IMG_0431

”Se on vanhempien saamattomuutta, jos lapsi ei opi uimaan.” Oppimiselle on kypsä hetkensä!

Olin 3-vuotiaan poikamme kanssa uimahallissa. Hän porskuttelee jo mielellään pelkillä käsikellukkeilla tai keskivartalon ympäri laitettavalla kellukkeella. Poika ei kuitenkaan mielellään ollut harjoitellut sukeltamista, mutta onnistuin käyttämään kypsän hetken ja tilaisuuden kuin viekas varas, vaikkakin hyvin vilpittömiin ja hyviin aikeisiin.

Kun leikimme lastenaltaassa, poika lorkki renkaita ja pieniä kumikukkia altaan pohjasta pyytäen minulta apua. Isipä ei ”onnistunut” poimimaan rengasta. No, poika päätti napata renkaan jalalla ujuttaen varpaat renkaan alle ja onnistui. Päätin näyttää mallia ja puhaltelin hauskasti veteen samalla, kun poimin renkaan ja kumikukkia altaan pohjasta. Poika teki samoin, mutta käänsi päätä ovelasti, eivätkä kasvot menneet veden pinnan alle, kuten tarkoitukseni oli.

Leikkiä jatkettiin ja kohta poika uskaltautui laittamaan kasvot hiukan veden pinnan alle ja nappasi renkaan ja kukat. ”Jee, mää osasin!” Ja mitä tästä seurasi. Poika työnsi päätä uudelleen ja uudelleen syvemmälle ja poimi esineitä altaan pohjasta. Kohta hän leikitteli yhä enemmän ja puisteli päätään leikkisästi veden alla. ”Mää kerron äitille, että mää osasin.”

Lasta on tärkeä kannustaa ja höystää, että rohkenee kokeilemaan asioita. Usein kokemus on positiivinen ja lapsi innostuu, kun huomaa, ettei niin kamalasta asiasta ollutkaan kyse – päinvastoin. Eräs uimaharrastuksen parissa lapsensa kanssa aktiivisesti toimiva isä kertoi muutama vuosi sitten osuvasti uimataidosta.

”Se on vanhempien saamattomuutta, jos lapsi ei opi uimaan.”

Yhtälailla aikuisia tulee kannustaa haastamaan itseään oppimaan sekä laajentamaan mukavuusaluettaan. Kairos (ajoitus) on keskeisessä asemassa eli oppimiselle on oikea tai kypsä hetkensä. Kun hetki on kypsä, tilaisuus kannattaa käyttää.

Eräs ”kiireinen” isä kertoi jälkiviisaana, että tytär pyysi häntä aikoinaan lukemaan kirjoja itselleen, mutta isäpä ei ”ehtinyt”. Muutamaa viikkoa myöhemmin isä oli tarjonnut tyttärelleen, että luetaanpa kirjoja niin eipä kirjojen lukeminen kiinnostanutkaan. ”Ostoikkuna”, otollinen hetki, oli sulkeutunut. Sama pätee vaikkapa asiakkaiden ostokäyttäytymiseen. Silloin, kun ostoikkuna on auki, täytyy tehdä kauppa kotiin.

Onko sinulla kokemuksia, että olet onnistunut oikealla hetkellä olemaan auttamassa oppimaan? Entäpä päinvastaisesta?

Oppiminen on mukavaa, mutta niin on myös osaaminen! 

Artikkelin kirjoitti Juha ”Vauhtipyörä” Ahola 1.9.2013 blogissaan www.vauhtipyörä.fi/blog

sydan

Isät – te parhaat isät

Tänään kaikki kunnia isille, kuin myös jokaikisenä päivänä. Isiä ei usein muisteta ja sen vuoksi mielestäni isänpäivä on todella tärkeä päivä juhlistaa näitä mahtavia arkisankareita. Ilman isää ei minua olisi ja saan olla erittäin kiitollinen isälleni ja äidilleni siitä, että olen olemassa <3. Lastemme isälle olen kiitollinen, että hän on suonut minulle mahdollisuuden äidiksi tulemiseksi ja siitä, että hän rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. On mahtavaa, kun vierellä on kaltaisesi ihminen, kiitos Juha <3.

Töissäkäyvä isä

Muistan, kun olin lapsi ja äiti hoiti meitä kotona nuoremman siskoni kanssa, niin isä oli se työssäkäyvä isä, jonka kotiintuloa odotettiin joka päivä. Oli ihanaa nähdä isä ja kertoa hänelle kaikki päivän jutut. Meillä oli tapana katsella isän kanssa pikku kakkosta, isän ottaessa nokosia ja me vahtasimme pikkukakkosta. Se ei mitenkään haitannut, sillä hän oli aina läsnä noissa tilanteissa :).

Kannustava isä

Isompana meidän yhteisiä hetkiä oli Kauniit ja rohkeat ja jalkapalloreenit, joihin isämme kuljetti meitä siskoni kanssa. Ei ollut päivää, ettei isä ollut viemässä meitä jonnekin harjoituksiin ja muistan ikuisesti sen onnen tunteen, kun isäni ja äitini olivat meidän pelejä katsomassa ja meitä kannustamassa. Tästä olen oppinut vanhempana sen, miten tärkeää lapsille on se, että heidän esityksistään, harrastuksistaan ja tekemisistä ollaan kiinnostuneita. Itselleni tuo oli todella tärkeää ja näin vanhempana osaan arvostaa tuota elettä vieläkin enemmän, mitä nuorempana.

Ihan tavallinen, normi isä

Isäni oli ihan tavallinen normi isä. Minulle tämä tarkoitti sitä, että hän oli läsnä kun häntä tarvisin ja hänen kanssaan oli kiva jutella. Kun matematiikassa oli minulla ongelmia, isäni auttoi minua. Yliopistoaikanani olin helisemässä tietokoneohjelmointitehtävissä, niin isältäni sain aina tarvittavaa kannustusta ja hän olikin yksi tärkeimpiä tukijoitani. MIten tärkeää, että vanhemmat ovat läsnä ja auttavat, kun lapsilla on vaikeaa. Arvostan tuota suuresti.

Aina auttamassa

Isäni oli ihminen, joka oli aina valmis auttamaan. Jos meillä oli bensa loppunut, niin soitto vaan isälle ja hän tuli auttamaan. En muista kertaa, että isäni olisi kieltäytynyt auttamasta minua ongelmastani. Hän opetti minulle, että lähimmäisiä on ihana auttaa pyytteettömästi. Mikä ihana tunne se onkaan.

Kunnia kaikille isille

Näin isänpäivänä haluan antaa hatunnoston jokaiselle isälle. Olette omalla persoonanne kanssa juuri täydellisiä isiä. Lapsenne arvostaa sitä, että olette läsnä ja rakastatte heitä juuri sellaisina kuin he ovat.

OIKEIN PALJON ONNEA JOKAISELLE ISÄLLE!!!!

panther

Helpompi puhua sivusta kuin tarttua toimeen

On ollut mielenkiintoista seurailla eri yhteisöjen toimintamalleja. Kuinka ihmiset ovat ”mukana” yhteisissä asioissa, mutta kuitenkaan kun on tekojen aika, niin montaa ihmistä ei innosta tehdä mitään. On outoa, että paikalle tai noihin joukkoihin vääntäytyy mukaan, jos sille ei ole mitään annettavaa.

Mies valkoisen ratsun selässä

Luin Earl Nightingalen Asenne-kirjasta ”Mies valkoisen ratsun selässä”- luvun, jossa kerrottiin siitä, että kun ihminen menee työpaikaan niin työnantaja odottaa, että hän pystyy tarjoamaan jotain uutta työpaikalleen. Ei ihmistä palkata töihin, jos hänellä ei ole mitään annettavaa ja tätähän usein työnhaussakin toitotetaan. ”Kerro mikä olet miehiäsi/naisiasi, korosta osaamistasi!”.

Tämä asia tulee hyvin esille näissä erilaisissa ryhmissä. Usein paikalla on ihmisiä, joilla ei ole mitään annettavaa, tai se mitä pystytään antamaan on negatiivinen ilmapiiri. Olen usein ihmetellyt sitä, että miksi ryhmän energisyyttä ja hyvää ilmapiiriä pitää negatiivisen sävyisillä kommenteilla pilata. Kommentteja on kyllä helppo antaa, mutta itse ei olla valmiita laittamaan itseään likoon.

Roolit kuntoon tiimin sisällä 

Työelämässä toimiva tiimi koostuu usein erilaisista tekijöistä, joilla on erilaiset roolit. Kun näitä erilaisuuksia osataan yhdistellä järkevällä tavalla, saadaan tiimi toimimaan loistavasti keskenään. Jos tiiminjohtajalla ei ole kykyä nähdä näitä ihmisten erilaisuuksia ja heidän kykyjään, niin usein tiimi ei toimi. Ja hyvä johtaja on sellainen, joka ei kommentoi koko ajan, kun toinen suorittaa omaa juttuaan. Hän antaa rauhan toimimiselle ja kommentoi jälkikäteen, jos on jotain kommentoitavaa. Mikä onkaan sen rasittavampaa, kun saada kommentteja koko ajan, vaikka asiat on sulla oikein hyvin hallussa?!  Noissa tilanteissa usein ihminen haluaa päästä pätemään, vaikka ei ole käytännössä valmis mihinkään.

Toimiva yhteisö / ryhmä / tiimi toimii, jos kaikki ovat valmiita tuottamaan siihen lisäarvoa. Ei ole kenenkään etu, että vain muutama tekee ja muut katsovat vierestä, kun hommiin pitäisi tarttua yhdessä.

tyyny_takaata

Rakkauden kielet – tiedätkö omasi?!

Luin lomalla ollessamme yhden parhaista kirjoista mitä olen tähän mennessä lukenut. Gary Chapmanin ”Rakkauden kieli”- kirjassa puhuttiin rakkauden eri kielistä ja siitä miten eri ihmiset osoittavat rakkautta erilailla. Tämä pätee niin rakkaussuhteita kuin lasten ja vanhempien suhteita.

Viisi eri rakkauden kieltä

Gary Chapman kertoi, että on olemassa viisi erilaista tapaa, miten ihmiset osoittavat rakkautta ja koittavat ilmaista sitä. Mikäli kumppanin rakkauskieli on erilainen kuin puolison, voi puolison rakkauden tunnustukset mennä ohisuun. Samoin lapsien kanssa on hyvä tunnistaa, millaista rakkauden kieltä he ilmaisevat. Nämä viisi rakkauden kieltä ovat:

1. Sanat
2. Yhdessä vietetty aika
3. Lahjat
4. Auttaminen ja palveleminen
5. Fyysinen kosketus

Oli mielenkiintoista huomata, että miestänikin alkoi asia kiinnostamaan ja loman aikana lueskelimme yhdessä kirjaa läpi. Kirjasta löytyi toinen toistaan kuvaavampia esimerkkitapauksia, joista oli helppo ottaa koppia. Niin läheltä liippasivat omaa elämää ja tilannetta.

Chapman toteaa hyvin kirjassa sen, että se mihin puolisossa rakastui seurusteluaikana, ei häviä mihinkään, mutta rakkauden ilmaisutavat saattavat parisuhteessa muuttua ajan myötä. Jos toiselle fyysinen kosketus on rakkauden kieli, niin lapsien synnyttyä ja ruuhkavuosia elettäessä voi olla, ettei enää yhteistä intiimiaikaa ole niin paljon kuin seurustelun aikana. Toisaalta toiselle voi merkitä paljon yhdessä vietetty aika. Silloin ei lahjat paljon lämmitä, jos toisen kanssa ei saa mitään kontaktia aikaiseksi. Lapsilla usein sekoittaa useat eri rakkauskielet ja lapsille, joille yhdessä tekeminen ja oleminen ovat todella tärkeitä, he tuovat sen kyllä jatkuvasti esille arkielämässä.

Ongelmia parisuhteessa?

Jos ja kun ongelmia parisuhteeseen tulee, niin tämä kirja kannattaa kaivaa esiin. Se, että oppii löytämään tavan kommunikointiin puolisonsa kanssa, on todella tärkeää sille henkiselle hyvinvoinnille, jota parisuhteen pystyssä pitäminen vaatii. Itse huomasin, että ongelmat joita olemme mieheni kanssa käyneet lasten syntymän jälkeen, johtuvat nyt melko selkeistä asioista. Juttelemme eri rakkauden kielillä toisillemme ja odotamme näin ollen hyväksyntää toiselta. Ei se niin vain toimi. Kun ymmärtää, mikä toisella on TODELLA tärkeää, huomaa, että sillä tavalla voi oikeasti saavuttaa jotain näkyvää muutosta.

Parisuhteessa puhutaan usein siitä, ettei toista voi muuttaa. Tuo on totta. Silloin kannattaakin miettiä, miten sitä yhteiseloa vietetään ja onko toimintamalleissa parantamisen varaa. Kuitenkaan ne ihanat piirteet puolisossa, joihin joskus aikoinaan rakastui, eivät ole hävinneet mihinkään. Ne ovat vain olleet mahdollisesti piilossa.

Mieti mikä sinun rakkauden kielesi on. Hyvä artikkeli asiasta löytyy Jevgeni Särjen blogista http://elaparemmin.fi/blogi/rakkauden-viisi-kielta/.

Pienillä asioilla on todellakin merkitystä. Jos tuntuu, että juokset koko ajan pahki seinää suhteessasi, kannattaa pysähtyä ja vaikka lukea tämä kirja. Siinä voi olla sinullekin jotain. Itse ainakin löysin siitä paljon hyödyllisiä vinkkejä meidän parisuhteeseemme.