sydan

Rakas isäni <3

On kulunut kolme vuotta pysähdyttävästä hetkestä, jolloin sain uutisen rakkaan isäni kuolemasta. Olimme lapsien kanssa ortodoksisella perheleirillä ja muistan vieläkin tuon tuskan tunteen, kun äitini ilmoitti minulle raskaan uutisen. En kyennyt asiasta puhumaan, vaan suljin asian itseeni leirin ajaksi. Tuo oli kauheaa, kun sisällä velloi kamala suru enkä kyennyt siitä puhumaan.

Kotimatkallamme sain puhuttua mieheni kanssa asiasta, jolloin suru sai ensimmäisen kerran valtansa ja voi sitä itkun määrää. Tunne rinnassa tuntui pakottavalta ja kamalalta. Jokainen  muisto isästäni tipautti silmistäni muutaman lisäkyyneleen ja tuntui ettei itkulle tule loppua.

Konkreettiseksi isän kuolema tuli siinä, kun ensimmäistä kertaa jouduin asiasta kertomaan jollekin ulkopuoliselle. Soitin nimittäin kummitädilleni, joka oli ollut isäni työkaveri monen vuosikymmenen ajan. Kun puin ensimmäisen kerran sanoihin, että isäni on kuollut. Oikeasti kuolllut, en näe häntä enää koskaan, tuli minulle todella paha olo. Surutyöni alkoi ja se tuntui fyysisesti. Minua oksetti, heikotti ja minulla oli todella paha olla.

Onneksi pääsin tekemään surutyötä hautajaisten muistokirjoitusta kirjoittaessani. Sain koota ajatuksiani siihen, mitä tykkään tehdä ja mikä on minulle luonnollista. Sain viettää useita tunteja ajatuksieni kanssa ja ennen kaikkea niiden kauniiden muistojen kanssa, joita isäni kanssa sain elämäni aikana viettää.

Nyt kun isän kuolemasta on kulunut kolme vuotta, pystyn kirjoittamaan asiasta ilman kyyneleitä. Suru ja kaipuu ei ole hävinnyt minnekään, mutta ne ovat muuttaneet muotoaan. Surutyö on jatkunut ja jatkuu yhä. Muistan isäni aina, kun katson taivaalle ja joka aamu, kun herään. Ilman häntä, ei olisi minua. Mikä ihana ajatus, jota saan kantaa jokaikinen päivä elämässäni.

Isäni oli  mies, joka ei tehnyt pahaa kärpäsellekään.

Isäni oli mies, joka tuki minua jokaisessa asiassa, johon ryhdyin. Hän oli suurin fanini, suurin kannustajani ja tukeni. ihan kaikessa. Olin ylpeä, kun sain tehdä isäni tyytyväiseksi, sillä niin paljon hän minun ja sisarusteni eteen oli tehnyt. Se tunne saa minut vieläkin niin iloiseksi ja onnelliseksi. Muistan aina sen isän ilmeen, kun  joukkueemme oli voittanut pelin. Muistan aina sen ilmeen, kun koulun kevätjuhlassa esiinnyin ja näin isäni katsomossa. Muistan aina sen ilmeen, kun esikoisemme syntyi ja isäni tuli Ellaa katsomaan. Voi, että kun muistan nuo hetket, enkä aio niitä unohtaakaan, sillä ne saavat sisälleni valon syttymään siitä rakkaudesta, jota isääni kohtaan tunsin.

Isälläni oli motto, jota arvostan todella paljon. Hän tahtoi lähimmäisilleen hyvää. Hän oli AINA valmis auttamaan, eikä odottanut, että saisi vastakaikua. Tuo asia on sellainen, jota tahdon itsekin tehdä. Olla valmis auttamaan, kun sitä tarvitaan. Tehdä hyvää ympärilleen, tehdä ihmiset iloiseksi.

Voi rakas isä kuinka ikävä minulla onkaan sinua. Kun sinusta puhun ääneen, tunnen sen kaipuun ja rakkauden tunteen, joka minulla on aina. Kun puhun siitä, miten ylpeä olit minusta, tulee aina itku. Voiko oikeasti enempää vanhemmaltaan toivoa, kun sitä, että on hyväksytty ja rakastettu?! En olisi voinut saada enempää isältäni. Uskomattoman hienoa. Uskomattoman hienoa olla minä ja saada kantaa isääni sisimmässäni, sillä muistoistani häntä ei kukaan pois ota. Onneksi. Muistoihin voin aina palata, kun minulla on isääni ikävä. Kuvia voin aina katsella.

Muistopuheeni isäni hautajaisissa:

Isäni rakkaani,sä mun omani

ISÄNI

Isäni, en koskaan ois halunnut tällaista sulle kirjoittaa, en hautajaisissa sua ikinä hehkuttaa. Liian aikaisin lähdit luotamme, muistot sinusta sydämeen talletamme. Susta lempeä ja herttainen kuva on mulla, koskaan et suuttunut sä edes kunnolla. Aikataulut oli tärkeitä aina sulle, myöhästymisestä tuli kova paikka myös mulle. Aina olit meitä muita hoputtamassa, kun jonnekin olimme menossa. Tarkka ja säntillinen olit sä mies, nyt luokse enkelten johti ties.

Kun kaverini muistelivat sinua, tuli mieleen monta juttua. Äidin kanssa aina kentän laidalla omissa tuoleissa istuitte, kahvia joitte ja joukkuettamme kannustitte. Jos teitä ei näkynyt pelissä, niin puutetta oli heti tunnelmassa. Maajoukkueen mukana kuljitte, siten kunnon faniuttanne myös osoititte. Suuret saavutukset me yhdessä koettiin, myös surut ja ilot jaettiin. Kentän laidalta kun sut näin, se mulle tärkeintä oli vain. Tunteen ylpeyden kasvoistais näin, siitä suuren ilon mä sydämeeni sain. Sä kannustit tavallasi omalla, olemalla aina paikalla. Ikävä kova on mulla sua, mun omaa rakasta fania.

Telemarkmatkoja useita yhdessä koluttiin, kerran sukset kynttilälläkin voideltiin. Huippuja muistoja on reissuistamme mulla, kova kannustamisen hinku oli sulla. Norjan mökistä nauhat puserooni haimme, samalla kun mitalit kaulaan sieltä saimme.

Sveitsiin mahtavalla laivalla matkustettiin, monta upeaa ihmistä tavattiin. Whistlerissä ajoit autoa sata lasissa, jotta kilpailussa oltais paikalla oikeassa ajassa. On nauruja useita noilta reissuilta muistossa, sinä autonkuskina ja kannustamassa hiki hatussa.
Yhdessä paljon ehdittiin kokea, monta eri maatakin koluta. Autolla ajo sulta huipusti onnistui, pikaliimallakin autonrenkaat kerran paikattiin. Autonkuskina olit verraton, kilometrejä mittarissa miljoona on. Pitkiä matkoja tykkäsit ajella, nallekarkkeja syödä samalla. Autokoulun opena olit itse rauhallisuus, mukana maltti ja tasaisuus. Valmis olit aina kaikkeen mukaan lähtemään, uutta ja rohkeaa kokeilemaan. Kuunnella sä jaksoit aina, ei silloin sulla kiire paina. Sydän suuri oli sulla, paras isä oli mulla.

Kärppäpelikaveri sä mulle olit, aina innokkaana mukaan tulit. Oli laji mikä tahansa, aina halusit tv:stä sitä töllätä. Äidin kanssa muodostitte tiimin loistavan, toinen toista näin teidän tukevan. Yhdessä matkustitte ympäri maailmaa, kokien kaikenlaista mahtavaa. Ei tylsää sun elämä ollut koskaan, aina menossa olitte äidin kanssa jonnekinpäin maailmaa. Elämästä kerkesit nauttia, asuntovaunu, asuntoauto ja mökki elämäänkin tutustua. Luonnosta pidit kovasti, kävelitte äidin kanssa aina niin reippaasti.

Aina parhaasi yritit, kun meitä auttaa koitit. Aina tulosta ne ei tuottanut, mutta luovuttaa et koskaan halunnut. Tietokonejuttuja värkkäsit monia, kirjoitit ja teit kauniita juttuja. Lahjaksi upean cd-muiston teiltä äidin kans sain, arvaamattoman arvokkaan muiston siis susta talteen sain. Paljon huomaan itsessäni sinua, ylpeänä saan kantaa niitä ominaisuuksia aina mukana. Rautiontien yläkerrassa mulle salat tietokoneisiin opastit, työelämään mua kovasti kannustit. En rauhallisempaa opea tiedä mä missään, ei hermo sulla mennyt mistään. Opittavaa on mulla sinusta, tulisipa yhtä hieno joskus myös minusta.

Pappa ihana sä olit, lapset kovasti susta pitivät. Ellan kommentteja papasta:” Pappa oli kiva, reipas, ihana. Huippu pappa! Papan kanssa oli kiva lasketella ja luistella. Papan huone oli siisti.”

Elmerin muisteltimia papasta:” Pappa, tra tra” Kovasti papan kanssa Elmerikin ehti traktoreita vahdata Kaukovainiolla kyläilessään. Kuvasta papan tunnistaa ja osoittaa:”Pappa!”

Rakas isäni sä olet mun, isin oma tyttö mä olen sun. Suhun luottaa mä sain, tukeasi sulta aina hain. Et hylännyt mua minnekään, nyt taivaassa seurailet vaan. Mä vilkutan sulle kanssa lapsosteni, pappa/isä sä rakkain oot ain. Et minnekään sä häviä mun elämästä, tähtenä merkkinä olet taivaassa. Lämpösi, naurusi, katseesi tunnen, sun eleesi edessäni nään. Isäni, rakkaani, olet mielessäni ain. Mä sua ikinä en unhoita. Siivet annoit mulle tähän elämään, kovan hingun elää omaa elämää. Luonteestas värkkäämisen, periksiantamattomuuden sain, siitä ylpeä mä olla voin vain. Lepää rauhassa rakas isäni. Jään sua ikuisiksi ajoiksi kaipaamaan, muistot susta elää aina sydämessäin.

Suurella kunnioituksella ja Rakkaudella oma tyttäresi Milla

http://www.youtube.com/watch?v=DIs5wPyLEhU&feature=related

the happy family

Kesäloma saapuu – ja se ihana loman suunnittelu

Istahdin yksi päivä tietokoneeni äärelle ja aloin jälleen kerran miettiä, että mitä mukavaa me tänä kesänä tehtäisiin perheen kesken. Yrittäjän vaimona olen tottunut hoitamaan meidän loma-asiat alusta loppuun ja mielipiteitä on turha paljon kysellä. Kun on hyvän suunnitelman tehnyt ja esittää sen miehelle, niin yleensä se myös saa hyväksynnän. Vaikka joka kerta lopulta kiroan sitä, että taas sain kaiken yksin tehdä, niin olen huomannut, että lopulta tuossahan oppii paljon. Kysehän on asioiden organisoinnista, suunnitelmallisuudesta ja suunnitelman toteuttamisesta.

Kesäloma – perheen laatuaikaa

Kesäloma on meidän perheessä vuoden kohokohta. On vihdoin aika nauttia muutama viikko perheen parissa ilman arjen paineita.  Kun lähdin miettimään ja suunnittelemaan reissuamme, sain taas sellaisen energiaryöpyn päälle. Ja kaikkein parasta siinä on se, että tiedän, että saamme mahdollisuuden olla perheen kanssa ilman kodin tuomaa työpainetta. Mikä sen parempaa!

Aikaa nauttia

Kesäloma tuo tullessaan kärpäset ja auringon, toivottavasti. Ennen kaikkea se tuo lasten iloiset ilmeet ja ulkoilemisen riemun. On ollut mahtava nähdä nyt kesän lähestyessä, että ihmiset ovat löytäneet tiensä ulos ja lenkkipoluille. Olen nähnyt kävelylenkeilläni ollessani usean  kerran pariskuntia hymy huulessa urheilemassa ja lapsia vanhempien kanssa touhuamassa. Jotenkin tulen aina niin hyvälle tuulelle, kun näen lapsien ja vanhempien liikkuvan yhdessä. Se on sitä aitoa riemua ja tekemisen iloa!

Nautitaan tulevasta kesästä satoi tai paistoi. On sinulla lomaa tai ei, niin kesä on aina kesä ja siitä kannattaa nauttia. Valo ja kirkkaus vievät huolet pois ja on mahdollisuus uusille tuulille. Upeaa kesää kaikille!

Kuivaverianalyysi – tehokas tapa selvittää elimistösi kunto

Olin kuullut paljon hyvää kuivaverianalyysistä ja pääsiäisenä sain lahjaksi mieheltäni kuivaverianalyysin. Olin innoissani, sillä olin juuri synnyttänyt vauvan ja kroppani tuntui olevan vielä melko sekaisin. Nyt olisi oiva tilaisuus nähdä toimiiko kuivaverianalyysi, sillä ongelmia kropassani oli havaittavissa selvästi.

Analyysi kotikäyntinä – Upeaa palvelua

Anu Höijer tuli tekemään meille kotiin analyysin. Mielestäni palveluna kotikäynti oli mahtava. Anu toi mukanaan tarvittavat tarvikkeet ja kuivaverianalyysi oli otettu muutamassa minuutissa. Parasta mielestäni näytteenotossa oli se, että Anu kertoi todella yksityiskohtaisesti mitä näytteenoton kanssa tehdään ja millaisia asioita siitä analysoidaan. Samalla pystyin kyselemään minua askarruttavia asioita. Minulle tuli heti jo näytteenottotilaisuudessa tunne Anun ammattitaidosta ja jäin mielenkiinnolla odottamaan tuloksia. Sain jo alustavasti muutamia hyviä vinkkejä, joilla voisin parantaa elämänlaatuani.

Yksityiskohtaiset analysoinnit sähköpostiin

Tulokset sain muutaman päivän kuluttua sähköpostiini. Näytteeni oli analysoitu todella perusteellisesti ja pidin erityisesti siitä, että Anu tarjosi yksityiskohtaisen kirjallisen palautteen jokaisesta löydöksestä, joita näytteestäni löytyi. Analyysi oli selkokielinen ja se oli helppo ymmärtää. Termit olivat selitetty auki ja sain varteen otettavia vinkkejä, joilla veren puhtausarvoa saataisiin nostettua ylöspäin.

Kuivaverianalyysin tulokset yllättivät

Mikä parasta tuloksista näkyi sekä odottamani ongelmakohdat (mahan toimivuus, väsymys) että yllättävät ongelmakohdat (pohkeiden jumi, niskahartiaseudun jumi, limaisuus elimistössä). Kun luin analyysiä, huomasin, että pohkeeni olivat täysin jumissa kuin myös niska-hartiaseutu. Tulokset laittoivat ajattelemaan, että pienillä muutoksilla voin parantaa vereni laatua ja samalla kohentaa terveyttäni. Koska synnytyksestäni oli kulunut vain viikko, päätin, että otan uuden näytteen parin kuukauden kuluttua, jotta näen onko muutoksilla, joita olen tehnyt ollut vaikutuksia vereni puhtausarvoon.

roski

Ei kiitos roskittamiselle!

”Äiti, mä tein tänään hyvän päivän työn. Poimin maasta roskia ja vein ne roskikseen. Miksi ihmeessä ihmiset roskaavat luontoa, kun roskikset on keksitty?” Kysyi ekaluokkalaisemme Ella, kun koulusta palasi perjantaipäivänä. Yhdyin täysin tyttäremme ihmettelyyn, sillä en vain voi ymmärtää, miksi heittää roskia kauniiseen luontoon.

Roskittamisesta pitäisi sakottaa

Olimme Amerikassa perheeni kanssa lomailemassa ja ihmettelin, kun siellä oli niin siistiä. Näin samalla kyltin, jossa luki, että roskittamisesta sakotetaan. Ihan oikein! Näin pitäisi Suomessakin olla. Jos jollakin on otsaa heittää roskat luontoon, niin saisi kyllä maksaa siitä.

Eilen kävelessäni luontopolulla, jäin kauhusta katselemaan ympärilleni. Yhteen kohtaan luontopolulla oli heitetty pussillinen roskia, jotka olivat levinneet metsään. En voinut katsoa tuota sotkua, vaan kaivoin kassistani ehjän pussin ja keräsin roskat talteen. Samalla mietin, että tässä on taas yksi kasvatuksen paikka, joka pitäisi kotona ottaa tosissaan. Kenellä on oikeasti oikeus sotkea luontoa?

Puuttuminen voi auttaa

Puistoilimme lastemme kanssa lähipuistossamme ja näin muutaman pojan heittävän kylmästi karkkipaperit maahan. Marssin poikien luo ja sanoin, että samalla vaivalla voi kerätä roskat ja viedä ne muutaman metrin päässä olevaan roskikseen. Pojat katsoivat ihmeissään hetken ja veivät roskat. Kysyin pojilta, että miksi he roskat maahan heittivät? Pojat vastasivat:”Se on ihan normaalia.” Jäin juttelemaan poikien kanssa hetkeksi asiasta ja pojat vaikuttivat lopulta oikein fiksuilta. Lopulta pojat tuumasivat:”Ensi kerralla viemme roskat roskiin.” Toivon kovasti, että näin tapahtuisi, sillä leikkikenttien roskaaminen on vastuutonta puuhaa ja pienet lapset saavat todella huonoa mallioppimista.

Asenne – kaiken a ja o

Asenteesta jauhetaan joka paikassa. Kun asenne on kunnossa, pelaat paremmin. Kun asenne on kunnossa, pärjäät koulussa. Kun asenne on kunnossa, toimit sääntöjen mukaan. Asenne, se kaiken ratkaiseva, asenne.

Asenteen merkitystä ei siis voi korostaa, sillä se vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseemme. Tähän asenteeseen voi kasvattajana vaikuttaa, sillä mitä nuorempana asiat omaksuu ja oppii, sen helpompi niitä on oikeasti elämässä toteuttaa.

Puhdas luonto on ihana ja arvokas asia, jota kannattaa arvostaa. Pieni teko ihmiseltä, on iso teko luonnolle.

WP_013758

Kehityskeskustelut – Mikä tekee keskustelusta hyvän?

Kevät tuo tullessaan kehityskeskustelut niin työpaikoilla, päiväkodeissa kuin myös mahdollisesti kouluissa. Kehityskeskusteluiden ideanahan on keskustella yhdessä menneestä periodista on sitten kyse kevätlukukaudesta tai työjaksosta.

Kuinka valmistautua kehityskeskusteluun?

Kun kehityskeskusteluun valmistaudutaan, kannattaa siihen oikeasti uhrata hetki aikaa. On sitten kyse päiväkodin tai koulun  kehityskeskustelusta, niin on ihan hyvä, jos vanhempi tai molemmat vanhemmat hetken yhdessä miettivät, että mitä me halutaan päiväkodilta tai koululta tietää? Onko asioita, joista emme niin hyvin tiedä ja meidän ehkä pitäisi tietää? Toimiiko päiväkodin ja koulun yhteistyö niin kuin on sanottu, vai onko siinä jotain asioita, jotka voisi tehdä toisinkin?

Lapsen kehitystä kannattaa miettiä ja kirjoittaa ihan vaikka ylös asioita, joita on miettinyt kotona. Olen useasti miettinyt, että kehityskeskusteluun olisi hyvä olla check lista, jonka päiväkoti tai koulu laittaa vanhemmille mietittäväksi ennen keskustelua. Tällöin voisi hyvin saada ajatusta, että millaisia asioita pitäisi miettiä etukäteen. En tarkoita tällaisella check listalla moni sivuista lomaketta, jota täyttäessä alkaa turhautua jo ensimmäisellä sivulla, vaan sellaista lyhyttä tarkistuslistaa, jossa olisi asiat lyhyesti ja ytimekkäästi esitettyinä.

Mikä on hyvä keskustelu?

Jos keskustelu päiväkodin hoitajan tai opettajan tai työpaikan esimiehen kanssa on vain toteamista kuinka hyvin tai huonosti lapsi pärjää, ei se välttämättä anna mitään. Usein voi käydä niin, että mallilapsesta ei vain löydy mitään rakentavaa sanottavaa, vaikka tuotahan vanhemmat juuri haluaisivat kuulla. Ei kukaan ole täydellinen ja olisi hyvä, jos johonkin voisi kiinnittää huomiota. Samoin jos noita negatiivisen sävyisiä asioita alkaa olla liian paljon ja keskittyminen on niissä, niin pitäisi kääntää kurssi ja keskittyä siihen mikä on hyvää.

Kuulin eilen mieheltäni nelikenttäisestä palautteen anto muodosta. Tämä toimisi loistavasti myös kehityskeskusteluiden pohjaksi. Siinä ideana on se, että sanotaan

1. Mitä kannattaa jatkaa?
2. Mikä kannattaisi jättää pois?
3. Mitä asioita kannattaa korostaa?
4. Mitä asioita kannattaa vähentää?

Tällä nelinkenttäpalautteen annolla saadaan annettua kaikenlaista palautetta ja ennen kaikkea voidaan rakentavassa hengessä keskustella sekä hyvistä että huonoista puolista.

Todistus ei korvaa kunnon aitoa keskustelua

Ekaluokkalaisemme opettaja oli ihana, kun kyselin mahdollisuudesta järjestää kehityskeskustelu myös näin keväällä. Hän totesi, että ”Eihän se todistus kunnon kehityskeskustelua korvaa.” Itse palan halusta tietää, miten tyttäremme toimii tilanteissa, joissa on eri auktoriteetit ja ryhmän paine on päällä. Näistä tilanteista saa kasvattajana uutta näkökulmaa, eikä asioita katsele vain vaaleanpunaisten lasien takaa. Monesti lapsi käyttäytyy ihan erilailla kotona, kuin isoissa ryhmissä ja varsinkin eri auktoriteettien parissa. Ja kaikkein herkullisimpia on kuulla niitä spontaaneja tapahtumia, joissa persoona tulee esiin. Ja olen opettajan kanssa samaa mieltä, ettei todistuksen ruksit kerro minulle yhtään mitään kasvattajana ja pedagogina, että miten hommat oikeasti hoituu.

Kehityskeskustelut ovat useasti muodollisuus, mutta niistä saa paljon irti, jos hetken keskittyy ja valmistautuu niihin. Parasta näissä keskusteluissa on se, että palautetta on mahdollista antaa suuntaan jos toiseen ja kodin ja päiväkodin tai koulun yhteistyö paranee ja syvenee.