IMG_0022

Läsnä oleva tilanneherkkä kuunteleminen

Tyttäremme Ella tuli yhtenä päivänä kotiin ja kertoi tapahtumia koulusta. Joku oli sanonut hänelle jotain ja siitä oli tullut pahamieli. Jäin kuuntelemaan asiaa ja mietin, että nyt on tilanne, että tähän pitää puuttua. Ensin pitää selvittää mitä oikeasti on tapahtunut. Lapsien kanssa jutellessa näistä asioista monesti käy niin, että tarina muuttuu kesken kaiken ja yhtäkkiä tilanne on ihan eri mitä se oli keskustelun alussa. Näin olen oppinut, että kuuntele ja ole läsnä. Oikeasti kuuntele ja ole tilanneherkkä.

Väärinkäsitykset – kun kärpäsestä tehdään härkänen

Usein kärhämää aiheuttaneet tilanteet johtuvat siitä, että toinen ajattelee jotain ja ilmaisee ehkä ajatuksensa vähän väärällä tavalla. Vastaanottaja tulkitsee tilanteen taas omasta näkökulmastaan ja soppa on valmis. Sitten kun aika vähän tilanteesta kuluu, ja jos tilannetta ei heti selvitetä niin saattaa alkuperäinen asia muuttaa matkalla muotoaan useamman kerran.

Aikuisena koen tällaisissa tilanteissa, että minun on otettava asiaan ulkopuolinen ote. En saa kokea liian läheltä asiaa. Usein nimittäin käy niin, että saattaa lähtä tarinaan mukaan ilman, että kuulee kaikkia puolia asiassa. Tällöin virhetulkinnat ovat yleisiä.

Vanhempien vastuu

Koululaisten välien selvittely on joskus sellaista salapoliisityötä. Kuka on mitäkin sanonut ja tehnyt ja kun et ole ollut paikalla. Usein opettaja vedetään tähän soppaa mukaan (säälin opettajia), mutta toisaalta pakkohan se on, jos tapahtumat ovat koulussa tapahtuneita. Itse koen, että tässä kohtaa juuri punnitaan vanhempien ja koulun yhteistyökyky ja toisten vanhempien välinen yhteistyö. Kun asioista voidaan puhua positiivisesti ja rakentavasti, ilman kenenkään syyttelyä, saadaan aikaan rakentavaa kasvatusta.

Jäin miettimään tapahtuman jälkeen, että olipas tärkeää olla kuunteleva vanhempi. Ja ennen kaikkea tilanneherkkä. Kun tuntee lapsensa ja hänen kaverinsa, voi hyvin kuvitella mitä siellä on nyt aikuisten oikeasti tapahtunut. Nämä selvittelytilanteet ovat herkullisia kasvatustilanteita ja olen huomannut, että niissä oppii tehokkaasti asioita, jos ne hoidetaan hyvin ja niin ettei ketään syytetä.

Yhteistyö sekä koulun että vanhempien kanssa on tärkeää. Kun yhteinen sävel löytyy helposti ja kaikki pystyy peiliin tarvittaessa katsomaan, on yhteistyö hedelmällistä. Syyttely ei auta ketään, vaan positiivinen ja rakentava kanssakäyminen. Arvostava kuuntelu ja vuorovaikutus kunniaan.

Enni_nukkuu

Uni, tule jo!

Katsoin eilen Marja Hintikan Live-ohjelmaa tv:stä ja ohjelman aihe oli niin tuttu: pienten lasten perheiden univaje. Kun unta ei saa riittävästi, heijastaa se niin fyysiseen kuin henkiseen olotilaasi. Pitkä uneton jakso laittaa ihmisen ihan sekaisin. Kun laittaa silmien luomet kiinni, tuntuu pahalta. Eikö tunnu hassulta? Silloin kun pitäisi alkaa nukkumaan, ei uni tule, kun käyt ihan ylikierroksilla. Ja mikä pahinta niin  silloin alkaa ajatella, että ”mun täytyy nyt nukkua”. Kellon vilkuilu laittaa ahdistuksen päälle vielä rajummin.

Tue puolisoasi

Kun perheessä on pieniä huonosti nukkuvia lapsia, on parisuhde koetuksella. Yhteistä kiireetöntä aikaa ei tunnu löytyvän ja kun sitä joskus sitten löytyy, on ensimmäisenä mielessä, että nyt täytyy nukkua. Niin hullunkurista. Silloinkaan kun on hetki olla rakkaansa kanssa, niin ajatukset pyörivät levähtämisestä, pään selventämisestä. Tuota se väsymys ikävä kyllä teettää. Useampi huonompi yö, tai pidempi jaksoinen nukkumattomuus vaikuttaa ihmiseen ja mielialaan. Tällöin puolisolta kysytään jaksamista, kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä.

Ilo irti pienistä hetkistä

Voi, että miltä tuntuu se tunne, kun saat yhtäkkiä nukkua vaikka 4 tuntia putkeen! Unelma! Tunne, kun olet täydessä vireystilassa ja valmiina tekemään mitä vain. Tuo tunne on sellainen, joka kantaa pitkälle. Silloin jaksaa pinnistellä, vaikka ahdistaisi, huolet painaisi tai muuten olisi murheita. Sisällä vellova hyvänolon tunne siitä ilosta, että kroppasi on saanut levätä on enemmän kuin sata jänistä. Nämä ovat pieniä – mutta suuren suuria – ilon hetkiä vauvaperheessä.

Aika paremmasta koittaa vielä

Pienten lasten perheessä uskoa koetellaan.  Uskoa siitä, että huomenna tai jossain tulevaisuudessa päivä on aurinkoisempi ja parempi. Sitä on vain uskottava ja jaksettava. Pienten ihmisten hyvinvoinnin tähden :). Onneksi jokainen uusi päivä on taas mahdollisuus ja se voi olla parempi entä eilinen. Ainakin jos siihen jaksaa uskoa.

<3 Usko, Toivo, Rakkaus <3

suomi

Oi Suomi, kotimaa sä kultainen <3

On jälleen aika vuodesta hiljentyä ja miettiä sitä, mitä tarkoittaa, että saamme asua ihanan rauhallisessa Suomen maassa kaukana pohjolassa. Mitä tarkoittaa, että meillä on oma itsenäinen Suomi ja ihana siniristilippu, jota arvokkaana kantaa saamme? Sotaveteraaneille saamme hattua nostaa, rohkeille miehille ja naisille, jotka taistelivat sotatantereella meille oman maan. On mahtavaa sanoa, että olen suomalainen.

Rauha maassa- ihmisillä hyvä tahto

Kun saat asua maassa, jossa on rauhaisaa, olet etuoikeutetussa asemassa. Maailmalla tapahtuu tällakin hetkellä paljon pahaa. Ihmisiä tapetaan, soditaan, pommit lentävät. Pahat ihmiset haluavat sotaa ja levittää julmuutta maailmaan. Ei sellaista pieni ihminen voi ymmärtää. Miksi haluta pahaa? Miksi ihmisten tulee kärsiä ja kohdata tuollaista julmuutta? En, vaan ymmärrä.

Kiitollisuus- ihana asia

Olen niin onnellinen siitä, että saan kasvattaa lapsemme Suomessa. Puhtaassa ja ihanassa ilmastossa, jossa onneksi vielä saamme viettää neljää ihanaa vuodenaikaa. Vihreät metsät ja siniset järvet. Lumiset kinokset. Värikkäät puut. Kevään aurinko ja ilo. Suomen kieli on upean erilainen. Kielemme taipuu niin moneen ja useasti itsekin ihmettelee, millaisia sanoja kielessämme on ja miten kieltämme voimme rikastuttaa. Kalevalan kaltaiset teokset ovat upeaa luettavaa. Vanha suomenkieli nostaa päätään, murteet rikastuttavat meitä ja erilaiset kansat värittävät kulttuuriamme. Mämmi, Sisu, Sauna ja Salmiakki ovat suomalaisuutta parhaimmillaan.

Olkaamme onnellisia, että saamme asua Suomessa! Tänään on juhlapäivä. Onnea 98 vuotias Suomi!

WP_20151201_031

Joulun aika – lasten parasta aikaa

”Joulu on taas, joulu on taas” kaikuu lasten suusta, kun joulukalentereja sai alkaa avaamaan ensimmäisenä päivänä joulukuuta. Taas on se aika vuodesta, jolloin odotetaan jotain niin kovasti. Nimittäin joulua. Joulu on ihanaa aikaa lasten kanssa. Lasten usko joulupukkiin, tonttuihin ja satuihin on niin aitoa. Kirjeitä kirjoitellaan pukille ja toivotaan mitä milloinkin.

Näin aikuisena joulu merkitsee perheen yhdessä oloa, ihania elämyksiä ja tunnelmaa. Ennen kaikkea joululomaa odottaa ja sitä, että perhe saa olla hetken yhdessä ilman arjen kiireitä. Ihan niin  kuin tänäkin vuonna. Joululomaa odottaa aikuinen niin kuin lapsi joulupukkia. Parasta on se, että saa vain olla ja nauttia läheisten seurasta kaikessa rauhassa.

En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan

Materialistisessa maailmassa harvoin ihmiset jäävät miettimään sitä henkistä puolta ja niitä asioita, jotka ovat oikeasti materiaalia ja rahaa tärkeimpiä. Mitä merkitsee se, että saa elää rauhassa omassa kodissa ilman pelkoa sodasta ja ammuskelusta? Mitä merkitsee se, että saan elää ja olla elossa? Mitä merkitsee se, että lähelläni on ihmisiää, joille olen tärkeä? Jokaiselle olisi hyvä pysähtyä edes jouluna miettimään henkisiä asioita, joita ei voi mitata rahassa. Mitä itselle terveys merkitsee? Elänkö niin, että mahdollistan terveellisen elämän? Onko asioita, joita minun tulisi muuttaa, jotta olisin onnellisempi? Nämä ovat niitä elämän asioita, jotka joko kannattelevat tai painavat maahan. Useimpaan asiaan voi itse vaikuttaa kumpaan suuntaan asiat painautuvat.

Joulukalenteri – pienin askelin kohti isompaa tavoitetta

Joulun aika lapsien seurassa on ihan mahtavaa. Rakastan sitä odottamisen riemua, jännityksen tunnetta ja jokapäiväisiä keskusteluja mikä olisi hyvä juttu ja mikä ei. Joulukalenteri on tärkeä juttu odottamiseen ja jokaisen luukun jälkeen ollaan taas lähempänä jotain isompaa. Joulukalenterin ideaa kannattaisi hyödyntää tavoitteiden saavuttamisessa muissakin asioissa. Kun jokapäivä pienin askelin etenee kohti tavoitettaan, niin jonain päivänä saavuttaa sen isoimman asian – Tavoitteen.

Toivon sydämeni pohjasta jokaiselle oikein rauhallista ja kiireetöntä joulun odotusta. Toivon, että kukaan ei stressaannu jouluostoksilla ollessaan, vaan saa siitä rauhan ja mukavan fiiliksen itselle. Joulun tavoite ei täyty, jos siitä joutuu stressaamaan, vaan asioista tulisi pystyä nauttimaan. On mahtavaa ostaa ja tehdä lahjoja lähimmäisille, jotka ovat tärkeitä. Lahjoissa AJATUS on se tärkein asia.

vauvakirjat

Ihanat vauvamuistot talteen

”Äiti, meillä oli tänään yltissä vauva-aika. Sain kotitehtävän, johon pitää kirjoittaa minun kehitysjuttuja ylös”, tuumasi tokaluokkalainen Ella koulusta kotiuduttuaan. Katsoin tehtävälappua ja vaikka olin kirjoittanut ja tallentanut muistiin kaikki hommat, niin en voinut muistin varaan luottaa asioita. Niinpä kävimme hakemassa vauvakirjat ja katsoimme sieltä ne faktat tehtävään.

Tästä sain ajatuksen siihen, että nyt on taas pitkästä aikaan hetki, jolloin on hyvä pysähtyä kirjaamaan ylös kaikkea tapahtunutta. Kaivoin kaapistamme kaikkien lapsiemme vauvakirjat, neuvolakortit ja valitsin parhaimman kynän ja aloin kirjoittamaan ja muistelemaan. Onneksi olin matkan varrella kirjoittanut asioita ylös päiväkirjaan, sillä eihän noita asioita muista enää niin tarkasti.

Vauvamuistojen kirjaamiset tuppaavat vähenemään, kun lapsia tulee lisää

Kun esikoisemme syntyi, sain äidiltäni lahjaksi ihanan vauvakirjan, jota aloin täyttelemään kuin raamattua. Jokainen uusi juttu oli kirjattava ylös. En tyytynyt pelkästään vauvakirjaan, sillä minusta tuntui, että sanottavaa on paljon enemmän. Niinpä aloin kirjoittaa päiväkirjaa Ellan vauva-ajasta ja siihenhän tuli sitten tekstiä ja niitä elämän makuisia tunnelmia kirjailtua ylös, mitä vauva-arki toi tullessaan toimivaan parisuhteeseen.

Kun Elmeri poikamme syntyi kolme vuotta myöhemmin, huomasin olevani tilanteessa, että en ehdi tai jaksa kirjoittaa enää kaikkea niin kirjaimellisesti mitä Ellasta. Arki oli täynnä työtä, kun kahden pikkulapsen kanssa säädettiin mitä milloinkin. Työtä kotona oli paljon ja vähän niitä kirjoitteluun sopivia lepohetkiä. Päätin, että täytän yhteen vauvakirjaan ytimekkäästi ne tärkeimmät jutut ja sitten kirjoittelen päiväkirjaan parin eka vuoden ajan tiiviisti juttuja. No tiiviisti ja tiiviisti. Aina silloin kun muistin. Ja hyvä että kirjoitin. Jälkikäteen katsottuna olihan tuota tekstiä tullut muutama sivu kirjoitettua. Ja voi että noita juttuja on kiva lukea. Ei sitä puoliakaan muista enää. Aika kuultaa muistot. Todellakin.

No nyt kun Enni kuopuksemme syntyi viisi vuotta myöhemmin Elmerin syntymästä, niin taas oli hetki, kun pyysin äidiltäni hyvää vauvakirjaa ja sainkin sellaisen. Sellaisen, johon mahtuisi kirjoittamaan juttuja. Alkuinnostuksissani kirjoitin syntymätarinat ja ristiäiset. Sitten kirja unohtui 5 kk:ksi kaapin nurkkaan. Tuona aikana tapahtuu vauvan elämässä paljon. Paljon niitä tärkeitä hetkiä. Onneksi olin kirjoitellut edelleen päiväkirjaa, johon olin kirjoittanut nämä tärkeät stepit. Kaikesta ja niistä tunnelmista ja tunteista.

Kultaakin tärkeämmät muistot

Tänään, kun avasin vauvakirjat päivittämistä varten, oli kiva kaivella faktoja muualta kuin muistista :). Ja onneksi noita faktoja oli, sillä nyt lapset saavat isoina katsella miten ovat kehittyneet ja millaisia vauvoja he olivat. Millainen oli heidän synnynnäinen temperamenttinsa ja millaisiksi persooniksi he kasvoivat. Upeita muistoja.

Jäin miettimään kirjoja täyttäessäni, että kyllähän tämä aikaa vaatii ja paneutumista, mutta miksi en tätä tekisi, kun lapset saavat isoina lukea kivoja juttuja itsestään. Ja onhan se harmi, jos kuopuksesta ei ole asioita, joita esikoisesta löytyy ja päin vastoin.

Tässä huomasin, että olin asettanut itselleni riman todella korkeaksi esikoiseni synnyttyä. Olisin voinut selitellä ja olla tekemättä hommia, tai sitten tehdä saman minkä aikaisemminkin. Vaikka aikaa ei olisikaan enää niin paljoa. Pieni uhraus minulta, mutta lapsille sitäkin kivempi muisto. Huomasin, että kaikkea ei tarvi tehdä samallalailla, vaan hommia voi uudistaa. Aika muuttuu, muodot muuttuvat. Näin on käynyt minunkin kirjaamisieni kanssa :). Kuitenkin samanlaiset muistot löytyy kaikista, jossain muodossa :).

Ah, ihanat vauvamuistot. Vauva-aika on niin älyttömän lyhyt ja siinä tapahtuu niin älyttömän paljon. Ihanat muistot on kiva kirjata talteen niin niitä voi katsella sitten kun on isompi.

 

WP_008448

Liikunnan kokonaisvaltaiset vaikutukset

Opetushallituksen työryhmän ”Liikunta ja Oppiminen – 2012” tilannekatsauksessa on havaittu, että fyysisellä liikunnalla kesken koulupäivän ja sen jälkeen on edistäviä hyötyjä lasten tiedollisiin toimintoihin. Liikunnalla on edistävä vaikutus muistin toimivuuteen, tarkkaavaisuuteen ja tiedonkäsittely- ja ongelmaratkaisutaitoihin. Myös kouluajan ulkopuolella liikkuminen ja urheiluseurojen harjoituksiin osallistuminen ovat vaikuttaneet positiivisesti koulumenestykseen. Ryhmässä oppiminen, rutiinien noudattaminen ja terveelliset elämäntavat edistävät koulumenestystä ja kurinalaisuutta koulutyössä.

Liikunnan ja oppimisen yhteyttävät selittävät ns. välittävät tekijät, jolloin liikunta ei suoranaisesti vaikuta oppituloksiin, vaan jonkin toisen, usein psykososiaalisen tekijän, kuten oppilaan minäkäsityksen kautta. Liikunta vaikuttaa positiivisesti aivojen aineenvaihduntaan, rakenteisiin ja toimintaan. Kun oppilas/lapsi liikkuu ripeästi, hänen aivoissaan lisääntyy verenkierto, hapensaanti ja välittäjäaineiden määrä ja lisäksi hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat. Liikunta lisää aivojen tilavuutta ja aktiivisuutta aivokuoren eri osissa, joissa tutkimusten mukaan tiedolliset taidot kehittyvät yhdessä motoristen taitojen kanssa. Kun lapsi liikkuu, vähenee ylimääräinen rasvakudos, korkea verenpaine laskee, luukudos vahvistuu ja sydän ja verenkieltoelimistö saavat verta pumpattavaksi ja näin vahvistuvat.

Liikunnan edistävät vaikutukset

Liikunnalla on edistävä vaikutus lasten terveydelle, sillä se parantaa fyysistä kuntoa ja jaksamista, ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöä sekä vähentää ahdistuksen ja masennuksen oireita. Kun lapsi oppii uusia motorisia taitoja, hänen itsetunto ja fyysinen kunto kohenevat ja lapsi sosiaalistuu. Koska ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus, on liikunnallisten elämäntapojen omaksumisella myönteisiä vaikutuksia lapsen terveydelle.

Koulu on lähes jokaiselle lapselle paikka, missä he viettävät suuren osan arkipäivästään. Mikäli oppitunneilla ja välitunneilla panostetaan liikunnallisia toiminnallisuutta, saadaan lasten vireys- ja oppimistasoa nostettua. Kouluissa onkin hyvä miettiä tuntijakoa, välituntien pituutta ja välitunneilla oppilaiden aktivoimista. Koulun ohella perheellä on tärkeä rooli lapsen liikunnallisen elämäntavan viriämiseen. Mikäli perhe tukee lasta liikkumaan, on lapsen helpompi omaksua liikunta elämäntavakseen, eikä pakkopullaksi. Yhdessä tekeminen ja liikkuminen edistävät niin lasten kuin aikuisten terveyttä.

Liikunta osana koulupäivää

Tilannekatsauksessa esitellään useita tutkimuksia, joissa kouluissa on tutkittu liikunnan lisäämistä päivään ja sen vaikutuksia oppimiseen. Tutkimuksien tuloksissa on selvinnyt, että liikunnan lisäämisellä on selkeitä vaikutuksia äidinkielen ja matematiikan arvosanoihin. Tutkimuksessa Donnelly. J (2009) lisäsi 90 minuuttia liikuntaa kouluviikkoon niin, että oppituntien aikana oli toiminallisia 10 minuutin jaksoja, joissa oppilaat liikkuivat ja oppivat asioita.

Tiedollisia toimintoja, kuten tiedon vastaanottamista, tallentamista, käsittelyä ja käyttöä, voidaan parantaa liikunnan avulla. Kun oppimistilanteihin liitetään koulupäivän aikana liikuntahetkiä, saadaan parannuksia tiedollisten tehtävien suorittamiseen. Castelli kollegoineen (2011) tutki asiaa koulupäivän jälkeisen liikuntakerhon avulla. 9 kk kestäneessä tutkimuksessa Castelli järjesti 9 vuotiaille lapsille liikuntakerhossa 40 minuuttia reipasta liikuntaa, jonka jälkeen heille tehtiin kahta eri testiä. Toisessa tehtävässä lasten tuli yhdistää mahdollisimman nopeasti pallot, joissa oli joko kirjaimia tai numeroita. Yhdistämisessä käytettiin aakkos- ja numerojärjestystä. Toisessa tehtävässä lapsille näytettiin mustalle paperille eri väreillä kirjoitettua värien nimiä. Tehtävässä lasten tuli nimetä väri, mikä oli kirjoitettu välittämättä tekstin väristä. Liikuntakerhoon aktiivisesti osallistuneet lapset pärjäsivät vaativammassa toiminnanohjausta vaativassa tehtävässä paremmin, kuin lapset, jotka eivät olleet liikkuneet.

Sosialistuminen – ryhmätyötaidot – erilaiset ihmiset

Terveydellisten hyötyjen lisäksi liikunta lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja sosiaalisten taitojen oppimisen mahdollisuutta. Kun lapsi harrastaa jotain, hänen kyky kuunnella ja noudattaa ohjeita kehittyy. Liikunta tarjoaa myös väylän tunteiden purkamiseen ja niiden käsittelyyn, jotka ovat keskeisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä. Liikunnan harrastaminen kehittää myös ryhmätyöskentelytaitoja, itseohjautuvuutta ja kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Tämä voi selittää osaltaan liikunnallisesti aktiivisten lasten hyviä oppimistuloksia. Tutkimuksissa vuorovaikutus on jäänyt liikunnan ja oppimisen välisen suhteen tutkimuksissa varsin vähäiselle huomiolle.

Kun liikunnasta tulee lapsille elämäntapa, saadaan siitä kaikki hyöty irti. Liikkuminen alkaa koulupäivän aamusta, jolloin kouluun mennään. Tuossa tilanteessa valitaan, liikkuuko lapsi itse vai ajetaanko lapsi kouluun. Pienistä askelista ja teoista kasvaa kokonaisuus. Kun liikunnalliset elämäntavat ovat arkipäivää, muodostuu siitä tapa, josta ei halua eroon.

WP_008949

Isouskriisi

Isouskriisi.Se on meillä nyt.Viisivuotiaamme Elmeri on oivaltanut,että häneltä odotetaan että hän on iso monessa asiassa,mutta kun hän ei vielä halua olla niin iso.Seisahduin hetkeksi miettimään asiaa Elmerin kanssa,kun hän kysyi minulta:”Miksi pienten täytyy kasvaa isoiksi?”

Maailman meno on melko huimaa.Pienen on kasvettava pienestä äidin ja isän pallerosta isoksi koululaiseksi ja valloitettava maailma.Pärjättävä omilla siivillä. Tätähän koululaiselta odotetaan. Viisivuotias on vielä leikki-ikäinen hurmuri tai prinsessa, jolla ei pitäisi olla mitään kiirettä kasvaa isoksi.Välillä saa olla vielä pieni ja nauttia siitä kun joku hoivaa.

Keskustelumme jälkeen otin Elmerin syliini ja sanoin:”Saat sinä olla vielä pieni <3″.Mitä pahaa siinä on,jos se tuo lapselle turvan ja turvallisen kasvuilmapiirin.Kummasti kuitenkin se isous nostaa päätään ja kas kumma kuinka iso pienestä lapsesta tuleekaan. Kyllähän lapsilta pitää vaatia tiettyjä asioita kasvatuksellisesti,mutta aina joskus on syytä tarkistaa onko vaatimukset pienelle liian kovia.

Lapset ovat lapsia hetken. Niin tuttu ja kulunut sanonta, mutta joka kerta niin totta.

Leikkikää  lapset, riemuitkaa, elämän haasteet odottavat ja ovat teitä varten vasta, kun olette valmiita niihin.

kello

Mikä onkaan parasta lomalla?

Syysloma takanapäin ja monta ihanaa ajatusta jälleen takataskussa. Myös opettavaisia sellaisia. Vietimme lomamme kotosalla lasten kanssa touhuten kaikenlaista kivaa yhdessä. Sellaista puuhaa, mitä emme olleet pitkään aikaan kerenneet arkitouhuiltamme tekemään. Kun paneuduimme askartelu- ja esitystouhuihin tajusin, että mikäs oikeastaan on sen parempaa, kun rauha-koti-mukavatekeminen-yhdessäoleminen. Yksinkertaista ja niin siistiä.

Kukaan ei saa jäädä yksin

Askartelutuokioittemme aikana sain huomata, että paras kun antaa puitteet ja antaa lasten määrätä suunnan. Oli upea havaita, että mielikuvitus on mahtava työkalu, kun sen antaa lentää. Vielä kun ideoihin lähtee mukaan, niin lopputulos on ihana. Saimme idean toteuttaa nimittäin Halloween aiheisen nukketeatterin ja sitä ideoidessamme oli kiva huomata, että tarinaan tuli syvällinen tarina. Lapset nimittäin keksivät, että tarinassa kukaan ei saa jäädä yksin ja näin punainen lanka alkoi syntyä tarinallemme. Kun tarina sai luitten ympärille lihaa, samalla saimme loistavat keskustelun aiheet lapsien kanssa. Lapset olivat suruissaan, kun tarinamme päähenkilö oli niin yksinäinen. Elmeri, 5 v, tuumasi hellyyttävästi: ”Eihän kukaan saa jäädä yksin. Kaikilla pitäisi olla kaveri, jonka kanssa leikkiä”. Näinpä! Tämän keskustelun jälkeen tarinastamme tulikin hyvin iloinen.

Pienet ilot – Suuret tunteet

Viikon aikana oli mukava huomata taas se tosiasia, että lapset eivät loppujen lopuksi kaipaa mitään muuta kuin AIKAA. Sitä laatuaikaa, jonka saavat vanhempien kanssa viettää. Tuohon laatuaikaan riittää vallan hyvin oma koti ja tärkeät ihmiset. Ei haitannut äitiäkään, että koti oli myllin mallin, kun lapsien mielikuvitus pääsi valloilleen. Saimmepa hyvän syyn siivota yhdessä :).

Samalla huomasimme lasten kanssa, että nämä pienet ilot sisältää paljon suuria tunteita. Tunteita pettymyksestä oivallukseen, että kaikki on lopulta hyvin, kuin ilon suureen nauruun ja räikeään helinään. Kaikki tunteet, olivat ne iloisia tai surullisia, oli kokemisen arvoisia ja opettivat meitä jälleen paljon elämän rikkaudesta.

Aika. Laatuaika. Yhdessä. Ilman kiirettä.  Sitä se Loma on parhaimmillaan.

WP_20150604_030

Pihapelit kunniaan!

Tyttäremme on innostunut jalkapallon peluusta ja vanhana futarina on mahtavaa seurata tuota innostusta vierestä. Monena koulupäivänä olen saanut kutsun pelailemaan lähikentällemme jalkapalloa ja mukaan on yhtynyt monta koulukaveria. Jäin miettimään yksi päivä pelailumme jälkeen, että mikä on oikeastaan parempi tapa viettää koululaisten kanssa aikaa, kun pelailemassa ja urheilemassa? Samalla tutustuu koulukavereihin ja pääsee viettämään rennolla tavalla aikaa heidän kanssaan, olemaan yksi heistä.

Ole mukana, yksi leikkijöistä

Lasten varhaispsykologian kurssilla kerrottiin lasten leikeistä aikuisen roolista juuri tämä: aikuisen tulisi olla yksi leikkijöistä, olla läsnä ja mukana. Itselläni tuli niin dejavu, kun pelasin lapsien kanssa ja olin yksi heistä. Sain kuulua jengiin, eikä ketään häirinnyt, että olin Ellan äiti. Huomasin, että todellakin huippua, kun saa olla mukana ja ennen kaikkea, kun otetaan vielä mukaan :).  Parasta oli, kun Ella seuraavana päivänä sanoi minulle, että pojat olivat tuumanneet, että ”sun äiti on hyvä pelaamaan ja neuvomaan” :). Heh, voiko parempaa kommenttia enää saada.

Pihapelit – yksilötaidon salaisuus
Pihapelit ovat nykypäivänä vähentyneet, kun tietokoneet ja muut lystit ovat tulleet nuorten ja lasten vapaa-ajan kuvioihin. Harvemmin näkee, että koululaiset lähtevät luistelemaan tai potkimaan palloa kentälle koulupäivien jälkeen. Mielestäni tuo on todella sääli, kun juuri noista peleistä ne Mikael Granlundit tai Laura Kalmarit syntyvät. Joukkuereeneissä aika yksilölliseen kehitykseen on todella pieni ja jos henkilökohtaista tekniikkaa viitsii käydä reenaamassa omalla ajallaan, niin taidot kasvaa uskomattoman nopeaa.

Positiivisuus – Ilo – Yhdessä tekemisen riemu

On ollut ilo seurata, että pienen futarin mielessä suuntaa ajatus päästä isompien kanssa pelaamaan. Olla parempi ja potkaista lujempaa. Töitä on vielä tehtävänä, mutta kun on motiivatio ja halu on kohillaan, niin mikään ei voi tulla eteen. Positiivinen palaute ja kannustus on se, jota kaikki kaipaavat tekemisilleen. On kyse sitten pienestä tai suuresta. Pihapeleissä parasta oli huomata, että lapset kannustivat toisiaan ja kehuivat! Mahtava asenne oli kaikilla pelureilla ja isommat eivät haukkuneet pienempiä, vaikka eivät vielä ihan samalle tasolle vielä yltäneetkään. Oli mahtava päästä seuraamaan ihan vierestä tuollaista tapahtumaa ja todeta, että pihapelit on oikeasti aivan super kivoja.

Pihapelit ovat oiva juttu kohottaa kuntoa ja nostaa taitotasoa. Samalla yhteisöllisyys kasvaa ja taidot kehittyvät.

jalkapalloperhe

Ruuhkavuodet ovat täällä

Ruuhkavuosi-sana tuli heti mieleeni, kun aloin kirjaamaan lasten harrastuksia, koulu- ja tarhajuttuja ja omia menoja kalenteriini. Oma kalenteri piti tehdä, johon kaikkien menot sai mahutettua. Siihen sitten miettiminen kuka menee minnekin ja kenen kanssa ja millä mennään. Mites sitten talvella, kun ei enää liikkuminen pyörillä onnistukkaan? Olen luullut, että ruuhkavuodet ovat silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta nythän ne vasta alkavat, kun lapset ovat kouluikäisiä ja aloittavat harrastustoiminnat ihan tosissaan. Ei ihme, että vanhemmat saavat venyä näiden vuosien aikana. Ja useaan suuntaan. Pienten kanssa eläminen oli oikeastaan melko helppoa, silloin riitti koti ja puisto. Nyt tarvitaan jo vähän enemmän menoa ja meininkiä ja kaveriporukkaa ympärille.

Lasten tukeminen tärkeintä

Kun täyttelin kalenteria mietin samalla, että parasta tässä on se, että pääsemme tukemaan lapsia siinä missä mitä he haluavat tehdä ja mistä ovat kiinnostuneita. Vanhemmilta vaaditaan paljon, kun pitää toimia niin huoltajina, auton kuljettajina, pyykin pesijinä, kannustajina. Mielenkiintoisen kuviosta tekee se, kun miettii, että milloinhan sitä itse kerkeää tekemään omia hommia :). Päädyin siihen, että ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua. Nyt on aika antaa aikaa lapsille ja olla heidän tukenaan.

Aika rauhoittumiselle

Samalla kun kalenteria täyttelin, minulle oli tärkeää, että viikossa on myös hengähdyspäiviä, jolloin ei ole mitään ohjelmaa. Nuo ovat tärkeitä hetkiä, jolloin saa olla kotona ja tehdä jotain ihan rauhassa. Latauspäiviä, joilla kerätään energiaa taas hektisiin päiviin. Ja mikä tärkeintä kun menoa ja meininkiä on paljon, niin muistaa nukkua ja rentoutua ja syödä terveellisesti.

Kun sain kalenterin sumplittua järkeväksi, tuumasin, että ruuhkavuodet saa tulla. Minä olen valmis, kun lapsetkin ovat. Vanhempana haluan tukea lapsia ja olla heidän unelmissaan läsnä. Ovat ne sitten mitä tahansa :).

Lapset ovat lapsia vain hetken. Ruuhkavuosien aikana on tärkeää antaa heille aikaa, kannustaa ja tukea. Pienet hetket ovat niitä isoja hetkiä, jotka lapsi muistaa läpi elämän.

Enni_nukkuu

Se tärkeä UNI

Kesälomien loppusuoralla on syytä taas tarkistaa, että mitkä ne arkirutiinit olivatkaan. Meillä ainakin kesälomalla on nukkumisrytmit vaihtuneet pari tuntia myöhemmäksi ja nyt koulujen alkaessa saa taas totutella aikaisempaan rytmiin. Mikäpä sen tärkeämpää kasvavalle nuorelle kuin riittävä uni.

Rauhallisuutta iltoihin

Lapset rauhoittuvat nukkumistouhuihin rauhallisin menoin. Heti huomaa, jos illalla on ollut liian paljon hälinää ja touhua, niin nukkumaan meneminen on tuskaista puuhaa. Meno ja touhu päivän aikana ei haittaa ja sitä pitääkin olla, jotta lapsi saa energiat purettua ja liikuttua suosituksiakin enemmän. Muistan hyvin, kun meillä oli aikoinaan jalkapalloreenit iltamyöhään, niin meni muutama tunti reenien päätyttyä, kun kroppa kävi vielä melkoisilla ylikierroksilla. Ei uni tullut, kun energiaa oli ihan liiaksi asti. Sama asia on lapsillakin, jos iltatouhut ovat liian villejä. Ei kukaan nukahda, kun mielenpäällä on sata eri asiaa.

Arkirutiinit – ihana asia

Koulun alkaessa huomaa, että miten oikeastaan on ihana palata taas arkirutiinien pariin. Kun opiskelut alkavat, saa uutta fiilistä ja itsestä taas enemmän irti. Lapsille rutiinien muodostuminen on tärkeä asia, sillä kun nuorena oppii rytmittämään läksyjen teon, liikunnan, syömisen ja riittävän unen saannin, niin pärjää niillä eväillä aikuisenakin. Itse pidän kovasti siitä, kun syksy tulee ja haasteet työ- tai opiskeluelämässä alkavat. Saa taas laittaa aivot raksuttamaan loman jälkeen toden teolla ja saa myös silloin aikaiseksi asioita, jotka lomalla eivät olleet mielessäkään. Ja tätähän varten juuri loma oli – aivojen nollaamiseen ja levähtämiseen, jotta syksyllä jaksetaan painaa taas täysillä.

Taataan lapsille riittävän unen saanti, sillä se on avain jaksamiseen syksyn pimetessä. Kun nukkuu tarpeeksi, on energinen heti aamusta ja jaksaa painaa täysillä päivän.

salamastudiokuva2

Lapsikuvista helmimuistoja

Lapsikuvat, ne ihanat muistot pienistä rakkaista, kun he ovat vielä pieniä palleroisia. Enni-vauvastamme otettiin ensimmäiset kunnon studiokuvat, kun hän oli vasta 6 päivän ikäinen. Tuolloin New Born- kuvaus oli mainio, kun vauva nukkui, söi välillä ja sitten jatkettiin taas kuvauksia. Saimme taltioitua mahtavia ilmeitä ammattikuvaajan, Juho Tauriaisen Studio Salama ottamana.

Innovatiiviset kuvaukset

Päätimme toistaa kuvauksen uudestaan, kun Enni on 3 kk ikäinen. Mielenkiintoista tällä kertaa kuvauksessa oli se, että vauva osasi jo vuorovaikuttaa ja se toi kuvaamiseen omat haasteensa. Kuvausasennot, jotka toimivat New Born- kuvauksessa eivät olleetkaan enää niin helppoja toteuttaa. Onneksi innovatiivinen kuvaaja löysi juuri tämän ikäiselle vauvalle loistavat kuvakulmat. Vauva viihtyi kuvauksissa juuri niin kauan, kun masu oli täynnä ja uni ei painanut silmiä. Kun uni iski, kuvaukset loppuivat siihen. Oli ihana huomata, että Juho ”Salama” osasi käsitellä kuvausta lapsen mukaisesti. Ei ollut kiire, välillä voitiin hieman syödä, röyhytellä ja sitten taas jatkettiin. Jos neiti ei jostain asennosta tykännyt, uusi kuvausasento otettiin kehiin. Ja jälleen saatiin ihanat otokset pikkuneidistä :). Ja unihan se tuli kuvauksien jälkeen maireasti.

Homma haltuun ilon kautta

Ella, 7v, pääsi myös kuvattavaksi. Tällä kertaa kauppiaan roolissa, sillä vauhtitenavana hän on perustanut kaupan ja pitäähän kauppiaalla olla omat edustavat kauppiaskuvat. Oli ilo seurata, miten Juho otti kuvaustilanteen haltuun. Innokas äiti sai suosiolla jäädä kuvausverhojen toiselle puolelle kuuntelemaan touhua, ja ohjeistukset annettiin ammattilaisen suusta. Kuvauksia oli mahtava seurata verhojen takana ja kuunnella millaisella otteella ammattilaisvalokuvaaja ottaa tilanteen haltuun. Positiiviset ja kannustavat sanat kuvattavalle, ilo huulilla ja huumori mielessä. Ella ei tainnut kuvaamista paljon jännittää, kun hän totesi aina asennon vaihdon yhteydessä, että otetaan lisää kuvia. Aivan, silloin kun  homma toimii, niin lapsikin innostuu ja on luonteva kuvissa.

Ilo ja positiivisuus – avaimet onnistumiseen

Lapsien kasvatustyössä korostetaan positiivisuutta ja kannustamisen tärkeyttä. Tästä sain oivan esimerkin tänään, kun kuuntelin kuvauksen kulkua. Kannustamalla kuvaaja sai Ellan hymyilemään ja rentoutumaan. Jos joku juttu ei onnistunut, kuvaaja otti tilanteen haltuun ja sitten kokeiltiin jotain ihan muuta. Positiivisuuden, huumorin ja ilon kautta hoidettiin kuvaustuokio loppuun. Ja kun ihailin kuvauksien raakaversioita, en voinut kuin hymyillä. Kuvista välittyi juuri tämä sama tunnelma, minkä olin verhon takana kokenut.

Ammattilaiset ovat ammattilaisia. Kiitoksia Juho ”Salama” Tauriaiselle mahtavista kokemuksista ja ennenkaikkea siitä, että kuvaustilanne oli niin leppoinen ja positiivinen. Lapset nauttivat kuvauksista ja me vanhemmat nautimme kuvauksien tuloksista.

tylsaa

Aikuisetkin mokaa

Lapsille tulee opetettua käyttäytymissääntöjä tai kuinka tulisi toimia sosiaalisissa tilanteissa. Aikuiset ovat esimerkkejä, jotka käyttäytymisellään näyttävät mallia lapsille. Mitä sitten tapahtuu, kun aikuinen käyttäytyy kuin kolmevuotias pahoittaessaan toisen mielen? Osaako vanhempi myöntää käyttäytyneensä huonosti ja kertooko sen myös lapsille? Mielestäni on tärkeää, että aikuinen osaa sanoa ääneen munanneensa tai toimineensa väärin. Kaikkihan mokaa joskus, niin lapset kuin aikuiset. Kun omista virheistään ottaa oppia, niin ehkä ei päätä hakkaa toista kertaa enää seinään päin.

Pieni mutta tärkeä sana

Lapsien kanssa on kiva keskustella tapahtumista jälkikäteen. Joskus kun olen mokannut, niin kerron lapsillekin, että nyt äiti mokasi. Mielestäni on hyvä asia nostaa esille, etteivät vanhemmatkaan ihmiset osaa aina käyttäytyä oikein ja tärkeää noissa tilanteissa on se, että asian osaa myöntää. Joskus anteeksi pyytäminen voi pienille lapsille olla vaikeaa. Tähänkin asiaan vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä, sillä jos he toiminnallaan pahoittavat jonkun toisen mielen, niin anteeksi pyytämisen kauttahan sitä pienillekin ihmisille opetetaan, miten tilanne saadaan korjattua. Ja mikä parasta pienelle lapsella on kuin nähdä käytännössä esimerkin voimalla, miten asiat saadaan ratkottua ja miten yksi pieni sana voi riittää.

Yhdessä asioiden kokeminen rikastuttaa

On kyse sitten iloisista tai surullisista asioista, niin yhdessä niiden kokeminen ja asioiden puntaroiminen on tärkeää. Kun lapsi huomaa, että vanhempi on läsnä niin iloisissa kuin surullisissa asioissa, mahdollistaa se hedelmällisen ilmapiirin keskusteluille. Ja mikäs sen parempaa kuin päästä yhdessä keskustelemaaan tuntemuksista ja kokemuksista, joista jokaisella on oma näkemys.

Esimerkin voima on suuri voima.

the happy family

Ole lähellä – Se riittää

Pieni vauva, joka syntyy  maailmaan, tarvitsee hoitajia pärjätäkseen ja kasvaakseen isommaksi ja vahvemmaksi. Kun pieni vauva itkee pahaaoloa, on usein vanhemmalla myös pahaolla. Kysymys ”Mitä voisin tehdä helpottaakseen pienen oloa?” pyörii mielessä, kun kokeilee kaikenlaisia keinoja, ja kun tuntuu, ettei mikään riitä. Hikipisarat nousevat, pulssi nousee, epäonnistumisen tunne valtaa mielen. Onneksi vauvalle kuitenkin tärkeintä on se, että olet oikeasti läsnä, pidät sylissä ja hellit häntä. Ymmärrät hänen pahaaoloa ja koitat auttaa häntä. Jo pieni ihminen on onnellinen saamastaan vastakaiusta, hellyydestä ja lämmöstä, joita hänelle tarjoat. Ja kun vauva lopulta rauhoittuu syliisi ja nukahtaa, on läsnäolollasi ollut suuri merkitys.

Ole läsnä

Tyttäremme jalkapallopelejä seuratessani olen oppinut arvostamaan yhä enemmän omia vanhempiani. Sitä kuinka he jaksoivat kannustaa ja olla läsnä, kun pelasimme. Oli keli mikä tahansa. Itse olen kokenut, että ei se aina niin herkkua ole, kun tuuli tuivertaa ja vettä sataa ja olet ihan jäässä. Inhottavan olotilan  pelastaa ajatus siitä, että on läsnä. Annan tukeni ja läsnäoloni, täydellisesti.

Huvipuistossa ollessamme koin saman asian vanhempana. Kun lapsemme juoksivat laitteista toisiin, minulle oli tärkeää olla vilkuttamassa ja katsomassa miten heillä menee ja vastata heidän vilkutuksiin ja ”äiti”-huutoihin. Kun näin heidän onnellisen ilmeen siitä, kun äiti vilkuttaa ja on intona katsomassa, niin miten voin olla katsomatta. Pienelle voi jäädä huno muisto näinkin ”pienestä” asiasta, ja sen muistaa aikuisenakin, jos äiti ja isä eivät kiinnostuneetkaan.

Autat, kun teet parhaasi

Pienen vauvan kivun tunteen tai surussa kylpevän ihmisen kanssa tärkeintä on se, että tarjoat apuasi. Olet valmis kuuntelemaan, ymmärtämään, olet empaattinen ja pystyt sukeltamaan toisen tunne-elämään. Kun itkevän vauvan ottaa syliin ja pitää varmoin ottein kiinni, on usein tehnyt jo riittävästi – vaikka se ei aina tunnu siltä.

Surullisen ihmisen kohtaaminen voi olla vaikea tilanne ja siinäkin tilanteessa toista auttaa parhaiten, kun ei jätä kaveria yksin. Mikä sen pahempaa kuin riutua pahassa olossa yksin. Läsnäolon merkitystä ei voi ylikorostaa, sillä sen merkitys vaikuttaa niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin.

Ole läsnä – Anna apusi – Auta tarvitsevia. Pieni teko, voi olla suuri teko.

Kuvan ottanut
Juho Tauriainen
www.studiosalama.fi

Laita happinaamari ensimmäiseksi itsellesi

Kuvan ottanut Juho Tauriainen, Studio Salama

Luin Pauliina Rauhalan Taivas Laulu-kirjan, joka laittoi ajattelemaan naisen roolia äitinä. Kirjan tarinassa Vilja-äidin mieli järkkyi äitiyden paineen alla, kun hänellä oli tekemistä paljon, kaksoisraskaus oli ultrassa todettu ja hänen piti jaksaa, vaikka hän ei jaksanut. Sosiaalinen paine ja ”kaiken pitää olla hyvin”-ajatus, alkoi tuntua raskaalta mielessä. Kun mietin kirjan sanomaa, mieleeni tuli lentokoneen turvasääntö happinaamarin laitosta. Siinä kehotetaan laittamaan happinaamari ensin itselle ja sitten vasta lapselle.

Miksi näin?

Äidit helposti sortuvat huolehtijarooliin, jossa on huolehdittava kaikista muista paitsi itsestään. Ruokapöydässä ensin huolehditaan, että kaikilla muilla on ruoka-annokset kunnossa ennen kuin itselle otetaan annos. Monesti saattaa käydä niin, että yhtäkkiä huomaakin, että onko itse muistanut syödä, kun kaikista muista on tullut taas huolehdittua. Lentokoneen säännöt siis varmistavat, että myös huolehtijatyypit tulevat pelastetuksi.

Huolehtimalla itsestäsi huolehdit myös muista paremmin

Kun muistaa hetken pysähtyä ja huolehtia itsestään, on voimavaroja huoltaa muitakin paremmin. Joskus tähän tarvitaan apua lasten isältä, ystäviltä tai sukulaisilta, jotta tämä onnistuu. Äidin ei ole aina niin helppo irtaantua tilanteista, lähteä vain ja olla pois. Itsekeskeisyys on käsitteenä outo, kun lapsen synnyttyä on saanut vastuun myös toisesta ihmisestä ja hänen hyvinvoinnista. Huolehtija helposti jättää omat tarpeensa sivuun, jotta toisilla olisi hyvä olla hänen lähellä. Omien tarpeiden kuunteleminen on välillä tärkeää, jotta omat voimavarat eivät lopu ja ettei itselle käy kuten Rauhalan kirjan Vilja-äidille.

Huolehtijoiden on hyvä muistaa lentokonesääntö – Ensin happinaamari itsellesi, sitten vasta lapselle. Joissakin tilanteissa tuon säännön muistaminen, voi  kummasti helpottaa tilannetta ja tehdä asioista helpompia. Huolehtimalla itsestäsi huolehdit myös muista paremmin.

 

 

kids-dreaming-green-world-28446505

Oletko oikeasti Lomalla?!

Loma alkaa – oletko siihen valmis?!
Mistä tiedät olevasi lomalla?
Milloin saavutat tunteen, ettei sinun tarvitse tehdä yhtään mitään, mihinkään ei ole kiire, mikään aikataulu ei paina päälle ja muutenkaan kukaan ei hengitä deadlineillä tai projektiaikatauluilla niskaasi?
Tiedostatko itse, jos et pääse tähän fiilikseen?

Yrittäjän aviopuolisona lomafiilikseen pääsemistä on varsin mielenkiintoista seurata. Varsinkin, kun  yrittäjyys ja asiakashankinta tapahtuu pääsääntöisesti sosiaalisessa mediassa niin puhelimen kuin tietokoneen välityksellä. Kerronpa pienen tarinan meidän lomareissusta ja siitä, kuinka yrittäjämieheni luuli olevansa lomalla ja mitä tapahtui :).

Ai – Wifikö?!

Olimme saapuneet Vimmerbyn leirintäalueelle. Tiedossa oli kaksi mahtavaa päivää Astrid Lingrenin puistossa, joka on täynnä kesäteatteriesityksiä suosituista saduista kuten Peppi Pitkätossu, Eemeli, Veljeni leijonamieli, Kattokassinen ja Ronja Ryövärin tytär. Saavuimme mökillemme ja menin purkamaan kassejamme mökkiimme moikattuani ensin suomalaisia naapureitamme.

Mitäs yrittäjämieheni teki?

Hän jäi ulos värkkäämään puhelintaan ja ensimmäiset sanat, jotka hän naapureillemme sanoi, aiheutti minussa jokseenkin mielenkiintoisen tunnemyrskyn. Keskustelu meni näin:

Mieheni: ” Hei, ootteko huomanneet, että täällä on ilmainen Wifi?”
Naapurimme nainen: ”Ööö, ei oo huomattu.”
Mieheni: ”Melko huonosti tämä kyllä toimii. Pitää olla yhdessä paikassa niin toimii paremmin.”
Naapurimme nainen: ”Me ei olla oltu kahteen viikkoon netissä.”

Aivan! Missä oma puhelimeni oli? Kiinni, suljettuna, kaukana kädestäni ja mielestäni. Normaalia lomameininkiä siis. Kenenkään ei tarvitse minua tavoittaa, minun ei tarvitse olla netissä päivittämässä statuksiani, eikä stalkkaamassa muiden hommia. Saan olla ihan rauhassa perheeni kesken ja nauttia siitä ilosta :). Yrittäjämieheni ei ollut päässyt tähän tunnelmaan ”ihan vielä”. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu mieheni kanssa tapahtuman jälkeen, kun kerroin, että tajusiko mieheni kuinka hämillään naapurimme nainen oli, kun ensimmäisenä hän meni höyryämään jostain Wifistä. Onneksi sen jälkeen Wifistä en joutunut kommentoimaan kuin muutamaan kertaan, kokonaanhan sitä ei voinut unohtaa. Ei edes lomalla.

Loma – Rentoutumista ja akkujen lataamista

Työelämässä ollessani odotin lomia kahdesta syystä:

1) Pääsen viettämään 24/7 aikaa perheeni kesken ja lataamaan akkujani
2) Minun ei tarvitse painaa aikataulujen perässä, vaan saan tehdä just sitä mitä haluan ja milloin haluan

Nollautumisen tärkeydestä puhutaan monessakin yhteydessä. Jos ihminen käy jatkuvasti ylikierroksilla, on erittäin tärkeää osata nollata itsensä. En tarkoita nollaamisella nyt alkoholin kittaamista nollauspisteeseen, vaan henkistä nollautumista, kun osaa irrottautua kiireestä, stressistä ja olla vaan. Ihan vain olla. Vaikka tekemättä yhtään mitään.

Arjen kiireestä lomafiilikseen

Arki nykypäivänä on suorituspaineita täynnä. Lasten kasvaessa harrastukset ja koulujutut tulevat kuvioon. Koko ajan ollaan mahdollisesti menossa jonnekin suuntaan ja pysähtyminen on lähes mahdotonta. Pienen vauvan kanssa elämä on välillä juuri tätä. Kun saat hetken pysähdyttyä hoitamisen, valvomisen, isompien lasten palvelemisen ja kotitöiden jälkeen, tuntuu olo autuaalliselta. Tuo tunne tuntuu lomafiilikseltä! Silloin saan hetken olla tekemättä yhtään mitään, tai tehdä sellaisia asioita, joista itse tykkää. Ihan mahtava fiilis. Nollata hetken ajatuksiaan ja akkujaan.

L – O – M – A

L – Laiskan letkeää olemista
O – Omistautumista asioille, jotka rentouttavat mielesti ja kehosi
M – Mahtavaa fiilistä, iloa ja rentoutumista
A – Ainutlaatuisia kokemuksia

Mukavaa lomaa kaikille!

kello

Minuuttiaikataulu – kyllä, kyllä keretään!

Harjoitukset alkavat toisella puolen kaupunkia tunnin kuluttua. On kerettävä syödä, laitettava lapset valmiiksi sadekelin harjoituksiin ja pakattava saunakassi mukaan. Kello lyö, minuutit etenevät ja kiire puskee päälle. Miten selvitä tästä jokapäiväisestä kaaoksen tunteesta?

Olen huomannut, että olen äitinä alkanut miettimään organisoimista entistä tehokkaammin. Mitä useampi lapsi, sen organisoidumpaa hommien täytyy olla, muuten pakka leviää täysin käsiin. Ennakoimalla välttää kiireen tunteen, vaikka kiire tulisikin. Kun kassit on pakattu valmiiksi ja tavarat löytyvät oikeilta paikoilta, ollaan jo puolessa välissä ja ajoissa päästään lähtemään.

Miten ehtiä ajoissa paikalle?

Pienen vauvan kanssa eläminen ja reissuun lähteminen on aina oma hommansa. Kuitenkin siinäkin pystyy ennakoinnilla varautumaan kaikkeen viime hetken säätöön. Ainahan on kuitenkin vaarana, että joku lapsista sotkee juhlapaitansa viime hetkellä tai kakka on sopivasti housuissa. Varavaatteet on syytä olla aina reissuissa mukana.

Kun jonnekin on lähdettävä, täytyy lähtötilannetta miettiä hyvissä ajoin, jotta asiat sujuisivat mahdollisimman jouhevasti. Usein huomaa, että hui kauhea, kun tuota tavaraa tarvitaan taas mukaan monta kassia, mutta varauduttava on kaikkeen.

Passi ja hammasharja – laukku pakattuna?

Mieheni reissuun lähtö on mainiota katsottavaa, kun hän pakkaa muovipussiinsa tarvitsemansa tavarat: parit vaihtovaatteet, dödö, partavälineet, hammasharja + tahna ja menoksi. Äitinä saan miettiä useamman kerran, että onko eväät mukana, onko kaiken sään varustus pakattu mukaan, entä mitä jos matkapahoinvointi yllättää kesken matkan? Lähtöhässäkässä olen aina viimeinen joka lähtee kotoota. Aivan kuin kapteeni, joka jättää viimeisenä laivan, kun se on uppoamassa. Pakkohan se on aina tarkistaa, että tulihan kaikki tarpeellinen mukaan ja mielessä pyörii miljoona varmistettavaa asiaa. Check listat ovat hyvä apu usein lähtöhässäköihin. Toisaalta arkisen elämän tilanteihin ei paljon check listoja voi tehdä, kun näitä tilanteita on niin paljon. Silloin täytyy luottaa vain organisointikykyynsä ja hoitaa homma kotiin. Joskus koti on kuin pommin jäljiltä sieltä lähdettäessä, mutta onneksi se on vain koti ja siivohan on ihan tervettä :).

Hyvällä ennakoimisella ja asioiden tehokkaalla organisoimisella monta lähtötilannetta saadaan rauhoitettua. Minuutit ovat monesti tiukassa arkisessa aherruksessa, mutta harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin.

jalkapalloperhe

Älä pelaa liian pitkään

Näin facebookissa Metsokankaan 4- ja 8-luokkalaisten tekemän opettavaisen videon tietokonepeleistä ja siitä, ettei ole terveellistä pelata liian kauan. Näytin videon lapsillemme, kun tuntuu aina välillä, että pelikoneet ovat niin mieluisia. Pidimme videon katselun jälkeen mielenkiintoisen keskustelun lapsiemme kanssa.

”Mitä tapahtuu, jos pelaa liian pitkään?”, kysyin lapsiltamme.
”Unohtaa kaverit. Se olisi kyllä melko tylsää, silloin olisi aika yksin. Eihän ne pelikoneen ukkelit sulle vastaa. Ainakaan silleen oikeesti”, tuumasi 7-vuotias tyttäremme Ella.
”Niin ja jos pelaa vain, niin mitä sitten tekee muilla leluilla. Mä ainakin haluan leikkiä legoillani”, kommentoi puolestaan 4-vuotias Elmeri poikamme.
Jatkoimme keskustelua ja kysyin:”Tiedättekö miksi käymme pyöräilemässä ja ulkoilemassa?”
”No, että kunto kasvaa!”, Ella vastasi välittömästi.
”Koska ei saa pelata liian pitkään”, lisäsi Elmeri.

Keskustelun käytyäni olin sitä mieltä, että lapset ovat ymmärtäneet jotain todella tärkeää.

Ystävät ja leikkien mielikuvitus

Pelailu on kivaa, minäkin pidän siitä, varsinkin kun sitä ei tee liian kauan. Joskus on ihan kiva hetkeksi pysähtyä ja pelata joku kiva seikkailupeli, mutta mieluummin kyllä pelaan lautapelejä. Siinä on sitä oikeanlaista jännitystä ja mikä sen parempaa, kun  lähteä lähikentälle pelaamaan vaikka jalkapalloa. Se vasta jännää peliä on :).

Ystävien merkitys elämässä on iso ja se, että sosiaalista elämää pitää yllä on tärkeää. Lapset viihtyvät kavereiden kanssa ja haluavat usein kavereistaan leikkiseuraa. Ihmiset ovat sosiaalisia ja kaipaavat toisia ihmisiä. Yksin ei ole kiva olla. Kun pelailut jättää vähempään, ehtii kavereitakin näkemään ja oikeasti vaihtamaan ajatuksia.

Lapsien mielikuvitus on huikeaa ja varsinkin kun siihen antaa sopivasti virikkeitä. Usein mitään sen ihmeempää ei tarvita, kun heittää ajatus legomaailmasta tai satumetsästä, niin kas kummaa, kun alkaa tapahtumaan. Eikä aikuista tarvita leikkien ohjaamiseen.

Liikunnan tärkeys

Nykypäivänä puhutaan paljon lapsien liikkumattomuudesta ja ylipainosta. Ongelmien ydin on usein siinä, ettei lapset ole tottuneet liikkumaan ja tekemään omilla lihaksillaan töitä. Nykyään ei asuinpaikkojen lähellä enää sellaisia metsiä, joissa me pienenä leikittiin Tarzania ja Robin Hoodia. Mielestäni parasta on se, että lähtee retkeilemään lapsien kanssa ja etsii uusia seikkailuja, vaikka vähän kauempaa. Mikäs sen parempaa, kun pyöräillä useampi kilometri, käydä uudessa puistossa ja nauttia yhdessäolosta. Ihan huikeeta kesätekemistä!

Suosittelen katsomaan Älä pelaa liian pitkään– musiikkivideon ja näyttämään sen myös lapsille. Video sisältää todella tärkeän sanoman siitä, ettei pelikonemaailma saa ottaa otetta oikeasta todellisuudesta ja elämästä. Nautitaan ulkoilemisesta, liikkumisesta ja ystävistä!

sydan

Rakas isäni <3

On kulunut kolme vuotta pysähdyttävästä hetkestä, jolloin sain uutisen rakkaan isäni kuolemasta. Olimme lapsien kanssa ortodoksisella perheleirillä ja muistan vieläkin tuon tuskan tunteen, kun äitini ilmoitti minulle raskaan uutisen. En kyennyt asiasta puhumaan, vaan suljin asian itseeni leirin ajaksi. Tuo oli kauheaa, kun sisällä velloi kamala suru enkä kyennyt siitä puhumaan.

Kotimatkallamme sain puhuttua mieheni kanssa asiasta, jolloin suru sai ensimmäisen kerran valtansa ja voi sitä itkun määrää. Tunne rinnassa tuntui pakottavalta ja kamalalta. Jokainen  muisto isästäni tipautti silmistäni muutaman lisäkyyneleen ja tuntui ettei itkulle tule loppua.

Konkreettiseksi isän kuolema tuli siinä, kun ensimmäistä kertaa jouduin asiasta kertomaan jollekin ulkopuoliselle. Soitin nimittäin kummitädilleni, joka oli ollut isäni työkaveri monen vuosikymmenen ajan. Kun puin ensimmäisen kerran sanoihin, että isäni on kuollut. Oikeasti kuolllut, en näe häntä enää koskaan, tuli minulle todella paha olo. Surutyöni alkoi ja se tuntui fyysisesti. Minua oksetti, heikotti ja minulla oli todella paha olla.

Onneksi pääsin tekemään surutyötä hautajaisten muistokirjoitusta kirjoittaessani. Sain koota ajatuksiani siihen, mitä tykkään tehdä ja mikä on minulle luonnollista. Sain viettää useita tunteja ajatuksieni kanssa ja ennen kaikkea niiden kauniiden muistojen kanssa, joita isäni kanssa sain elämäni aikana viettää.

Nyt kun isän kuolemasta on kulunut kolme vuotta, pystyn kirjoittamaan asiasta ilman kyyneleitä. Suru ja kaipuu ei ole hävinnyt minnekään, mutta ne ovat muuttaneet muotoaan. Surutyö on jatkunut ja jatkuu yhä. Muistan isäni aina, kun katson taivaalle ja joka aamu, kun herään. Ilman häntä, ei olisi minua. Mikä ihana ajatus, jota saan kantaa jokaikinen päivä elämässäni.

Isäni oli  mies, joka ei tehnyt pahaa kärpäsellekään.

Isäni oli mies, joka tuki minua jokaisessa asiassa, johon ryhdyin. Hän oli suurin fanini, suurin kannustajani ja tukeni. ihan kaikessa. Olin ylpeä, kun sain tehdä isäni tyytyväiseksi, sillä niin paljon hän minun ja sisarusteni eteen oli tehnyt. Se tunne saa minut vieläkin niin iloiseksi ja onnelliseksi. Muistan aina sen isän ilmeen, kun  joukkueemme oli voittanut pelin. Muistan aina sen ilmeen, kun koulun kevätjuhlassa esiinnyin ja näin isäni katsomossa. Muistan aina sen ilmeen, kun esikoisemme syntyi ja isäni tuli Ellaa katsomaan. Voi, että kun muistan nuo hetket, enkä aio niitä unohtaakaan, sillä ne saavat sisälleni valon syttymään siitä rakkaudesta, jota isääni kohtaan tunsin.

Isälläni oli motto, jota arvostan todella paljon. Hän tahtoi lähimmäisilleen hyvää. Hän oli AINA valmis auttamaan, eikä odottanut, että saisi vastakaikua. Tuo asia on sellainen, jota tahdon itsekin tehdä. Olla valmis auttamaan, kun sitä tarvitaan. Tehdä hyvää ympärilleen, tehdä ihmiset iloiseksi.

Voi rakas isä kuinka ikävä minulla onkaan sinua. Kun sinusta puhun ääneen, tunnen sen kaipuun ja rakkauden tunteen, joka minulla on aina. Kun puhun siitä, miten ylpeä olit minusta, tulee aina itku. Voiko oikeasti enempää vanhemmaltaan toivoa, kun sitä, että on hyväksytty ja rakastettu?! En olisi voinut saada enempää isältäni. Uskomattoman hienoa. Uskomattoman hienoa olla minä ja saada kantaa isääni sisimmässäni, sillä muistoistani häntä ei kukaan pois ota. Onneksi. Muistoihin voin aina palata, kun minulla on isääni ikävä. Kuvia voin aina katsella.

Muistopuheeni isäni hautajaisissa:

Isäni rakkaani,sä mun omani

ISÄNI

Isäni, en koskaan ois halunnut tällaista sulle kirjoittaa, en hautajaisissa sua ikinä hehkuttaa. Liian aikaisin lähdit luotamme, muistot sinusta sydämeen talletamme. Susta lempeä ja herttainen kuva on mulla, koskaan et suuttunut sä edes kunnolla. Aikataulut oli tärkeitä aina sulle, myöhästymisestä tuli kova paikka myös mulle. Aina olit meitä muita hoputtamassa, kun jonnekin olimme menossa. Tarkka ja säntillinen olit sä mies, nyt luokse enkelten johti ties.

Kun kaverini muistelivat sinua, tuli mieleen monta juttua. Äidin kanssa aina kentän laidalla omissa tuoleissa istuitte, kahvia joitte ja joukkuettamme kannustitte. Jos teitä ei näkynyt pelissä, niin puutetta oli heti tunnelmassa. Maajoukkueen mukana kuljitte, siten kunnon faniuttanne myös osoititte. Suuret saavutukset me yhdessä koettiin, myös surut ja ilot jaettiin. Kentän laidalta kun sut näin, se mulle tärkeintä oli vain. Tunteen ylpeyden kasvoistais näin, siitä suuren ilon mä sydämeeni sain. Sä kannustit tavallasi omalla, olemalla aina paikalla. Ikävä kova on mulla sua, mun omaa rakasta fania.

Telemarkmatkoja useita yhdessä koluttiin, kerran sukset kynttilälläkin voideltiin. Huippuja muistoja on reissuistamme mulla, kova kannustamisen hinku oli sulla. Norjan mökistä nauhat puserooni haimme, samalla kun mitalit kaulaan sieltä saimme.

Sveitsiin mahtavalla laivalla matkustettiin, monta upeaa ihmistä tavattiin. Whistlerissä ajoit autoa sata lasissa, jotta kilpailussa oltais paikalla oikeassa ajassa. On nauruja useita noilta reissuilta muistossa, sinä autonkuskina ja kannustamassa hiki hatussa.
Yhdessä paljon ehdittiin kokea, monta eri maatakin koluta. Autolla ajo sulta huipusti onnistui, pikaliimallakin autonrenkaat kerran paikattiin. Autonkuskina olit verraton, kilometrejä mittarissa miljoona on. Pitkiä matkoja tykkäsit ajella, nallekarkkeja syödä samalla. Autokoulun opena olit itse rauhallisuus, mukana maltti ja tasaisuus. Valmis olit aina kaikkeen mukaan lähtemään, uutta ja rohkeaa kokeilemaan. Kuunnella sä jaksoit aina, ei silloin sulla kiire paina. Sydän suuri oli sulla, paras isä oli mulla.

Kärppäpelikaveri sä mulle olit, aina innokkaana mukaan tulit. Oli laji mikä tahansa, aina halusit tv:stä sitä töllätä. Äidin kanssa muodostitte tiimin loistavan, toinen toista näin teidän tukevan. Yhdessä matkustitte ympäri maailmaa, kokien kaikenlaista mahtavaa. Ei tylsää sun elämä ollut koskaan, aina menossa olitte äidin kanssa jonnekinpäin maailmaa. Elämästä kerkesit nauttia, asuntovaunu, asuntoauto ja mökki elämäänkin tutustua. Luonnosta pidit kovasti, kävelitte äidin kanssa aina niin reippaasti.

Aina parhaasi yritit, kun meitä auttaa koitit. Aina tulosta ne ei tuottanut, mutta luovuttaa et koskaan halunnut. Tietokonejuttuja värkkäsit monia, kirjoitit ja teit kauniita juttuja. Lahjaksi upean cd-muiston teiltä äidin kans sain, arvaamattoman arvokkaan muiston siis susta talteen sain. Paljon huomaan itsessäni sinua, ylpeänä saan kantaa niitä ominaisuuksia aina mukana. Rautiontien yläkerrassa mulle salat tietokoneisiin opastit, työelämään mua kovasti kannustit. En rauhallisempaa opea tiedä mä missään, ei hermo sulla mennyt mistään. Opittavaa on mulla sinusta, tulisipa yhtä hieno joskus myös minusta.

Pappa ihana sä olit, lapset kovasti susta pitivät. Ellan kommentteja papasta:” Pappa oli kiva, reipas, ihana. Huippu pappa! Papan kanssa oli kiva lasketella ja luistella. Papan huone oli siisti.”

Elmerin muisteltimia papasta:” Pappa, tra tra” Kovasti papan kanssa Elmerikin ehti traktoreita vahdata Kaukovainiolla kyläilessään. Kuvasta papan tunnistaa ja osoittaa:”Pappa!”

Rakas isäni sä olet mun, isin oma tyttö mä olen sun. Suhun luottaa mä sain, tukeasi sulta aina hain. Et hylännyt mua minnekään, nyt taivaassa seurailet vaan. Mä vilkutan sulle kanssa lapsosteni, pappa/isä sä rakkain oot ain. Et minnekään sä häviä mun elämästä, tähtenä merkkinä olet taivaassa. Lämpösi, naurusi, katseesi tunnen, sun eleesi edessäni nään. Isäni, rakkaani, olet mielessäni ain. Mä sua ikinä en unhoita. Siivet annoit mulle tähän elämään, kovan hingun elää omaa elämää. Luonteestas värkkäämisen, periksiantamattomuuden sain, siitä ylpeä mä olla voin vain. Lepää rauhassa rakas isäni. Jään sua ikuisiksi ajoiksi kaipaamaan, muistot susta elää aina sydämessäin.

Suurella kunnioituksella ja Rakkaudella oma tyttäresi Milla

http://www.youtube.com/watch?v=DIs5wPyLEhU&feature=related

the happy family

Kesäloma saapuu – ja se ihana loman suunnittelu

Istahdin yksi päivä tietokoneeni äärelle ja aloin jälleen kerran miettiä, että mitä mukavaa me tänä kesänä tehtäisiin perheen kesken. Yrittäjän vaimona olen tottunut hoitamaan meidän loma-asiat alusta loppuun ja mielipiteitä on turha paljon kysellä. Kun on hyvän suunnitelman tehnyt ja esittää sen miehelle, niin yleensä se myös saa hyväksynnän. Vaikka joka kerta lopulta kiroan sitä, että taas sain kaiken yksin tehdä, niin olen huomannut, että lopulta tuossahan oppii paljon. Kysehän on asioiden organisoinnista, suunnitelmallisuudesta ja suunnitelman toteuttamisesta.

Kesäloma – perheen laatuaikaa

Kesäloma on meidän perheessä vuoden kohokohta. On vihdoin aika nauttia muutama viikko perheen parissa ilman arjen paineita.  Kun lähdin miettimään ja suunnittelemaan reissuamme, sain taas sellaisen energiaryöpyn päälle. Ja kaikkein parasta siinä on se, että tiedän, että saamme mahdollisuuden olla perheen kanssa ilman kodin tuomaa työpainetta. Mikä sen parempaa!

Aikaa nauttia

Kesäloma tuo tullessaan kärpäset ja auringon, toivottavasti. Ennen kaikkea se tuo lasten iloiset ilmeet ja ulkoilemisen riemun. On ollut mahtava nähdä nyt kesän lähestyessä, että ihmiset ovat löytäneet tiensä ulos ja lenkkipoluille. Olen nähnyt kävelylenkeilläni ollessani usean  kerran pariskuntia hymy huulessa urheilemassa ja lapsia vanhempien kanssa touhuamassa. Jotenkin tulen aina niin hyvälle tuulelle, kun näen lapsien ja vanhempien liikkuvan yhdessä. Se on sitä aitoa riemua ja tekemisen iloa!

Nautitaan tulevasta kesästä satoi tai paistoi. On sinulla lomaa tai ei, niin kesä on aina kesä ja siitä kannattaa nauttia. Valo ja kirkkaus vievät huolet pois ja on mahdollisuus uusille tuulille. Upeaa kesää kaikille!