanssa kotia, koska saimme ihanan vieraan. Aika hurahti kuin siivillä ystäväni kanssa poristessa, enkä ollut huolissani, kun jumppalaisia ei kotiin tullut. Ystäväni lähti kahdeksan aikoihin kotia. Mietin silloin, että ovatpa jumppalaiset kauan poissa, mutta mietin, että mieheni ajatteli, etteivät viiti tulla häiritsemään ja ovat varmaan mennyt kyläilee jollekin. Käytin Elmerin kylvyssä ja sen jälkeen puhelimeni soi:

”Päivystykseen on tuotu tuntematon mies ja oletettavasti se on miehesi. Mikä on miehesi syntymäaika?” Kuului puhelimesta.

Sydämeni alkoi hakata tuhatta ja sataa, kädet tärisivät ja ääni värisi. Kerroin mieheni sosiaaliturvatunnuksen ja hoitaja puhelimesta jatkoi:

”Miehesi on saanut sairaskohtauksen, hänet on elvytetty ja hän on nyt teholla nukutettuna.”

Mieleeni tuli kaksi kysymystä kaaoksen keskellä:

”Onko hän hengissä? Missä tyttö on?”

Hoitaja hätääntyi kuullessaan, että miehelläni oli ollut tyttö mukana. Sanoin, että mun täytyy alkaa soittaa puheluja. Kädet täristen soitin mieheni veljelle ja kerroin mitä oli tapahtunut. Ei ole mitään kauheampaa kuin kertoa jollekin jotain näin kamalaa. Tuntui kuin sydämeni olisi tullut rinnasta ulos. Onneksi järki pelasi ja esti pahimmat tunteen ryöpyt sillä hetkellä, sillä Ella piti löytää. Mieheni veli lähti Ellaa hakemaan hallilta ja minä soitin hallille. Hallin kanslisti vastasi puhelimeen ja tiesi heti mistä tytöstä puhuin. Hän sanoi:

”Katselinkin, kun tyttö odotti aulassa pitkän tovin ja huuli alkoi väpättää. Kävin juttelemassa ja hän muisti, että isän numero löytyy Helpmaxin sivulta. Soitimme, mutta kukaan ei vastannut. Vein Ellan jumppaamaan uudestaan ja nyt hän odottaa pukuhuoneessa. Reipas tyttö!”

Yksi murheeni oli selvitetty. Sen jälkeen piti hoitaa ikävä puhelu mieheni äidille. Sitten soitti hoitava lääkäri. Hän kertoi, ettei osannut sanoa mieheni tilanteesta juuri mitään. Hän on nyt nukutettuna ja aika näyttää mitä tuleman pitää.

Olin kauhuissani. Mieleeni nousi miljoona kysymystä:

”Mitä jos hän ei selviä? Mitä teen sitten? Missä kunnossa hänen aivonsa ovat 14 minuutin elvytyksen jälkeen? Saanko miestäni koskaan enää takaisin?”

Samassa Ella ja mieheni veli tulivat meille ja lähdimme sairaalaan katsomaan miestäni ja hakemaan hänen tavaroitaan ja auton avaimia. Sairaalassa pääsimme katsomaan miestäni, joka nukkui hengitysputkessa ja miljoonassa letkussa. Teho1:n hoitajat olivat todella ihania ja lämmin henkisiä. He kertoivat positiivisia uutisia siitä, että mieheni oli reagoinut hengityksellä ja hengittää itse hengitysputken kautta. Unilääkettä tullaan vähentämään, joten seuraava yön aikana tiedetään enemmän. Lähdimme kotia. Kotona en saanut itkuani lopetettua ja Ella totesi minulle: ”Ei mietitä nyt isää enää.” (Lapsen tapa reagoida ikävään asiaan) Kokosin itseni, hoisin lapsien iltatoimet ja laitoin heidät nukkumaan. Sitten alkoikin raastava odotus.

Onneksi en joutunut odottamaan yksin, sillä sain ystävästäni todella tärkeää tukea henkisesti elämäni kovimmassa paikassa. Ystäväni kanssa puhuimme mieheni tilanteesta ja vaihdoimme asiat ihan muihin asioihin, niin sain ajatukset välillä jonnekin muualle. Hän piti minua kasassa. Iso kiitos sinulle ystäväni <3! Parin tunnin jälkeen ajattelin, että soitan sairaalaan ja kysyn tilannetta. Teholta vastasi pirteä hoitaja:

”Miehesi on herännyt ja hän on sanonut muutaman sanan.”

Iso kivi tipahti sydämeltäni siinä paikassa. Ilmoitin heti mieheni tärkeimmille ihmisille asiasta. Nyt ei auttanut kuin odottaa aamuun.

Pelkäsin nukkumaan menoa – yksin. Keksin kaikenlaisia verukkeita, ettei nukkumaan pitäisi mennä. Lopulta olin niin väsynyt, että oli pakko  yrittää. Yö oli elämäni kauhein. Kaikenlaiset ajatukset valtasivat mieleni, oloni oli todella lohduton. Toisaalta ajattelin, että aamulla näen enemmän. Sitten olen viisaampi. Ja niin aamu tuli.

Aamulla vein lapset tarhaan  ja lähdin sairaalaan. Sairaalassa mua odotti mieheni, joka toisteli puhumiaan asioita. Hoitaja varoitteli minua asiasta ja tuumasi, että tulen huomaamaan asian. Juttelin ja kyselin mieheltäni tunteeko hän minua, missä hän on töissä, mitä hänelle tapahtui ja missä lapset ovat. Mieheni muisti todella hyvin vanhoja asioita, mutta lähimuisti pätki kovasti. Hoitaja kertoi, että tämä on normaalia tällaisen tilanteen jälkeen ja voi mennä viikko tai enemmän ennen kuin muisti palautuu. Juttelimme varmaan 50 kertaa aamun aikana läpi mitä miehelleni tapahtui. Yhä uudelleen mieheni oli hämmästynyt siitä, että hänet elvytettiin ja että lenkki oli jäänyt kesken. Huomasin, ettei hän tajunnut yhtään mitä hänelle oli tapahtunut ja onni niin. Ihmisen mieli suojelee ihmistä tuossa tilanteessa. Oli ihana nähdä, että miehelläni oli olosuhteisiin nähden asiat todella hyvässä kunnossa. Hoitajakin tuumasi, että harvoin elvytetty potilas näin juttelee seuraavana päivänä. Olin niin kiitollinen. Sairaalasta kotiin lähtiessäni rukoilin kovasti ja kiitin suojelusenkeliä, joka oli pelastanut mieheni hengen. Kotiin kun pääsin en osannut surra, vaan aloin siivota. Niin tekijäihmisen tapa purkaa pahaa oloaan.

Sain supersiivottua asuntomme ja lähdin lapsia hakemaan, jotta pääsemme miestäni katsomaan. Kun sairaalalle tulimme, mieheni oli siirretty tutkimussaliin. Menimme osaston ulkopuolelle odottamaan. Kyselin osastolta, että milloin herra mahtaa osastolle tulla, eikä minulle informoitu mitään. Odottelimme varmaan tunnin, eikä mitään kuulunut. Aloin jo huolestua, että mikä ihme tässä mättää. Soitin teho1 osastolle ja kyselin, että missä mieheni on. Hoitaja sanoi, että käykään sisätautiteholla kysymässä sinne hän tulee. Kävin uudelleen kysymässä ja tällöin hoitaja otti meidän sisälle ja kertoi, että mieheni on pallolaajennuksessa. Olin kuin puulla päähän lyöty ja toistin:

”Pallolaajennuksessa, mikä hänellä oli?”

Hoitaja kertoi, että yhdestä isoimmasta suonesta oli löytynyt totaalitukos ja sitä nyt auotaan. Pää sekaisin kaikenlaisista ajatuksista lähdimme kotia.

Illalla pääsin katsomaan miestäni leikkauksen jälkeen. Sydämellinen kiitos Toini-anopilleni, kun pääsit auttamaan meitä hädän keskellä! Lapsia ei osastolle suositeltu otettavaksi mukaan ja olin onnellinen, etten heitä ottanut mukaan, sillä olisi voinut olla hurja kokemus nähdä isä oudossa tilassa. Mieheni oli lääketokkurassa, todella väsynyt ja juttelu oli asioiden toistamista. Leikkaus oli mennyt hyvin ja nyt alkaisi sitten toipuminen. Kun lähdin sairaalasta, vietin pari tuntia puhelimessa ihmisten kanssa ja kerroin tilannetta. Nyt ei auttanut kuin edetä päivä kerrallaan ja toivoa, että mieheni tokenee täyteen iskuun.

Perjantaiaamulla lähdimme sairaalaan mieheni äidin ja lapsien kanssa. Oli mahtava nähdä mieheni, joka oli jo oma itsensä. Lähimuisti vielä pätki, mutta ei enää niin pahasti. Hoitaja kertoi meille tarkasti tapahtumien kulun ja kertoi taudista ja sen hoitotoimenpiteistä. Lapset saivat lääkärileikkikalut hoitajalta kotiin vietäväksi. Mieheni siirrettiin osastolle, jossa hänen toipumista seurattaisiin viikonlopun yli. Viikonlopun aikana olin melko rikki. Kuitenkin ajattelin, että mitäpä jos touhuilen lasten kanssa normihommia niin ehkä se helpottaa oloani. Ja niin se tekikin.

Kävimme lauantaiaamulla katsomassa miestäni ja sitten kävimme puistossa mutkan ennen Kärpät-Saipa välieripeliä. Peli oli mukavaa vaihtelua ja pelin jälkeen kävimme sairaalassa vielä miestäni moikkaamassa. Miehelläni oli vielä tosi huono olo, eikä pystyssä oleminen ollut mieluisaa. Minulle tuli jo vähän turhautunut fiilis, mutta pakko oli jaksaa ja tukea. Lapset olivat tosi iltavillejä ja meidän täytyi lähtä nukkumahommiin.

Sunnuntaina kävimme aamulla katsomassa miestäni. Hänen olonsa ei ollut vieläkään häävi ja aloin epäillä, että pääsekö hän kotia maanantaina, jos olo ei tuosta kohene. Kävin kysymässä lääkäreiltä mielipidettä ja sitä, että onko lääkitys kohillaan, kun huimaa niin kauheasti. Lääkäri tarkisti lääkkeitä ja tuumasi, että verenpaineen alentavaa lääkkeen voisi lopettaa, sillä miehelläni on niin matala lepopulssi muutenkin. Kävimme lasten kanssa puistoilemassa, ompelin Ellalle uutta mekkoa ja illalla kävimme miestäni moikkaamassa uudelleen. Kovin oli mies vielä väsyneen oloinen.

Maanantaina kävin juttelemassa lääkärin kanssa ja kysyin itseäni vaivanneet kysymykset toipumisesta ja miten siihen pitäisi asennoitua. Miehelläni oli selkeästi jo parempi olo ja oli mahtava nähdä hänet tolpillaan. Lähdin onnellisena töihin. iItapäivällä mieheni kotiutui ja arkielämämme saattaisi alkaa. Näin ajattelin.

Viime viikon aikana olen huomannut, että lähimmäisten suru ei lähde tällaisissä kriiseissä pois siltä istumalta, kun hommat on hyvällä mallilla. Olen saanut koota itseäni useaan otteeseen viikon aikana, energisen toipilaan vierestä katsominen ei ole mitenkään helppoa puuhaa. Koko ajan pelottaa, että mitä tapahtuu, jos hän liikaa innostuu touhuamaan. Jos puhelimeen ei mieheni päivällä vastaa, niin jään miettimään, että mitä on tapahtunut?

Jäin miettimään, että onko todella niin, että minun pitää elää tässä pelossa koko loppu elämäni. Huomasin, että en voi sitä tehdä, sillä muuten en pysty itse nauttimaan elämästä enää  yhtään. Niinpä päätimme, että jatkamme elämää niin, että mieheni on sairaslomalla ja hänen täytyy koittaa rauhoittua, vaikka mieli tekisi puuhailla kaikenlaista. Minun on jatkettava lasten kanssa meidän normitouhuja.

Lähdimme torstaina lapsien kanssa sovitusti Vuokattiin laskettelemaan. Mieheni jäi kotiin ja sai kavereita vieraakseen. Miehelläni oli nimittäin veljiensä kanssa tapaaminen, joka oli sovittu jo aiemmin. Ja tämähän piti pitää. Illalla kun sain lapset vihdoin nukkumaan, niin sain facebookkiini ystävältäni viestin, jossa oli Kalevan kirjoitus mieheni facebookki-ilmoituksesta. Olimme mieheni kanssa jutelleet, että miten ihmeessä saamme tämän suojelusenkelin kiinni ja miten voimme hänelle osoittaa kiitollisuutamme. Annoin mieheni ottaa koppia asiasta, sillä hän on näissä asioissa hyvä. Niinpä mieheni tempaus ei yllättänyt minua. Sen sijaan mikä minut yllätti täysin oli ihmisten reagointi asiaan. Kuvaa oli jaettu yli 7000 kertaa ja positiivisia kannustusviestejä sateli. Meni pari tuntia ja pelastaja oli soittanut miehelleni.

Uskomaton fiilis!!! Ihan mahtavaa!!!!

Facebookki näytti voimansa ja miten helpottava tieto oli löytää ihminen, joka pelasti mieheni hengen. Se, että tätä kaveri päästään kiittäämään ja hänet näkemään, on jotain uskomattoman hienoa. Nostan hattua ihmisille, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon vaikeina hetkinä ja tämä sankari on yksi niistä. Ei ole sanoja, jotka ilmaisevat kiitollisuuteni. Sain nimittäin mieheni takaisin, lapsemme saavat touhuta isänsä kanssa vielä, saamme jatkaa mahtavaa tarinaamme yhdessä ja tehdä siitä vieläkin mahtavemman. Luin kädet täristen juttuja ja kun iltasanomat ja iltalehtikin kiinnostuivat uutisesta oli homma saanut kunnon mittasuhteet. Itselläni tuli samat tunteet mitä keskiviikkoiltana, kun sain soiton päivystyksestä. Huomasin, että käyn samoja tunteita läpi uudelleen. Luulin, jo ne läpi käyneen, mutta ei. Ilta meni mulla kootessa itseäni ja hahmoteltaessani asian hienoutta. Ihmiset osoittivat, että heillä on sydän paikallaan ja lähimmäisiä halutaan auttaaa! Uskoni tähän yhteiskuntaan sai roiman harppauksen ja jaksan olla optimisti, edelleen!!

Mieheni on toipunut tapahtuneesta hienosti. Nyt onkin joka päivä edessä meillä uusi haaste. Se, että miten saadaan toipuminen pidettyä hyvänä, eikä takapakkeja tule. Herraa on hidasteltava ja tästä onkin syntynyt useita ristiriitoja ja konflikteja meidän välillemme. On vaikeaa olla liian lähellä, tällaisen tapahtuman jälkeen. Kuitenkin uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa, ja tämä oli meidän hetki pysähtyä ja tarkastella elämäämme uudestaan. Jos näin läheltä kuoleman portteja voi saada vielä uuden mahdollisuuden, niin sitä mahdollisuutta ei voi tyriä.

Joka päivä aion haastaa miestäni sihen suuntaan, että hänen oma elämänsä kevenee ja arvot säilyvät oikeina. Olen niin kiitollinen siitä, että saamme olla ME ja meillä on ihanat lapset, jotka rakastavat isäänsä koko sydämestään.

Tahdon kiittää sydämeni pohjasta kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat meitä lähestyneet. On mahtava huomata, että teitä on paljon!!! Olemme niin kiitollisia myös teistä ja teidän tuestanne. Elämä ilman ystäviä, on kuin kukkamaa ilman kukkia. Näin se on. 

Pidetään elämän lippu korkealla!!! Hymyilkää, halailkaa ja olkaa hyviä lähimmäisillenne. Se kantaa tärkeää hedelmää, joka päivä.

WP_003413

Elämän isoja asioita

Luin häkellyttävän hienon teoksen Paulo Coelholta ”Accran kirjoitukset”. Kirjassa käsiteltiin elämän asioita, jotka laittoivat todella ajattelemaan. Keräsin talteen hyviä pointteja kirjasta, jotka koskettivat minua.

Rakkaus

”Rakkaus on uskon osoitus, ei vaihtokauppa.”

”On parempi, että on rakastanut ja menettänyt rakkauden kuin ettei ole rakastanut koskaan.”

”Elämä on lyhyt. Emme saa kätkeä tärkeitä sanoja sydämeemme. Esimerkiksi sanoja: ”Minä rakastan sinua!”

”Ristiriita saa rakkauden kasvamaan  ja sen ansiosta  rakkaus pysyy rinnallamme.”

”Älkää antako periksi. Yleensä oven avaa vasta viimeinen avain avainnipusta.”

”Rakkaus on pelkkä sana, ennen kuin joku antaa sille merkityksen.”

”Aion katsella läheisiäni hämmästyneenä ja ihmeissäni – onnellisena siitä, että he ovat vierelläni ja jakavat hiljaa kanssani tunteen, jota sanotaan rakkaudeksi ja josta puhutaan paljon, mutta jota ymmärretään vähän.”

Seksuaalisuus

”Kun pelkästään vartalot sulautuvat yhteen, siinä ei ole kysymys seksuaalisuudesta, ainoastaan nautinnosta. Seksuaalisuus on paljon enemmän.”

”Jos kykenemme antamaan ja saamaan yhtä kiihkeästi, ruumis jännittyy kuin jousiampujan jousi, mutta mieli on vapaa jännityksestä kuin ammuntaa odottava nuoli.”

”Jättäydy tunteen valtaan, koska se tarkoittaa, että luotan sinuun.”

”Kun annamme toisen tehdä meidät onnelliseksi, se tekee samalla onnelliseksi hänet itsensäkin.”

Vaikeuksien voittaminen

”Voiko nuorukainen, joka tulee torjutuksi ensirakkaudessaan, väittää että rakkautta ei ole olemassa? Hän sanoo itselleen:”Löydän vielä jonkun joka ymmärtää tunteeni ja elän onnellisena päivieni loppuun saakka.”

”Kun häviämme taistelun tai menetämme kaiken minkä kuvittelemme omistavamme, olemme hetken aikaa surun murtamia. Mutta kun suru haihtuu, löydämme itsestämme voiman joka yllättää ja saa meidät kunnioittamaan itseämme entistä enemmän. Se voima  piilee meissä jokaisessa.”

”Voittajat kuuntelevat sydämensä lyöntejä ja panevat merkille oman jännityksensä ja pelkonsa. He käyvät läpi elämäänsä ja huomaavat, että pelosta huolimatta usko palaa yhä heidän sielussaan  ja ajaa heitä eteenpäin.”

”Kun taistelija on taistelukentällä – joko omasta tahdostaan tai siksi että arvaamaton kohtalo on asettanut hänet sinne – iloitkoon hänen henkensä tulevasta koitoksesta. Jos hän säilyttää omanarvon tuntonsa ja kunniansa, häntä ei voi voittaa, sillä vaikka hän häviäisikin taistelun, hänen sielunsa säilyy koskemattomana.”

”Arvet tekevät syvemmän vaikutuksen kuin miekan terä joka on saanut ne aikaan.”

”Häviäjä ei ole se, joka kärsii tappionsa, vaan se joka antaa periksi.”

Yksinäisyys

”Ilman yksinäisyyttä rakkaus ei pysy pitkään ihmisen rinnalla. Rakkauskin näet kaipaa lepoa, niin että se voisi tehdä matkaa taivaalla ja tulla esiin muissa muodoissa.”

”Yksinäisyys ei ole rakkauden puutetta, vaan se täydentää rakkautta.”

”Ihminen, joka ei ole koskaan yksin ei tunne enää itseään.”

 Sisäinen kauneus ja tyylikkyys

”Ulkoinen kauneus on sisäisen kauneuden näkyvä puoli joka kuvastuu ihmisen silmien loisteesta. Silmät ovat sielun peili ja paljastavat kaiken kätketyn.”

”Tyylikkyys ei ole yllämme olevissa vaatteissa, vaan siinä miten me käytämme niitä. Se ei ole meidän tavassamme pidellä miekkaa, vaan siinä keskusteluyhteydessä, jolla voidaan välttää sota.”

Ystävyys

”Älkää koskaan yrittäkö miellyttää kaikkia, koska silloin te menetätte heidän kunnioituksensa.”

”Etsikää liittolaisia ja ystäviä niiden joukosta, jotka tietävät varmasti mitä tekevät ja keitä ovat.”

”Ystävyys on yksi rakkauden monista kasvoista, eikä rakkaus taivu koskaan toisten mielipiteiden ohjailtavaksi, vaan hyväksyy ystävän ehdoitta, ja kumpikin saa kasvaa omalla tavallaan.”

”Ystävyys on uskomista toiseen ihmiseen, eikä hänen hylkäämistä.”

”Karttakaa kaikin keinoin niitä, jotka ovat ainoastaan surun hetkinä teidän rinnallanne lohdutuksen sanoineen, sillä todellisuudessa he toteavat itsekseen:” Minä olen vahvempi ja viisaampi. Minä en olisi tehnyt noin.” Ja pysykää lähellä niitä, jotka ovat vierellänne ilon hetkinä, koska heitä ei kalva mustasukkaisuus tai kateus, vaan he ovat pelkästään onnellisia nähdessään teidän onnellisena.”

”Liittykää niihin, jotka yrittävät avata vain yhden tärkeän oven, sen joka johtaa teidän sydämeenne.”

”Liittykää niihin, jotka laulavat, kertovat tarinoita ja nauttivat elämästään ja joiden silmät loistavat ilosta, sillä ilo on tarttuvaa ja löytää ratkaisun sieltäkin, missä järki näkee ainoastaan selityksen virheeseen.”

Joskus on hyvä pysähtyä arjen keskellä miettimään elämän tärkeyttä ja sen eri asoita. Miten tärkeää rakkaus, ystävät, vaikeuksien voittamiset ja oman arvokkuuden säilyttäminen tilanteessa kuin tilanteessa on. Elämä on tässä ja nyt. Iloitkaamme ja olkaamme kiitoillisia kaikista pienistäkin asioista,  mitä ympärillämme tapahtuu.

WP_004296

Isät – Te huippu isät

Isät, te olette tärkeitä!!!

Olin lapsien kanssa kolmestaan reissussa ja matkalla mietimme kovasti mitä heidän isänsä tekee. Kerroin, että isällä oli työjuttu, eikä päässyt mukaan.

Ella tyttäremme tuumasi: ”Mulla on ikävä isää!” ja Elmeri tuumasi: ”Isi tuo aina yllätyksiä!”

Aivan, isä on tärkeä, vaikkei aina olekaan läsnä. Lapsien tuumailut osoittavat sen, että lapsille on todella tärkeää, että omien vanhempien kanssa on omia juttuja. Mitä enemmän näitä omia juttuja on, sitä tärkeämmäksi lapset kokevat ne. Mieheni on kehittänyt lapsien kanssa juttuja, joihin minä en kuulu. He tykkäävät katsella sarjoja telkkarista ja opetella vuorosanat läpi, sana sanalta. Toinen hauska juttu on heillä heidän iltarutiininsa. Isin pitää aina esittää joku esitys lapsille. Heillä on aivan omat juttunsa mille he nauravat. Joskus olen ihan pihalla mitä he puuhaavat ja mielestäni se on mahtavaa. Näinhän sen pitää olla.

Minun – Meidän lapset

Isillä on usein erilainen tapa suhtautua lasten kasvattamiseen kuin äideillä. Äidit tykkäävät promotella mitä lapsi on tehnyt ja usein saakin facebookista lukea kuinka äidit promottavat innoissaan lapsistaan tyyliin ”Minun tyttäreni ….”, ”minun muruni….”. Olen usein jäänyt miettimään, että miksi äidit omivat lapsia? Samanlaillahan ne ovat isien lapsia, sillä ilman heitä lapsia ei olisi olemassa. Miksi en puhuisi tyttärestämme, kun se on mieheni ja minun yhteinen lapsi.

Samansuuntaiset kasvatuslinjat

Isien kasvatuslinjat ovat usein hieman erilaisia mitä äitien. Perheessä onkin tärkeä miettiä, miten kaksi eri ajattelumaailmaa saadaan sutviutumaan yhteen mahdollisimman hyvin. Parasta on, jos äiti ja isä pystyvät puhaltamaan samaan nuotioon, eikä omiinsa. Olen usein pohtinut sitä, että miten ilman toisen muuttamista voitaisiin kasvatuslinjoja yhdistää ja eri tilanteissa toimia fiksummin, yhdessä. Pahinta kasvattajana toimiessa on se, että et saa tukea kasvatusfilosofiallesi ja joudut koko ajan perustelemaan toimintaasi. On tärkeää, että isäkin pääsee vaikuttamaan ja on halukas ottamaan vastuuta asioista.

Isät te olette tärkeitä. Luokaa omat juttunne ja tukekaa puolisoanne kasvatustyössä niin kasvimaasta tulee rikkaampi ja kukkivampi. Ennen kaikkea olkaa läsnä.

V__81C5

Antamisen hyve

”Äiti, mä tein sulle tänään yllätyksen!”

Lapset ovat parhaita yllättäjiä. Joka päivä tarhasta tulee kotiin useampi piirustus ja paketti, jossa on kirjailtu kauniisti ”Äidille”. Se ilo, mikä lapsien silmistä huokuu, kun he pääsevät yllättämään minut joka päivä, on sanoinkuvaamattoman hienoa. Olenkin jäänyt usein miettimään, että miksi en yllättäisi läheisiäni ihan samalla tavalla noilla pienillä jutuilla. Tuo tunne, kun toinen on sinulle tehnyt yllätyksen, on niin mahtava ja kaikkein parastahan siinä on se tunne, joka jää itse antajalle. Olen usein huomannut, että saatan käyttää paljonkin aikaa jonkun jutun tekemiseen, koska se on minulle niin tärkeää. Tärkeää siksi, että saan mahdollisesti jonkun muun ihmisen iloiseksi tai ainakin itse tulen iloiseksi antamisen ilosta.

Antamisen merkitys

Olimme lastemme kanssa kerran lähdössä kyläreissulle ja olin varannut tuliaiset mukaan kyläpaikan lapsille ja herkkuja vietäväksi perheelle.

Ella tyttäremme, 6v, jäi katsomaan tavaroita ja kysyi minulta: ”Äiti miksi me viedään tuliaisia?”

Kerroin tarinan pienestä tytöstä, joka oli joka päivä vienyt ihailemalleen opettajalle salaa kukkasen. Tyttö oli niin kiitollinen siitä, että sai joka päivä oppia uutta, että halusi sen jotenkin näyttää opettajalleen. Kun tytön opettaja sai selville kuka kukat oli hänelle toimittanut, hän tuumasi tytölle: ”Antamisen lahja on suurin lahja mikä ihmisellä voi olla. Olet siunattu tyttö”.

Ella jäi miettimään tarinaa ja sanoi minulle: ”Äiti, olen huomannut, että sinä tulet iloiseksi, kun tuon sinulle piirustuksia tarhasta.”

Silmiini vierähti kyynel ja sanoin:” Näin se on. Se, että olet ajatellut minua ja tehnyt omilla pienillä kätösilläsi jotain vain minua varten on todella hienoa. Arvostan elettäsi suunnattomasti.”

Ja keskustelumme jatkui.

Ella tuumasi: ”Nyt tiedän miksi viemme tuliaisia tuttavillemme. Koska me tykkäämme heistä ja haluamme, että he ovat iloisia!”

Voi miten hienosti päätelty pieneltä tytöltä. Tuossa hetkessä minusta tuntui, että olen jotain tehnyt oikein. Se, että antamisen ilon saa tartutettua ihmisiin, on mahtava asia. Jos jotain toivon lapsiemme oppivan elämästä niin se on se, että on hyvä asia osata antaa omistaan. Se voi olla jollekin toiselle todella iso juttu.

Tehkäämme toisille mukavia juttuja. Tekojen ei tarvi olla isoja, mutta ne voivat olla todella isoja saajalleen.