goforit

Uudet tuulet puhaltaa – Pää pystyyn

Työelämä on nykypäivänä melkoista myllerrystä useammalla suunnalla. Itse olen kokenut myllerryksiä ICT alalla,  jossa YT:eitä on ollut viimeisen viiden vuoden aikana jatkuvasti. Milloin heitätään tiimejä pihalle yksiköistä, milloin kokonaisia toimipisteitä. Tällaisten haasteiden alla lapsiperheillä on usein monta kysymystä mielessä:

Mitä tehdä, jos potkut omalla kohdalle osuvat?
Voiko perheemme muuttaa uudella paikkakunnalle töiden perässä?
Miten lastenhoito, koulut ja tukihenkilöt?

Suunnitelma B hyvä olla valmiina

Nykyisessä työelämässä täytyy kehittyä koko ajan, jos aikoo pysyä rytmissä mukana. Olenkin usein ihmetellyt ihmisten kommentteja, jolla koulutusta väheksytään ja siihen ei tartua, vaikka tarjottaisiin. Mielestäni omien kompetenssien kehittäminen on todella tärkeää, sillä liian kapealla osaamisella, ei pitkälle pötkitä. Ja mikä tärkeintä, on se asenne, jolla asioita miettii, vaikka huonosti kävisikin.

Suunnitelma B on usein syytä olla mielessä, vaikka työelämässä hyvin menisikin. Ei tee haittaa, vaikka haluaisi kehittää itseään uusiin suuntiin ja hakea sitä mahdollista seuraavaa steppiä urakehitykselleen. Usein rohkeus ja uskallus lähteä uusille poluille puuttuvat, mutta jos kerran uskaltautuu siltä turvalliselta polulta sivulle, saattaa nähdä, että mahdollisuuksia on.

Lapsiperheet ja YT:t

Lapsiperheelliset ovat muutosten parissa haavoittuvimpia. Usein ollaan juuri elämää aloittamassa, rakennettu omakotitalo, mahdollisesti lapsia on saatu useampia ja lapset ovat vielä pieniä. Hoitosysteemit on rakennettu töiden varaan ja hoitopaikoista tiukasti kamppailtu, jotta arki lähtisi pyörimään mahdollisimman joustavasti kaikkien kannalta.

Uudet kuviot työelämässä avaavat useita kysymyksiä, joita on pohdittava laajemmin. Mitä muuttaminen toiselle paikkakunnalle tarkoittaisi perheen kannalta? Lapsethan kyllä sopeutuvat uusiin kuvioihin, mutta onko se sitten kuitenkaan oikea ratkaisu?

Uusia haasteita kohti

Microsoft päätti lopettaa Oulun toimipisteen, joka tarkoittaa oman Nokia/Microsoft uran loppumista Oulussa syksyn aikana. Samalla tämä tarkoittaa, että uusia vaihtoehtoja on puntaroitava kovastikin. Uudet tuulet puhaltavat nyt meidän perheessä, ja emme ole ainoita Oulun seudulla.

Pää pystyyn ja uusia kuvioita miettimään. Ei kannata masentua, vaikka vaikealta tuntuisikin. Kun jaksaa uskoa hyvään ja positiiviseen, niin se kantaa. Kehitetään itseämme, hakekaamme uusia suuntia ja toteuttakaamme salaisia unelmiamme!

the happy family

Olet tärkeä!

Kävin elokuvissa katsomassa ”Tähtiin kirjoitettu virhe”-elokuvan, jonka yhtenä teemana oli ”Olet tärkeä”. Todellakin jokainen ihminen on tärkeä. Se, että sinua rakastetaan on jotain mahtavaa. Et tarvi isoja juttuja, kun huomioit ne pienemmät ja läheisimmät ihmeet lähelläsi.

Yksi – Se yksi

Elokuvassa syöpää sairastavat nuorukaiset rakastuivat ja kirjoittivat tarinansa tähtiin. Elokuvassa näytettiin hyvin se, miten tärkeää on, että elämässä on tärkeitä ihmisiä läsnä ja lähellä. Minulle elokuva oli todella koskettava, sillä siinä käsiteltiin läheisen menettämistä ja omat kokemukset ja tunteeni tulivat pintaan. Elämän tärkeimpien ihmisten menettämisen pelko on jotain todellista ja niin pelottavaa. Tuo tunne muistuttaa minua joka päivä siitä, että jokainen päivä on ihme, ja se täytyy täyttää ilolla ja tunteilla.

Lapset ovat kiintymyksen osoittajina huippuja

Lapsien kanssa touhutessa huomaa, kuinka he pienillä eleillä osoittavat jatkuvasti kiintymystään ja sitä, että vanhemmat ovat tärkeitä. Kun lapsi uhmaa tai kokeilee vanhempien hermoja, saattaa usein tuntua, että rakkaus on siitä kaukana, vaikka asia on juuri päinvastoin. Mikäli uhmaa, rajojen kokeilua ei lapsi kokeilisi vanhempien luona, ei ympäristö ole heille turvallinen.

Lapset ovat spontaanisuudellaan uskomattoman välittömiä ja usein mietin, että heistä pitäisi ottaa oppia. Miksi en kehuisi vieraita ihmisiä, jos siihen olisi aihetta? Miksi en kerro positiivista palautetta, jos ajattelen ihmisestä positiivisesti? Kuinka pienillä teoilla on mahdollista välittää ihmisille tärkeyden ja välittämisen tunteita?

Elä – Nauti

Elokuvan päähenkilö oli suhtautunut elämäänsä kuoleman kautta. Olihan hän kuolemansairas, jonka päivät olivat vähissä. Poika, johon hän rakastui, ei halunnut kuolemaa miettiä, vaan halusi elää täysillä. Tarinaa seuratessa oli mielenkiintoista huomata, miten kiintymys ja tunneyhteys kahden ihmisen välille rakkauden myötä syntyy. Kun lähdin elokuvateatterista kyyneleet silmissäni pois, mietin muutamaa asiaa:

Kuinka onnellinen saa olla, että on rakastettu? Tarviiko ihminen loppujen lopuksi muuta elämässään?

Elämästä tulee nauttia. Täyttää kuopat hiekalla ja jatkaa elämää pää pystyssä. Ja ennen kaikkea ylpeänä siitä mitä olet ja siitä, että olet tärkeä!!! Jokainen meistä on!!

Muista, että olet tärkeä! Täytä elämäsi positiivisilla ja iloisilla asioilla. Murheet tulevat ja menevät, ei jäädä niihin kiinni, vaan käännetään suunta aina uusiin haasteisiin.

WP_012324

Sopiiko niin, että…

Neuvottelutaito on hyvä opetella jo pienestä pitäen. Kun lapsi ymmärtää mitä on neuvottelu, hän osaa suhteuttaa asioita toisiinsa paremmin.

Lomareissullamme lapsemme harjoittelivat neuvottelutaitoja rannalla ollessamme:

”Ella, neuvotellaanko?”
”Joo se sopii. Vaihdatko kaksi pientä kiveä minun isooni. Entä jos minä otan vihreän, niin saanko sinulta sinisen?”

Oli hauska seurata  kuinka neuvottelu eteni ja mihin lopputulokseen lapset pääsivät ilman vanhempien puuttumista. Loman lopussa neuvottelu oli yleistä joka asiassa.

”Saanko leikkiä ninjallasi, jos sä saat olla kaksi iltaa peräkkäin iso pukki?”
”Vaihdatko kympin setelisi kahteen vitosen seteliin?”
”Mitä jos sinä saat aloittaa nyt hyppymisen, niin minä aloitan sitten huomenna?”

Opasta lapsia neuvottelemaan

Vanhempien on hyvä opettaa lapsille neuvottelun alkeita. Neuvottelun taidoissa on hyvä juttu se, että lapset unohtavat tappelemisen ja keskittyvät saamiseen.

Mitä jos minä annan ensin omistani, niin mitä saankaan tilalle? Onko huono juttu luopua omastaan, jos saa jotain tilalle? Voisiko se olla parempaa? Mikä onkaan sen parempaa, että siltä turhanpäiväiseltä vääntämiseltä vältytään ja asiat saadaan ratkaistua sovinnossa?

Arjessa on mukava huomata se, että kun lapset neuvottelevat niin he alkavat käyttämään taitoaan joka paikassa. Yhtäkkiä neuvotellaan nukkumaan menemisestä, siitä mitä syödään ilta- ja aamupalaksi etc. Tässä onkin vanhemmilla sitten vastuu, ettei neuvottelu käänny heitä vastaan ja lapset ala viedä peliä. Aikuinenhan loppu peleissä päättää, onko asia neuvoteltavissa vai ei!

Tärkeitä oppeja tulevaan

On hienoa, jos tärkeitä taitoja saa lapsille ujutettua pienestä pitäen käytäntöön asti. Neuvottelutaitoa tarvitsemme läpi elämän, joten sen oppiminen antaa eväitä myöhemmälle. Vanhemmat voivat auttaa lapsia toteuttamaan näitä taitoja, kun sitä tapahtuu jatkuvasti arjessa ja eri tilanteissa. Tiedon käyttöön ottamiselle tarvitaan sovelluksen kohteita ja kun lapsi oivaltaa, että tätä taitoa voi käyttää missä vain, alkaa hän sitä myös käyttämään.

Lapsilla neuvottelutaidon tärkeys tulee hyvin ilmi, kun lapset leikkivät keskenään. Miten leikit vaihdetaan yhteistuumin ja miten kaverin mielipide otetaan huomioon? Neuvottelu on onnistunut, jos kenelläkään ei tule paha mieli asiasta. 

Neuvottelun avulla on mahdollista päästä win-win tilanteeseen, jossa kaikki voittavat. Kun lapset ymmärtävät, että aina luopuminen ei tarkoita häviämistä, ovat he jo voittajia!

WP_001130

Miehet – Älkää vaivautuko

”Mitä? Meinaatko ostaa tuon hintaisen vaatteen? Eikö meillä ole kaapit täynnä jo vaatteita? Taas tämä on tätä turhaa tuhlausta.”

Kuulostaako tutulta? Oletko kuullut mieheltäsi joskus positiivisia kommentteja lasten vaateostoksista?

Olimme mieheni kanssa vaateostoksilla kesäalennuksissa ja löysin alennusmyynnistä lapsillemme hyviä vaatteita tulevalle syksylle. Keräilin pinon vaatteita ja esittelin niitä miehelleni, jolloin mieheni tuumasi: ”Taasko sinä tuhlaat rahaa. Ihan turhaa tuhlausta, kun kaapit on täynnä vaatteita!” Huvittuneena tuumasin miehelleni, että näinhän se on, että kaapit on täynnä, mutta ikävä kyllä pieniä vaatteita, jotka eivät enää mahdu syksyllä päälle.

Keskitytään siihen mikä kiinnostaa

Kauppareissullamme mietin useaan kertaan, että on se hyvä, että hoidan lapsillemme vaatteet ja ostelen vaatteita jemmaankin asti, kun halvalla saa, että ei tule tilannetta, ettei kaapeista todellakaan löydy mitään ja sitten täytyy hätäratkaisuja käydä tekemässä. Mielestäni on viisaampaa ostella pikku hiljaa ennakkoon vaatteita, vähän isompiakin. Samalla siinä säästää rahaa ja vaivaa.

Kyllä luonto on melko hyvin hoitanut homman sillain, että naiset ja miehet kiinnostuvat eri asioista ja mikäli vielä hoitavat omat ruutunsa mallikkaasti niin hommat sujuvat. Ehkä siinä on jokin luonnollinen syy, että useimmissa perheissä naiset hoitavat vaatetuspuolen ja mies on useimmiten siinä maksajan roolissa vain. Miehet saavat rauhassa keskittyä sellaisiin hommiin, joissa he saavat loistaa kuten esimerkiksi koneiden ja vempaimien parissa.

Pienet säästöt

Lapsille vaatteita ostellessa tulee mieleen se, että miten tosiaan kaikki on kallista. Materiaalien kuten puuvillan hinta on noussut melkoisesti viime vuosina ja laadukkaista vaatteista saa maksaa ittensä kipeäksi, jos niitä ei alennuksella satu saamaan. Onkin hyvä asia, että kirpputorit ovat tulleet muotiin ja vaatteita kierrätetään. Usein kirpputoreilta löytääkin ihan merkkivaatteita ja todella laadukkaita juttuja pilkkahintaan. Kun keskittyy siihen, että ennakoi tulevaa ja ostaa tarjouksista juttuja, huomaa lopulta säästävänsä pitkän pennin.

Tällainen etukäteen hamstraus voi kuulostaa miehestäsi turhalta hommalta, mutta näin naisena kun asiaa ajattelen, niin tuohan on juuri se oikea ratkaisu. Kun ennakoin tulevaa, ei paniikkia ja eikä varsinkaan noita hätätilanteita synny. Toisaalta voisi olla ehkä joskus ihan paikallaankin antaa miehen hoitaa myös nämä vaateasiat :). Ehkä silloin nämäkään ”tuhlaamiset” eivät tuntuisi tuhlauksilta, vaan pakollisilta pahoilta.

Joskus on ihan hyvä pitää suu kiinni, jos ei itse ole asiaa hoitamassa. Aina tuhlaus ei välttämättä sittenkään ole vain tuhlausta, vaan ennakoimista ja tilanteiden varmistamista.

family

Yhteiskasvatus – yhdessä teemme enemmän

Oli hauska huomata, kun mummolassa kävimme lastemme kanssa, että yhteiskasvatuksella lapsista kasvaa yhteiskunnan kelpo jäseniä. Lasten vanhemmilla ei tarvi olla kaikkia eväitä kasvattamiseen, vaan kun ne yhdistetään eri sukupolvien edustajien ja hoitoalan ammattilaisten kanssa, saadaan yhdessä vaikutettua lapsen kasvuun.

Lapsiemme pappa on ollut nuorempana kova kalamies. Nyt pappa sai idean lähteä kalalle lapsiemme kanssa. Kuinka ihana ajatus! Itse en ole koskaan oppinut kalastamaan äitini kala-allergian vuoksi, eikä näin pahemmin kalaa kotona syötykään. Näin ollen olen itse todella huono kalajutuissa. Oli ihailtavaa seurata miten antaumuksella pappa opasti lapsia ja näytti miten kala perataan. Ella, 6v, oli varsin kiinnostunut perkaushommista ja ihmeissään kyseli monta kysymystä.

Eri auktoriteetit kasvattajina

Sama juttu pätee, kun lapset viedään harrastuksiin. Harrastuksissa on aikuiset ohjaamassa ja kasvattamassa lapsia. Tällöin lapset saavat erilaista kasvatusta ja näkökulmaa asioista. Myös harrastuksissa on se hyvä puoli, että vanhempien ei tarvitse itse olla eri lajeissa experttejä, kun lapset saavat harrastuksissa experttien ohjausta.

Itse tykkään kovasti päiväkotimeiningistä, jossa hoitajat puuttuvat asioihin ja keskustelevat asioista yhdessä vanhempien kanssa. Mikäli joku homma ei toimi ammattilaisten mielestä, siitä keskustellaan ja koitetaan yhdessä tuumin etsiä vaihtoehtoja. Itse kuuntelen mielelläni ammattilaisten näkökulmia asioista, sillä itse en koe olevani vielä ammattilainen kasvatusasioissa. Kasvatus on alana niin suuri, että kukaan ei voi sitä yksin hallita, eikä pidä. Joskus ihmetyttää se, että vanhemmat eivät kuuntele ammattilaisia. Itse koen, että kasvatusalan ammattilaiset, jotka näkevät paljon enemmän tapauksia, tietävät asioista varmasti laajemmin kuin minä. Lapsen vanhemmat tietysti tuntevat oman lapsensa parhaiten, mutta kun lapsen kehitystä ja toimintoja suhteutetaan usein muihin samanikäisiin niin tällöin ammattilaisten näkökulma on mielestäni tärkeä.

Yhteistyö kantaa

Mielestäni on hyvä, että lapset kokevat eri kasvattajien kosketusta. On tärkeää, että lapsi oppii kunnioittamaan eri auktoriteettejä jo pienestä pitäen ja sen, ettei äiti ja isä ole aina vierellä, joihin turvautua. Yhdessä teemme isoja juttuja ja se pätee myös lasten kasvatukseen. Lasten vanhempien on hyvä kuunnella ja pitää silmiä auki, sillä ympäriltä saa melkoisen läjän hyviä vinkkejä ja vaikutteita, joista voi oppia itsekin enemmän.

Kukaan ei voi tietää kaikkea kaikesta ja sen vuoksi on hyvä yhteistyö eri kasvattajatahojen kanssa on tärkeää.

panther

Ota luonto pois heti lapsilta! (vieraspostaus)

C-juniorina vuonna -95 olimme Pietarsaaressa jalkapalloturnauksessa. Otteluumme pietarsaarelaista joukkuetta vastaan oli asetettu erotuomariksi yli 50-vuotias jämäkän oloinen harmaatukkainen mies. Ottelu ehti vanheta vain yhden peliminuutin, kun saimme vapaapotkun pietarsaarelaisten rikottua meitä. Vastustajan pelaaja kyseenalaisti tuomiota muutamalla sanalla (lue: tulkutti).

Tuomari huusi isolla äänellä: “Kymppi tänne, kymppi heti tänne!” Ja nosti keltaisen kortin.

Tuomari otti siis joukkueen mielipidevaikuttajalta luonnon pois samantien ja tämän seurauksena ottelun aikana kukaan ei tulkuttanut tuomarille. Tässä kohtaa on hyvä muistaa se, että itselläni on tapana kommunikoida tuomareiden kanssa varsin voimallisestikin otteluissa, mutta tällä kertaa ymmärsin, että jos niin teen, siimaa ei ole yhtään, vaan kahden tulkutuksen jälkeen minut poistettaisiin kentältä.

Tänä päivänä taitaa olla niin, että lapsia paapotaan enemmän kuin aikaisemmin. Kasvatusmetodit ovat menneet yhä verbaalisempaan muotoon, ainakin hyväksyttävät sellaiset. Osa vanhemmista “lässyttää” ja “maanittelee” lapsilleen pitkiä siivuja koettaen suostutella heitä yhteen sun toiseen.

Ehkä tietty suostuttelu voi olla paikallaan, mutta itse tykkään kyllä tyylistä, joka on lähempänä tuota erotuomarin linjaa. Lapsen on kunnioitettava aikuisen auktoriteettia. On sääntöjä ja normeja, joiden mukaan kuuluu elää. Olen joutunut puuttumaan usein näiden lässyttäjävanhempien lasten epäsopivaan käyttäytymiseen eri tilanteissa.

Voin sen sanoa, että tietääkseni ei ole tullut vastaan yhtään tilannetta, jossa minulla olisi mennyt murot uikkareihin. En vedä ihan tuolla tuomarin tyylillä, vaan useimmiten sanon asian ensin suostuttelevammin, mutta mikäli ensimmäinen viesti ei mene perille, seuraavaksi napsahtaa nk. keltainen kortti ja sen jälkeen todellakin puutun peliin niin, että toiminta muuttuu.

Äitini on toiminut vuosikymmeniä ammatikseen lastenhoitotyössä. Jotkut vanhemmat saattavat kysyä, onko heidän lapsellaan ADHD tai jotain. Äitini mukaan usein kysymys ei ole sellaisesta, vaan kyseessä on entivanhoin termein “kuriton penikka”. Ja kurittomalta penikalta pitää ottaa luonto pois ja asettaa selvät rajat juuri niinkuin tuo erotuomari teki meille wannabe koville jätkille eli näytti kaapin paikan samantien.

Kaverini isä otti tällaiselta kurittomalta penikalta jokunen vuosi sitten luonnon pois. Poika oli syytänyt lumipalloja pienten lasten päälle ja äitinsä pehmeät pyynnöt lopettaa toiminta menivät kuuroille korville. Kaverini isä astui poikaa lähemmäksi ja sanoi jämäkästi: “Ne lumikopit tipahtaa nyt!” Ja niin lumikopit todellakin tipahtivat maahan ja pienempien kiusaaminen loppui siihen.

Kun tarvitaan rajoja, aikuisen tehtävä on silloin ottaa luonto pois ja näyttää, että nyt on vain yksi vaihtoehto, miten toimitaan. Olen todella painavasti sitä mieltä, että lasten on kunnioitettava vanhempia/aikuisia.

Luonto pois heti, kun epäkohtia ilmenee, on vanhankansan viisautta ja toimii tänäkin päivänä!

Juha ”Vauhtipyörä”  Ahola

Samsung

Onko oikeasti asiat näin?!

Olin järkyttynyt, kun luin iltapäivälehdistä opettajien valituksia saamistaan lahjoista, joita oppilaat antavat heille lukuvuoden päättyessä.

Onko oikeasti näin, että kiitollisuus on tätä luokkaa? Eikö opettajat ymmärrä, että lahjat ovat heille kiitosta hyvin tehdystä työstä? Mikä oikeus heillä on arvostella toisen kiitollisuutta ja osoitusta siitä?

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että tätähän ei todellakaan voi yleistää kaikkiin opettajiin, sillä on olemassa näitä hienoja opettajia, jotka arvostavat juttuja. Toisaalta on ihmeellistä, että tällaisia uutisia oikeastaan uutisoidaan.

Minkä ihmeen kuvan media antaa ihmisille ja nuorille, kun heidän kunnioittavat auktoriteetit saadaan näyttämään kiittämättömiltä kansan edessä?

Kiitollisuus ja lapset

Lapsille on kiitollisuutta opetettava pienestä pitäen. Näkee jo pienistä lapsista osaavatko he olla kiitollisia mm. saamistaan lahjoista ja miten esimerkiksi lahjan saamiseen reagoidaan. Mielestäni kiitollisuus on todella tärkeä asia elämässä. Jos et osaa olla kiitollinen pienistä asioista, on vaikeaa olla kiitollinen isommistakaan asioista. Se, että lapsi ymmärtää ”kiitos”-sanan merkityksen on tärkeää. Yhdellä sanalla voit kertoa paljon.

Olen törmännyt lasten ihmetyksiin esimerkiksi linja-autossa, kun ihmiset poistuvat eivätkä kiitä kuljettajaa. Lapsemme ovat kyselleet, että miksi täti tai setä ei kiittänyt kuskia poistuessaan? Aivan, en ymmärrä itsekään. Pienet eleet ja pienet teot ovat suuria juttuja toiselle.

Maallistunut kansa

Opettajien lahja-arvostelut osoittavat sen, miten ihmiset ovat maallistuneet vuosien kuluessa. Edes arvokkaat lahjat eivät kelpaa, kun kyse on väärästä merkistä ja mallista. Ja ainoa asia mitä vanhemmat haluavat näillä lahjaeleille osoittaa, on se kiitollisuus siitä, että heidän lapsia on hoidettu ja kasvatettu lukuvuoden aikana.

Tästä nouseekin mieleeni se, että onko kansamme Suomessa niin maallistunutta, ettei oikeita arvoja enää arvosteta ja kaikki mitätään rahassa ja arvokkuudessa? Eikö pienemmät eleet voi olla yhtä arvokkaita kuin kalliit jutut ja mikä merkitys on työllä ja vaivalla mitä esimerkiksi lahjan eteen on nähty? Ja ennen kaikkea se ajatus?! Mielestäni lahjoissa tärkeintä on se ajatus. Jo se, että joku käyttää hetken ajatellakseen toista ihmistä, on ele jostain ihanasta ja arvkkaasta.

Oikeat arvot pöydälle. Kiitollisuus, toisten ihmisten arvostus ja lähimmäisten rakkaus ovat asioita, joita kannattaa lapsille opettaa.