Kuvan ottanut
Juho Tauriainen
Salama Studio
www.studiosalama.fi

New born-kuvaus – mahtava kokemus ja muisto vastasyntyneestä

Olin sairaalassa vastasyntyneen vauvamme kanssa, kun sain mieheni BNI yritysverkoston valokuvaajalta Juho Tauriaiselta, Studio Salama , mielenkiintoisen tarjouksen. Hän kyseli halukkuuttamme kuvata vastasyntynyt kotonamme. Olin heti myyty. Miten mahtavaa saada ammattitaitoisen valokuvaajan kuvia muutaman päivän ikäisestä vauvastamme. Omalla kameralla otetut kuvat eivät vedä vertoja ammattilaisen ottamille ja kun aiemmin olemme lapsista ottaneet ”oikeita” mallikuvia 6 kk ja vuoden ikäisenä, niin miksi ihmeessä noita ei ottaisi heti vastasyntyneestä. Mielestäni tämä idea oli aivan upea ja innostuin.


Kotikuvaus – Miten kätevää

Oli torstaipäivä, kun Juho saapui valokuvaustavaroineen kotiimme. Vauvan rytmin mukaan olimme sopineet kuvauksen loistavasti niin, että vauva oli juuri herännyt ja syönyt ennen kuin aloitimme kuvaukset. Juho värkkäsi kuvauspaikan kuntoon, asetti valaistukset, taustan, kuvien lisämateriaalit ja ohjeisti samalla minua, millä tavalla kuvia ottaisimme. Hauskaa oli se, ettei valokuvaaja häiriintynyt kommenteistani. ”Voi kun hellunen”, ”Miten ihana ilme”, ”Katso tänne, vauvaa, äiti täällä” jne. Montaa hetkeä en varmaan hiljaa ollut :).

WP_017553

Monipuolisia kuvia – Vauvan ehdoilla

Kuten vauvan hoidossa nykypäivänä sanotaan, pitäisi imetyksen ja asioiden sujua vauvan ehdoilla. Imetetään, kun vauva sitä haluaa, hoivataan ja annetaan syliä. Samoilla periaatteilla sujui new born-kuvauksetkin. Kun vauvalla oli nälkä, syötin hänet ja sitten taas jatkettiin kuvauksia. Kuvia otettiin useista eri asennoista, eri tavoilla ja erilaisilla välineillä. Aluksi kuvattiin vaatteet päällä, sitten nakuna, sitten lampaantaljan päällä, äidin käden päällä, harson kanssa jne. Kuvaustilanteet vaihtuivat kätevästi ja Juho neuvoi hienosti koko ajan.

Upeita muistoja
 

Kun kuvaukset olivat ohi, jäimme odottelemaan koeotoksia. Olipas mahtava fiilis päästä näkemään millaisia kuvia Juho oli saanut aikaiseksi pienokaisestamme. Upeaa oli se, että jokaisesta kuvasta oli mahdollista saada värillinen, mustavalkoinen, sepia tai joku muu kuva. Samoin rajauksia pystyttiin säätämään haluamallamme tavalla. Oli hienoa huomata, että yhteistyö perheen ja valokuvaajan välillä toimi loppuun asti ja näin lopputuloksesta voitiin olla tyytyväisiä.

Kuvan ottanut Juho Tauriainen www.studiosalama.fi

Kuvan ottanut
Juho Tauriainen
www.studiosalama.fi

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Nyt kotimme on täynnä vasta syntyneen kuvia. Voi kuinka ihana katsella kuinka pienokaisemme kasvaa ja samalla ihailla 6 päivän ikäisiä kuvia. Olen niin iloinen, että Juho otti yhteyttä ja sovimme kuvauksista, sillä monta upeaa muistoa olisi jäänyt saamatta.
omenat

Arjen roolitukset – Voiko niitä sekoittaa ja vaihtaa?!

Kevät ja ihanan kevätsiivouksen paikka kodissa. Vaatteiden lajittelua, monen monituisen vaatteen pyörittämistä ja uudelleen lajittelua. Tuo homma ei vaan nappaa mua yhtään, mutta kun ei sitä kukaan muukaan tee, niin pakkohan se on hommaan tarttua. Mitä kauemmin asiaa odottaa, sen tympeämpi homma on edessä. Tänä vuonna jäin siivoillessani miettimään, että on se jännä, että miestäni ei samat asiat asiat ressaa kuin minua. Ihan sama vaikka olohuone on täynnä kasseja ja joka nurkassa joku pussukka. Kunhan mahtuu liikkumaan niin kaikki ok. Itselläni pyörii mielessä sata asiaa, jotka pitäisi laittaa kuntoon ennen kuin homma on kunnossa. Jäinkin pohtimaan, että miten saisin tuollaisen ”mikään-ei-ressaa-kotona-koskaan”-asenteen? Tekisi monesti todella hyvää.

Naisen ja miehen roolit

Äiti siivoo, äiti pesee pyykkiä, äiti huolehtii kodin kuntoon. Isä huoltaa pyörät, hoitaa juoksevat asiat ja hommaa rahaa taloon.

Onko nämä roolit nykypäivää? Voiko arjen rooleja vaihtaa keskenään? Miten asiat kuuluisi mennä? Toisaalta voiko toista muuttaa tekemään jotain mikä ei ole hänelle lainkaan luontevaa? Arjen pyörittämisessä, kun roolit ovat sopivasti sekoitettu keskenään, homma toimii mukavan jouhevasti. Jos taas roolit ovat epätasapainossa, alkaa se heijastumaan arjen vaativuutena. Tuossa tilanteessa tilannetta olisi syytä tarkistaa ja omenat laitettava tasapuolisesti koreihin, jolloin painolastia saadaan tasoitettua.

Tasapuolinen roolitus tekee arjesta toimivan

On roolit perheessä jaettu miten tahansa, on tärkeää, että ne ovat tasapainossa ja omenia on molempien koreissa yhtä paljon. Ei ole merkitystä sillä kuka tekee mitäkin, kunhan molemmat osallistuvat yhteisiin arjen askareisiin. Aina ne ei nappaa, mutta sitä elämä aina joskus on.

Yhteistuumin saadaan arki toimimaan. Jos omenakorisi on tyhjä, poimi muutama puolisosi korista ja tasapainoita rooleja. Kaikilla on kivaa, kun roolit ovat tasapainossa.

the happy family

Puhu äänellä jonka kuulen

”Miksi sä itket, kun naapurissa jonku lapsi nauraa?”
”Miksi sä itket, kun joku radiossa rakkaudesta laulaa?”
”Puhu äänellä jonka kuulen. Sanoilla, jotka ymmärrän. Runoilla, jotka käsitän.”

Näin laulaa Happoradio laulussaan ”Puhu äänellä jonka kuulen”. Laulun sanat kertovat paljon tärkeitä asioita vuorovaikutuksesta. Puhutko äänellä jonka kumppanisi, lapsesi, ystäväsi kuulee?

Usein saattaa jäädä miettimään, että miksi minua ei ymmärretä? Enkö osaa viestittää asioita oikealla tavalla? Onko käytössäni kieli, jota toinen ei oikeasti käsitä eikä ymmärrä? Mitä teen väärin?

Kun miettii pientä vauvaa, joka itkee rauhattomasti ja koittaa saada itseään ymmärretyksi, voi vanhemmilla usein olla tunne, että en ymmärrä mitä vauva minulle koittaa sanoa. ”Kunpa ymmärtäisin paremmin” on ajatus, kun lohduton itku jatkuu ja jatkuu, vaikka koitat kaikkesi. Noissa lohduttomissa tilanteissa kannattaa miettiä sitä, että tärkeää on, että olet läsnä. Yrität ymmärtää ja kuunnella toista ja vastata hänen pahaan oloonsa, vaikka itsestä tuntuisikin toiselta.

Sama asia pätee parisuhteessa. Kun haluaa ymmärtää ja kuunnella toista, voi samalle kielen tasolle päästä kumppanin kanssa. Apulannan laulussa ”Mitä kuuluu” lauletaan juuri tästä ongelmasta, kun toista ei ymmärretä ja puhutaan ihan eri kielillä. Joskus on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä sitä, että tiedänkö oikeasti mitä toiselle kuuluu? Puhummeko samaa kieltä?

Mitä lapsi koittaa sinulle viestittää?

Kun lapsi itkee, on tärkeää mennä lapsen tasolle ja koittaa ymmärtää miltä hänestä tilanteessa tuntuu. Voi olla, että aikuisesta tilanne tuntuu turhanpäiväiseltä, mutta pelko tai suru lapselle on täyttä totta, johon täytyy vastata, muuten lapsi voi pelätä tunteitaan, eikä uskalla niitä enää näyttää vanhemmalle. Hyvä esimerkki on nukkumaan meneminen ja se, että pimeys voi pelottaa lasta. Tuota pelkoa ei kannata väheksyä, vaan tehdä lapselle turvallinen tunne siitä, ettei mitään pahaa tapahdu ja aikuiset ovat läsnä, jos sitä tarvitsee.

Suru ja pelko ovat vahvoja tunteita, joita kannattaa lapsen kanssa käsitellä. Lapsi ymmärtää asiat omalla tavallaan ja tarvitsee usein konkreettisia keinoja surunsa näyttämiseen ja sen kokemiseen. Pahaaoloa on hyvä oppia purkamaan turvallisessa ympäristössä ilman, että sitä paheksutaan.

Vuorovaikutustaidot koulumaailmassa

Koulumaailmassa vuorovaikutuksella on todella iso merkitys. Opettaja voi vuorovaikutustaidoillaan osoittaa oppilailleen, että on lähestyttävä ja inhimillinen, eikä vain auktoriteetti, joka määrää mitä opitaan ja milloin. Oppilaat kaipaavat usein kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Oppilaiden monimuotoisuus asettaa opettajalle haasteita ja tässä on tärkeää ymmärtää vuorovaikutustaitojen tärkeys. Kun oppilaille puhuu heidän ymmärtämällään kielellä, syntyy yhteys joka on hedelmällinen molempiin suuntiin.

Vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joita pitäisi harjoitella niin kotona, koulussa, parisuhteessa ja työpaikoilla. Näiden sosiaalisten taitojen avulla pääsee pitkälle ja ne kantaa läpi elämän. Koitetaan puhua kielellä, jota toinenkin ymmärtää.

WP_017383

Vuosi – takana suuria myllerryksiä ja suunnatonta iloa

Viime vuonna tähän aikaan elin elämäni kauheinta aikaa. Mieheni makasi teho-osastolla ja tietoa huomisesta ei ollut. Piti jaksaa odottaa maltillisesti minuutti minuutilta ja tunti tunnilta. Vierestä seuraaminen oli kamalaa, kun ei voinut tehdä mitään. Tunteet heittelehtivät suuntaan jos toiseen ja kovana täytyi lapsien takia olla, vaikka vaikeaa se olikin.

Nyt kun vuosi on kulunut tuosta hurjasta kokemuksesta, voin  sanoa, että ihmisenä olemme kasvaneet mieheni kanssa paljon. Pienet vastoinkäymiset eivät lannista, vaan niistä jaksaa ponnistella ylös, vaikka aluksi saattaisikin hiukan masentaa. Kun joku asia loppuu, voi se tarkoittaa myös sitä, että uusi mahtavampi juttu saa alkunsa. Tähän ainakin minä uskon. Kaikella on todellakin  tarkoituksensa ja tuolla  yläkerrassa on jotain elämää suurempaa.

Näin pääsiäisenä sitä pysähtyy ortodoksina miettimään elämän kokonaisuutta. Sitä, että elämässä on hyvä olla myös hieman henkisyyttä kaiken tämän maallisuuden keskellä. Isäni, joka enkelinä taivaassa lentelee, muistuttaa minua tästä henkisyydestä. Lapsien kanssa lähetämme terveiset enkelillemme taivaaseen, kun hautuumaalla käymme pappaa moikkaamassa. Mielestäni on todella tärkeää, että tällainen henkisyys elää myös lapsien elämässä, jolloin elämää voidaan ymmärtää kokonaisuutena.

Tänä pääsiäisenä olen erittäin kiitollinen ja onnellinen. Vuosi on ollut todella rankka, mutta sen lisäksi siinä on ollut mukana suurta onnea. Syyskuussa saimme maailman ihanimman uutisen: ”Odotan lasta!” Rakkautemme hedelmä, merkki tulevaisuudesta, elämän jatkumisesta. Ihan uskomaton fiilis <3. Samalla uutinen laittoi oman elämäni tärkeysjärjestyksen jälleen uuteen uskoon. Nyt oli hetki aikaa tehdä sitä mistä todella tykkään ja tehdä asioita itseni eteen. Ihan mahtava syksy oli :). Sain itselleni pedagogisen pätevyyden, aineopettajan pätevyyden sekä pääsin näyttötutkintomestarikoulutukseen. Ja mikä parasta, pieni prinsessa syntyi elämäämme. IHAN MAHTAVAA!