WP_001998

Kuuntele ja opi kokeneimmilta

Olimme juhannuksen aikoihin lasten mummolassa. Kuten niin monesti aiemminkin, huomasin taas miten mahtavaa on, kun saa neuvoja eri sukupolven edustajilta. Keskustelimme anoppini kanssa juhlien järjestelemisestä ja samantien anoppini meni kaivelemaan omaa reseptikirjaansa ja sain läjän uusia hyviä ohjeita. Vierailumme aikana anoppini opetti minua myös ompeluhommissa. Jäin jälkeenpäin miettimään, että miten arvokasta tällaisten tietojen ja taitojen jakaminen eteenpäin on.

Kuuntele ja opi

Mikäli sinulla on mahdollisuus ottaa oppia kokeneilta ihmisiltä, kannattaa korvat pitää auki. Itse olen saanut esimerkiksi anopiltani, joka toimii erityislasten kerhon ohjaajana, todella hyviä kasvatusvinkkejä. Oppineilta ja ennen kaikkea kokeneilta ihmisiltä saa sitä arvokasta käytännön kokemusta, mitä ei kirjoista tai opuksista saa. Joskus saattaa tuntua, että ulkopuoliset neuvovat esimerkiksi kasvatusasioissa kovastikin. Usein kuitenkin näiden neuvojen takana on aito halu auttaa. Itse voi sitten poimia noista neuvoista tärkeimmät itselleen, jos kokee näin.

Muistan kun äitini neuvoi minua kaalikääryleiden teossa. Olin innoissani, sillä en ollut koskaan niitä aikaisemmin tehnyt ja sain nyt uusia oppeja miten ruoka-aineita kannattaa käyttää. Sain itse kokea tämän saman asian, kun teimme tyttäremme Ellan kanssa vihannespihvejä. Ella oli innokkaana oppimassa uutta ja kerroin vaihe vaiheelta mitä tässä nyt tehdään. Ella tuumasi: ”Kun mä olen iso, mäkin voin opettaa lapsiani näiden tekemisessä!”

Hyvät vinkit kannattaa laittaa käytäntöön heti

Hyväkään vinkki ei ole hyvä ellei sitä laita käytäntöön. Hyvä esimerkki oli, kun anoppini neuvoi minua ompeluhommissa. Innoistuin ajatuksesta niin, että oli pakko mennä heti ostamaan kangasta ja testata asia käytännössä ja sille tielle jäin. Kun opin miten helppoa oli asioita tehdä, tuli ompelemisesta paljon helpompaa ja aikaa säästyi kovasti. Samalla sai tehdä juuri sellaisia juttuja, kun itse halusi, eikä tarvinnut lähteä vaateostoksille kauppaan.

Olen huomannut, että jos kirjoitan vinkin talteen, enkä kokeile sitä heti, jää asia unohduksiin. Seuraavalla kerralla, kun asiaa käyn läpi niin ohjeeni ei ehkä olekaan enää niin kattava, kuin sen pitäisi olla. Yleensä asiaa tehdessä ohjeet täydentyvät. Useasti olen miettinyt, että miksi ihmeessä en kokeillut asiaa heti, kun oli tuoreet ohjeet mielessäni niin ei olisi tarvinnut käydä samaa prosessia uudelleen läpi. Aikaakin olisi säästynyt.

Arvosta apua

Mielestäni on todella tärkeää se, että apua ja näitä vinkkejä arvostaa. Jos joku ihminen on valmis tarjoamaan omaa osaamistaan sinulle, niin se kannattaa käyttää tehokkaasti hyväksi. Tällaiset hetket ovat todella arvokkaita ja huomaat myöhemmin, että niistä oli sinulle mahdollisesti apuakin. Olen itse saanut paljon vinkkejä niin äidiltäni, anopiltani kuin myös ystäviltäni. Eräs ystäväni neuvoo minua aina kasvien hoidossa. On mahtavaa saada vinkkejä asiaan perehtyneeltä ja usein nämä neuvot ovat vielä todella käytännöllisiä ja järkeviä.

Pidä korvat auki, sillä lähelläsi saattaa olla ihminen, joka tietää asioista enemmän kuin sinä. Usein kokeneet alan ihmiset ovat todella hyviä jakamaan kokemuksia käytännöistä. Ei ole huono juttu ottaa apua vastaan, kukaan ei pärjää yksin.

IMG_0022

Miten päästä takaisin positiiviseen kierteeseen?!

Neljä vuotiaan uhmaikäisen poikamme kanssa tulee usein eteen tilanteita, joissa jään pohtimaan, että olisikohan tuonkin tilanteen voinut paremmin hoitaa. Useasti tilanne ottaa vallan ja negatiivisuus vie voiton.

Miten ihmeessä päästä takaisin positiivisuuden kierteeseen?

Tässä voisi olla muutama kikka tuohon.

1. Kisailu

”Lapsi ei millään halua mennä iltapesulle. Pissalla pitäisi käydä ennen nukkumaanmenoa, mutta ku känkkäränkkä yllättää juuri silloin.”

Olen huomannut poikamme Elmerin kanssa, että pojan pissalle meneminen voi tuottaa tuskaa. Ja mikäli siellä ei käy, niin yöllä voi käydä niin, että ollaankin vaihtamassa lakanoita kesken unien. Elmeri ei halua mennä pissalle ja siksi keksinkin, että mennnäänkin lirulle. Liruhan tulee aina :). Lisäksi poikamme innostuu aina, kun otamme kisan, että kumpi kerkeää ensimmäisenä liruttamaan. Ei tarvitse kuin alkaa laskea ”Yks, kaks, kolme…” niin poika singahtaa vessaan ja kummasti aina voittaa äidin. Miten se onkaan mahdollista?!

2. Olet jo niin iso

“Ruokapöydässä pysyminen on yhtä tuskaa, eikä se haarukka meinaa suuhun asti mennä.”

Useasti motkotukset ”syö, syö” menevät täysin ohi, eikä haarukka edelleenkään löydä suuhun asti. Lapset tykkäävät useasti siitä, että he ovat isoja ja osaavat tehdä asioita, jolloin heille voi tuumata, että ”Pitääköhän meidän tuttipullo ostaa, kun näyttää vauvoja olevan talossa?” Se, että lapsi kokee olevansa muka niin pieni kuin vauva, saa hänet usein näyttämään hoitajilleen, että ”minä olen iso, Kato vaikka!” Ja sitten kun kehutaan kovasti, niin lapsi saattaa jopa innostua syömään, ihan itse :).

Meillä poikamme kanssa on usein melkoiset väännöt ruokapöydässä. Onneksi keinoja tuohon on alkanut löytyä, sillä muuten homma olisi ihan tappelua. Yksi hyvä juttu on se, että aletaan laskea kavereita synttäreille. Kuinka montahan me kutsutaan ja mitähän mahtaisi saada lahjaksi? Kummasti syntymäpäivät ja joulu innostavat lapsia ja he unohtavat sen, miksi tässä oikeastaan edes tapeltiin.

3. Harhautukset

”Känkkäränkkä on aamulla käymässä, kun pitäisi hampaat pestä ja vaatteet pitäisi laittaa päälle.”

Joskus kun aamupesut vaikuttavat tuskalta, olen koittanut kääntää asian ihan eri hommaan. Yhtäkkiä aletaan miettiä, mitähän siellä päiväkodissa leikitään ja onkohan tänään kiisseliä ruokana? Kiukkumiestäkin voi harhauttaa useasti ja lapsen mielenkiinto kun kääntyy toisaalle, saattaa alunperin tuskia tuottanut homma kääntyä päänlaelleen ja yhtäkkiä toimiakin.

4. Sadut

”Illalla olisi niin kiva riehua ja temppuilla. Miten saada lapsi rauhoittumaan?”

Olen huomannut, että poikamme virtapiikki nousee aina, kun väsymys nousee ja nukkumaan pitäisi mennä. Miten saada poika rauhoittumaan ja sen myötä myös nukahtamaan? Iltasatuhetki on tähän oiva tilaisuus. Mikäli lapsi temppuilee, eikä halua jäädä kuuntelemaan satua, on oiva hetki kysyä, että ”Millaisen sadun haluaisit kuulla?” Joskus on hauska keksiä satuja lapsien kanssa yhdessä. Kysyn lapsilta kysymyksen, johon he saavat vastata ja se ohjailee miten satu etenee. Tuo on todella mielenkiintoista, kun lapset saavat itse satuilla mukana ja ohjailla sadun kulkua. Ja samalla laitetaan äidin mielikuvitus koitokselle.

Mikäli satua luetaan kirjasta, on hyvä vaihtaa äänenpainoja lukiessaan satua. Lapsi saattaa innostua kuuntelemaan, kun sadun lukeminen ei ole monotonista, vaan äänenpaino vaihtelee. Lapsi saattaa kiinnostua, kun yhtäkkiä ääni hiljenee tai nousee. Olen huomannut, että yhtäkkiä viereeni tulee varsin kiinnostunut poika. ”Näytä mullekin, mikä siellä sanoi noin!”

Uhmaikäisten lapsien kanssa kannattaa kokeilla erilaisia toimintatapoja, jos tuntuu, että negatiivisuuskierre alkaa jylläämään. Usein tilanteissa ei näe kuin sen yhden tavan toimia ja usein se johtaa sekä hermojen kiristymiseen ja toimintatavat jäävät melko alkeelliselle kasvatustasolle. Parasta on se, että näistä turhauttavista tilanteista ei voi kuin ottaa oppia, ja koittaa seuraavalla kerralla toimia paremmin.

Jos yksi keino ei toimi, kokeile seuraavaa. Jos joku homma on joskus toiminut, voi olla että seuraavalla kerralla se ei toimikaan enää yhtä tehokkaasti, jolloin uudet keinot kannattaa ottaa käyttöön.

WP_002180

Erilaisuus valttina

”Äiti, miksi jotkut ihmiset ovat pitkiä ja jotkut tosi pieniä? Miksi toisilla on tumma iho ja toisilla valkoinen? Miksi ulkomailla ihmiset ovat erilaisia mitä Suomessa?”

Olen lapsien kanssa useaan kertaan saanut ihmetellä ja miettiä sitä, miten hienoja erilaiset kulttuurit ovat. Matkustellessamme eri maissa lapset ovat huomanneet, että kaikki asiat eivät ole ulkomailla kuten Suomessa. Tämä on herättänyt useita kysymyksiä pienten mielissä ja näistä jutuista on ollut todella mielenkiintoista keskustella, sillä lapset ovat ymmärtäneet sen, että meitä on todellakin jokaiseen junaan maailmassa, eikä se tee ihmisestä huonompaa, jos hänellä on tumma tai vaalea iho tai jos hän puhuu eri kieltä kuin me.

Erilaisuus – mikä voimavara

Lapsille on rikkaus, jos he pääsevät näkemään erilaisia ihmisiä jo pienestä pitäen. On mahtavaa, jos lapsilla on isovanhempia ja eri sukupolven edustajia perhepiirissä. Samoin jos tuttavapiirissä tai päiväkotiyhteisössä pääsee tapaamaan eri kulttuurien edustajia, niin se on lapsille mahtava mahdollisuus saada uusia kokemuksia erilaisuudesta.

Kun lapset saavat kosketusta eri kulttuureihin, niin heidän ennakkoluulot ihmisten erilaisuuteen vähenevät ja he uskaltavat rohkeasti ottaa kontaktia erilaisiin ihmisiin. Mielestäni on tärkee opettaa lapsille, että jokin vamma tai ulkopinnallinen asia ei tee ihmisestä yhtään huonompaa kuin toisesta ja on rikkaus, kun saa tutustua uusiin ihmisiin.

Samaistumisen voima

Miten aikuisena suhtaudut eri kulttuurin edustajiin? Nimitteletkö esimerkiksi tumma ihoisia, mustalaisia tai kehitysvammaisia? Oletko koskaan miettinyt miten lapsesi suhtautuvat hiukan normaalista poikkeaviin ihmisiin?

Aikuisten esimerkki pätee tässäkin asiassa todella vahvasti. Jos aikuiset väheksyvät erilaisuutta ja tekevät siitä numeron, saavat lapset siitä vahvoja negatiivisia vaikutteita.

Tapasimme kerran puistoilessamme aivan ihanan ihmisen, jonka jalassa oli synnynnäinen vika. Lapsi kinkkasi jalallaan. Ella meni lapsen luo ja pyysi tätä aikailematta leikkimään. Oli ilo nähdä se ilo mikä lapselle tuli, kun hän oli hyväksytty ja häntä ei aliarvioitu.Lapsilla oli todella hauskaa yhdessä.

Toisena päivänä tapasimme aivan ihanan mustalaisnaisen lapsineen puistossa. Lapset olivat todella kiinnostuneita tädin vaatteista ja menimme jututtamaan häntä. Täti tuumasi: ”Onpa ihanaa, kun joku puhuu minulle. Yleensä minua kummaksutaan.”

Erilaisuus on voimavara. Kun lapset näkevät ihmisten erilaisuuksia ja tutustuvat kulttuuriin, saavat he mahdollisuuden ymmärtää, ettei ihmisten ulkokuori ole se tärkein asia. Jokainen ihminen on tutustumisen arvoinen!

elmeri_traktori

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Kesäloman kynnyksellä jää miettimään, että mitä sitä lapsien kanssa touhuilisi loman aikana. Olisi kiva tehdä jotain normaalista poikkeavaa ja käydä mahdollisesti paikoissa, joissa ei vielä ole käynyt.

Monesti huomaan, että sitä alkaa miettiä paikkoja, jotka ovat kaukana, eikä yhtään ajattele, että lähelläkin saattaisi olla paljon nähtävää. Tämän takia listasinkin aktiviteettejä, joita Oulun lähistöltä löytyy näin kesän aikana ja huomasin, että tekemistä on melkoisen paljon :), ihan lähelläkin.

Tietomaa

Oulun tiedekeskus, joka on ihan Oulun keskustassa. Mikä mahtava idea jollekin esimerkiksi sadepäivälle. Tietomaa on elämyksellinen vierailukohde kaikenikäisille. Vaihtuvissa teemanäyttelyissä on yli 150 kohdetta. Lisäksi tiedekeskuksessa on mahtava jättielokuvateatteri, jossa esitetään mielenkiintoisia tähtitiedeohjelmia sekä 35 metriin kohoava näköalahissi, josta avautuu upeita näkymiä yli Oulun.

Piknik-reissut puistoissa

Oulu on täynnä mahtavia puistoja, joisa voi lasten kanssa retkeillä.  Miksi ei hyppäisi pyörien päälle, pakkaisi reppua ja lähtisi piknikille yhdessä perheen kanssa? Samalla saisi kuntoiltua, liikuttua yhdessä ja vietettyä mukavaa päivää yhdessä. Ja kaiken kukkuraksi, ihan ilmaiseksi :).

Escurial

Kukka- ja eläinpuisto Escurial on koko perheen matkailukohde Pohjois-Pohjanmaalla Limingan kunnassa. Tämä on lähellä Oulua, mutta emme koskaan ole täällä käyneet. Miksi? Aivan, ehkä siksi, että se on aivan liian lähellä. Hyvä matkailukohde ja lapset pääsevät näkemään kotieläimiä. Ei hullumpi ajatus.

Liikennepuisto

Huippu paikka, jossa menee hienosti monta tuntia. Keskellä Oulun kaupunkia sijaitsevassa liikennepuistossa on mukava viettää aikaa. Eväät mukaan ja koko perheen voimin viettämään aikaa opettavaisessa ympäristössä. Ja mikä parasta, täällä voi jopa oppia jotain todella tärkeää :).

Vauhtipuisto

Vauhtipuisto on lapsille ja lapsenmielisille suunnattu ajanviettopaikka aivan Oulun ydinkeskustan tuntumassa. Vauhtipuisto luo mieleenpainuvia elämyksiä ja tarjoaa monenlaisia laitteita aivan perheen pienimmille ja myös hiukan varttuneemmille!  Vauhtipuisto sijaitsee Nallikarin läheisyydessä ja siellä on tekemistä varsinkin alle kouluikäisille lapsille. Keskikesällä teatteriesitykset junavaunussa ovat kiva lisä paikalle ja roolivaatteet ja pikkumökit ovat vapaalle leikille kiva lisä.

Ranuan eläinpuisto

Ranuan eläinpuisto sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Oulusta. Eläinpuisto on todella kiva ja siellä on helppoa kulkea lapsien kanssa. Usein eläinpuistossa tapahtuu myös paljon muuta, joten kannattaa seurata tapahtumakalenteria. Jääkarhun näkeminen on myös hieno kokemus :).

Kesäteatterit

Kesäteatterit ovat aina loistavaa ajanvietettä ja varsinkin lapsille suunnatut sadut ovat todella mielenkiintoisia. Oulun Ylioppilasteatterin kesänäytelmä 2014 perustuu vanhaan saksalaiseen kansansatuun, jossa salaperäinen pillipiipari pelastaa Hamelnin kaupungin rottien vitsaukselta lumoamalla nämä soitollaan.

Moderni versio vie katsojansa nykyajan kaupunkiin, jossa eletään ahneen pormestarin johdolla teknologia- ja kulutushurmoksessa, humanismin kustannuksella. Kaupungin muusikot on teljetty vankilaan ja lapsilta on viety oikeus olla lapsia. Kun kaupungin valtaa rähjäinen joukko meluavia rottia, on kaaos taattu!

Turkansaari

Mitä olisi retki Turkan saareen? Ihana saari luontoineen ja vanhoine rakennuksineen on oiva paikka retkeilylle. Vielä jos saarella tapahtuu jotain muuta samaan aikaan niin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kesäisin on ollut tarjolla lapsille suunnattuja teatteriesityksiä, joten kannattaa seurailla tapahtumakalenteria.

Oulaisten Traktoripäivät

Heinäkuussa järjestettävät traktoripäivät on tapahtuma, jossa pääsee katsomaan vanhan ajan työkoneita Oulaisissa. Junakuljetus Oulusta toimii tapahtumaan hyvin ja samalla saa junareissunkin tehtyä :).

 

WP_011607

Miksi vanhemmat ei puutu tilanteisiin?!?

Olimme lastemme ja kahden serkkutytön kanssa Kivaa-messuilla Ouluhallissa. Tapahtumassa oli paljon kivoja aktiviteetteja lapsille ja lapset saivat pomppia pomppulinnoissa, trampoliinilla ja kokeilla hauskaa rolling pyörää. Lapset halusivat kokeilla pyöriä ja menimme kiltisti jonoon odottamaan. Radalla ajoi neljä kaveria, jotka ajoivat jo kun tulimme jonoon. Meni monta minuuttia, eikä pyöräilijät vaihtuneet.

Päätin puuttua tilanteeseen ja kehoitin lapsia vaihtamaan vuoroa, kun jono kasvaa ja muutkin pääsevät kokeilemaan. Mitään ei tapahtunut. Vähän ajan kuluttua nainen, joka oli koko ajan ollut tilanteessa taka-alalla, sanoi lapsilleen: ”Maija ja Pekka, kaksi kierrosta!” Mietin jo siinä tilanteessa, että ei hyvää päivää, miksi äiti ei ottanut lapsiaan pois tuolta ja puuttunut tilanteeseen. No pari kierrosta meni, eikä lapset edelleenkään poistuneet pyöriltä. Äiti aloitti lepertelyn: ”Tulkaa nyt pois, niin muutkin pääsevät.”

Mitään ei tapahtunut. 

Olin hämmästyksestä soikeana, kun seurailin tilannetta. Miksi ihmeessä aikuinen ei puuttunut tilanteeseen niin, että homma olisi saanut loppunsa? Mitä tarkoittavat säänöt ja rajat lapsille? Kuka ohjaa ja vedättää ja ketä? Jos lapset eivät usko aikuisia, niin ketä sitten? 

Säännöt – jotka koskevat kaikkia

Olen törmännyt monessa paikassa samankaltaisiin tilanteisiin, jossa lapset eivät millään vapauta vuoroaa, jos ei asiasta erikseen mainitse. Hyvä esimerkki oli, kun oltiin Ainolan puistossa ja siellä oli muutama muukin perhe kuin me. Puistossa on upea uusi kiikkusysteemi, jossa roikutaan ja sitten voi olla kyydissä ja kiikku pyörii. Jonot olivat pitkät ja niin mekin menimme kiltisti jonon hännille. Katsoin asiaa hetken ja päätin ottaa tilanteen haltuun. Kerroin kaikille lapsilla, että mitä jos jokainen saa kiikkua 5 kierrosta ja sitten vaihdetaan. Näin kukaan ei joudu jonottamaan kauaa ja kaikki saa kiikkua. Lapset olivat mielissään säännöstä ja homma alkoi pyöriä. Pyörittelin hommaa siinä 10 minuuttia, vaikka omat lapseni eivät enää kiikkuneetkaan laitteessa.

Aikuiset – tilanteiden herrana

Mielestäni aikuisten on puututtava näihin tilanteisiin, että kaikilla on kivaa ja hommat pyörivät sujuvasti. Sama homma kävi isossa kiikussa, jossa muutamat lapset kiikkuivat eivätkä millään lopettaneet vuoroaan, vaikka jono taas kasvoi. Sanoin lapsille, että mitä jos otatte kavereita kyytiin niin saadaan jono lyhemmäksi. Kaverit suostuivat ja kaikilla oli  yhdesä kivaa. Sen jälkeen homma alkoikin pyöriä ja usea kaveri pääsi kiikkumaan yhdessä, yksinäisen lapsen sijasta. Jälleen oli tarvetta organisoinnille ja hommat saatiin joustavasti pyörimään.

Usein näissä tilanteissa vanhemmat eivät joko viitsi puuttua, tai sitten heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. ”Minun lapseni hyppii nyt ja hän saa hyppiä miten kauan haluaa!”– asenteeseen olen myös törmännyt. Olimme nimittäin Angry Birds puistossa Vuokatissa, ja siellä oli trampoliini, jossa lapset saivat hyppiä. Pari poikaa temppuili trampoliineissa ja aika kului. Tuumasin, että voitaisiinko vaihtaa jo vuoroa niin että muutkin pääsevät välillä hyppimään, niin pojan vanhempi tuumasi: ”Minun poikani saa hyppiä niin kauan kuin haluaa!” Katsoin hetken vanhempaa ihmeissäni.

Hyvähän se on lapsien puolta pitää, mutta kyllä yleisissä paikoissa pitäisi miettiä kokonaisuutta ja sitä, että kaikilla on kivaa. On hyvä opettaa lapsille luopumista ja vuorojen jakamista ja sitä, että aina ei voi tehdä asioita niin kuin itse haluaa. Pitää ajatella myös muita.

Jos aikuiset eivät näihin asioihin puutu, niin miten ihmeessä lapset oppivat nämä asiat? Itselleni on tärkeää opettaa lapsille oikeuden mukaisuutta ja tasapuolisuutta. Jos kaveri kiikkuu 10 kertaa, niin toinenkin saa. Mikä on sen reilumpaa, kun reilut säännöt, joita jokainen toteuttaa?

Puuttukaamme tilanteisiin, jos tilanne tarvii sen. Yleiset säännöt tapahtumissa, joissa pyörii paljon lapsia, on todellakin paikallaan ja jos aikuiset eivät näihin sääntöihin puutu niin kuka sitten. ”Kun annat muille, saat itse enemmän” pätee hyvin vuorojen jakamisessa. Jaettu ilo on yleensä paljon antavampaa kuin yksittäinen ilo.

tylsaa

Äiti – minulla on tylsää

”Äiti mulla on tylsää? Ei ole mitään tekemistä!”

Onko niin, että aina täytyy olla tekemistä? Joskus on ihan hyvä olla tekemättä yhtään mitään. Lasten on hyvä oppia että joskus on tylsää ja se on ihan ok.Kun pysähtyy, joutuu oikeasti miettimään asioita. Tylsyys on hyvä hetki tällaiselle pysähtymiselle ja ajatusten selvittämiselle. Lapsien tylsyyshetket voivat olla hyviä hetkiä jutella niitä näitä ja päästä heidän elämäänsä kiinni. Mikä onkaan sen parempaa, kun ottaa lapsi syliin ja jutella niitä näitä?

Kiire – kiire –kiire

Mitä oikeastaan kiire on? Se on asioiden lykkäämistä, niiden hamstraamista ja organisointikyvyn puutetta. Jos ei osaa mitoittaa omaa kykyä tehdä asioita ilman kiirettä, on vika sinussa itsessä ei missään muussa. Kiire on ihmisille hyvä tekosyy välttää tätä pysähtymistä. Olisiko joskus syytä miettiä, että miksi minulla on aina kiire ja olisiko joskus hyvä sanoa ei kaikelle ylimääräiselle?

Lomalla ollessamme nautin täysin ajasta, jolloin meillä oli tylsää. Ne hetket olivat parhaimpia ja antoisimpia. Makoilimme sängyllä, nukuimme päiväunia, juttelimme ja olimme vain. Ei mitään tekemisen pakkoa, jos siltä ei tuntunut. Oli mahtava huomata, että tätähän lomailu on parhaimmillaan. Saa olla täydellisesti läsnä rakastamiensa ihmisten kanssa ja olla vain.

Tylsyys on hyvä asia. Joskus täytyy olla tylsää. Sen jälkeen tekemisetkin tuntuvat niin paljon taas paremmalta.

WP_011098

Asennetta lasten ohjaushommiin

Olin katsomassa Elmerin, 3v, jalkapallokoulun harjoituksia. Mieleeni tuli monta juttua, miten asiat oisi voinut tehdä lasten näkökulmasta paremmin.

a) Ole innostava ohjaaja

Mikäs on sen tärkeämpää, kuin olla innostava ohjaaja. Lapset ovat luonnostaan innostujia. Tämä oli huomattavissa, kun ennen harjoitusten alkua menin maalivahdiksi leikkimään lasten kanssa. Voi sitä iloa mikä lapsilla oli, kun heittäytyi heidän tasolleen ja antoi heille mahdollisuuden onnistua. Lapset kaipavat innostavaa ilmapiiriä ja jos sitä ei ohjaajat näytä, niin miten he olettavat, että lapset innostuisivat.

b) Make it a game

Lapset rakastavat leikkejä ja pelejä. Hippaleikit ja merirosvo tai poliisi ja rosvoleikit ovat ihan in-juttuja. Miksi noita ei käytetä enempää hyödyksi pienten lasten harrastuksissa? Pelien ja leikkien ohessa on hyvä esimerkiksi jalkapallossa opettaa kuljettamista ja pallon pysäyttämistä. Se tulisi leikin varjolla ja melko helposti.

c) Opeta lapsia kädestä pitäen

Kun lapset alkavat ensimmäisiä kertoja harjoittelemaan esimerkiksi tekniikka-asioita, niin tärkeää on mielestäni se, että asia tulee ymmärretyksi lapsen tasolla. Ei voi olettaa, että kun kolmivuotiaalle sanoo, että pujottele tötsät tai peli lähtee, niin että lapset tajuavat mikä on homman juju. Mitäpä jos ohjaaja näyttää jokaiselle henkilökohtaisesti miten palloa potkitaan ja haluaa, että lapsi oppii sen homman? Mielestäni pienien lapsien kanssa todella tärkeää on se, että asiat opetetaan mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti ja oikein. Kyllä kolmivuotiaatkin osaavat, jos heitä opetetaan.

d) Ole esimerkki

Mikä on sen parempi oppimistapa kuin mallioppiminen? Jos ohjaaja näyttää ja tekee lapsien kanssa juttuja, niin heidän on helppo omaksua asiat mallintamalla. Kun kuljetetaan palloa, niin kun ohjaaja kuljettaa innostuneesti palloa mukana, niin lapset katsovat mallia ja tekevät perässä. Peliä, kun aletaan pelaa, niin ohjaajien kannattaisi olla pelissä mukana ja neuvoa koko ajan miten pelataan. Ei homma muuten lähde sujumaan.

e) Kannusta

Kannustuksen tärkeyttä ei voi korostaa. Tuossa on tärkeää huomata myös se, että kannustetaan kaikkia. Ei vain niitä huippu yksilöitä, jotka osaavat jo hommat, vaan myös niitä kömpelömpiä, heikompia ja huonompia, jotka vasta harjoittelevat taitoja. Ohjaajat helposti sortuvat siihen, että parasta yksilöä kannustetaan vuolaasti, ja toiset ei saa kannustusta sitten, kun huippu yksilö varastaa shown. Kannustus on kuin heittäisi vettä kiukaalle.

Lapsille pitää olla esimerkki. Kannustaa ja innostaa suorituksiin. Mikäli ohjaajat pureskelevat purkkaa kentän laidalla ja ovat vetelän näköisiä, ei innostunut tartu lapsiin. Together everybody achieves more!!!

WP_011288

Koululaisten kesäloma ja sen aiheuttamat haasteet (Vieraspostaus Satu Haikara)

Koululaisten ja monen muunkin kesälomakausi on taas käsillä. Työssäkäyvien vanhempien perheissä koulujen pitkä kesäloma saattaa aiheuttaa päänvaivaa mm. lasten hoidon järjestämisen vuoksi riippuen lasten iästä ja myös siitä, millä periaatteilla perheen lapset on kasvatettu pärjäämään itsenäisesti. Yhden huoltajan perheissä asia saa entistä suuremman merkityksen ja heillä hyvä tukiverkosto on erityisen tärkeä.

Lasten syntymäpäivät kesällä

Omassa perheessäni kesäkausi alkaa aina perinteisesti juhlahumulla, kun lasten ja äidin syntymäpäivät osuvat kesäkuun alkupuolelle. Lasten ollessa alle kouluiän synttärijuhlat onnistuttiin vielä viettämään yhteisesti, mutta nykyään tämä ei enää lapsille käy, kun molemmilla on jo useampia omia kavereita. Tietysti kumpikin lapsi haluaa ja tarvitseekin sen tärkeän päivänsä olla yksin erityishuomion kohteena. Lomakausi on kuitenkin hankalampi aika saada kavereita yhteen, joten asia on erillisten päivien lisäksi ratkaistu siten, että juhlat pidetään jo hieman ennakkoon ennen koulun loppua tai heti loman alkaessa.

Loma-aikojen lomittaminen

Onneksi ja valitettavasti meillä on lasten loma-ajan valvonta onnistuttu jo parina aiempanakin kesänä järjestämään siten, että vanhemmat ovat eri aikaan lomalla. Tämä kattaa mukavasti lähes koko koulun kesäloma-ajan. Tänä vuonna ensimmäisen lomaviikon, joka jää vajaaksi vanhempien lomien ketjuttamisesta, lapset viettävät mummolassa. Välttämättä vanhempien lomien ketjuttaminenkaan ei aina onnistu, koska myös työpaikoilla pitää ottaa huomioon henkilökunnan lomien porrastaminen. Itse näkisin, että tämä on vain muutamien ensimmäisten kouluvuosien haaste, kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät pikkuhiljaa.

Lasten iästä riippumatta on suotavaa, että heillä olisi edes pientä ohjelmaa lomansa aikana ja sitä suuremmalla syyllä, mitä enemmän he joutuvat olemaan päiviä itsekseen. Sukulaishoidon ohella esimerkiksi omasta kotikunnastamme löytyy ohjelmaa lapsille ja koko perheen kesätapahtumia. Jokaisella alakoululla on vuorollaan viikon pituinen kesäkerho, samoin viikon mittainen uimakoulu ja seurakunnalta löytyy muutaman päivän pituisia leirejä. Lisäksi on erilaisia lyhyitä kuvataide- ja käsityöpajoja lapsille. Vaikka perhe ei olisikaan yhtään päivää yhtaikaa lomalla, löytyy kyllä lähistöltäkin kesäviikonloppuihin ja miksei iltoihinkin yhteistä tekemistä ja nähtävää.

Kesäloma on loman aikaa koululaisille

Koulujen kesäkerho pisti miettimään, että onko kuitenkaan mielekästä tehdä lapsen tai muunkaan perheen lomasta liian ohjelmoitua? Rauhallinen mummolaviikko vie vielä voiton meillä, koska koulurakennusta ehtii kyllä lapset nähdä talven mittaan riittämiin. Useimmista ”vaahteranmäen eemeleistä” kasvanee kaikesta huolimatta ns. kunnon kansalaisia, jos ja kun on kylä ympärillä kasvattamassa. Ainahan voi vaikka perustaa lähistölleen kouluikäisten lasten vanhempien kesken löyhän ”hoitoringin”.