kuppikuva

Eihän tämä nyt niin vakavaa ole! (Vieraspostaus Satu Haikara)

Facebookissa on kiertänyt kahvikuppihaaste, jossa ihmiset ottavat kuvia kahvikupeistaan ja haastavat toisiaan mukaan. Tarkoitus on ilmeisesti elvistellä, keneltä löytyy erikoisin kuppi tai muki. Lapsellisuuttani otin osaa, kun haasteen sain ja eräs haastamani ystävä kieltäytyi kohteliaasti osallistumasta vedoten mm. aamukiireisiin ja siihen, että hän sai enemmän aiemmin kiertäneestä vastaavanlaisesta kiitollisuushaasteesta. Sain itseni kiinni vastaamasta hänelle, että ”ei se mitään, eihän tämän niin vakavaa ole tarkoitus olla, olkoonkin, että haaste on mentaalisesti merkityksetön.” Hetkinen!!! Miten niin mentaalisesti merkityksetön? Kyllä ainakin minun pääni kaipaa välillä ”lepoa ja leivoksia” kasvavista lapsista nyt puhumattakaan.

Joululahja on vakava asia

Mieleeni muistui lastemme tädin taannoisen joulun kommentit lahjojen hankkimisesta. Hän ei aikonut tuhlata rahojaan turhiin leluihin vaan sanoi hankkivansa lapsille mieluummin jotain kehittävää. Sinällään kunnioitettava ajatus, mutta asiaa voisi ajatella myös siltä kannalta, että lasten kasvua ja kehitystä tukevaa toimintaa on varmasti riittämiin päiväkodeissa ja varsinkin kouluissa pitkin pitkää ja työntäyteistä vuotta ennen joulua. Aikuisten maailman tulosvastuu tunkee lastenkin elämään, kun tahti on aika kova oppimiselle ja eteenpäin menemiselle. Opitut asiat ja opiskelu on hyvä jättää välillä tauolle ja antaa niiden hautua jossain tietoisen mielen tuolla puolen kuten lapsi muutenkin tarvitsee paljon unta fyysiseen kasvuunsa.

Lyhyestä virsi kaunis. Joulussa on taikaa, joten annetaan lasten levätä ja toteutetaan toiveita, kohtuudella.