the happy family

Ole lähellä – Se riittää

Pieni vauva, joka syntyy  maailmaan, tarvitsee hoitajia pärjätäkseen ja kasvaakseen isommaksi ja vahvemmaksi. Kun pieni vauva itkee pahaaoloa, on usein vanhemmalla myös pahaolla. Kysymys ”Mitä voisin tehdä helpottaakseen pienen oloa?” pyörii mielessä, kun kokeilee kaikenlaisia keinoja, ja kun tuntuu, ettei mikään riitä. Hikipisarat nousevat, pulssi nousee, epäonnistumisen tunne valtaa mielen. Onneksi vauvalle kuitenkin tärkeintä on se, että olet oikeasti läsnä, pidät sylissä ja hellit häntä. Ymmärrät hänen pahaaoloa ja koitat auttaa häntä. Jo pieni ihminen on onnellinen saamastaan vastakaiusta, hellyydestä ja lämmöstä, joita hänelle tarjoat. Ja kun vauva lopulta rauhoittuu syliisi ja nukahtaa, on läsnäolollasi ollut suuri merkitys.

Ole läsnä

Tyttäremme jalkapallopelejä seuratessani olen oppinut arvostamaan yhä enemmän omia vanhempiani. Sitä kuinka he jaksoivat kannustaa ja olla läsnä, kun pelasimme. Oli keli mikä tahansa. Itse olen kokenut, että ei se aina niin herkkua ole, kun tuuli tuivertaa ja vettä sataa ja olet ihan jäässä. Inhottavan olotilan  pelastaa ajatus siitä, että on läsnä. Annan tukeni ja läsnäoloni, täydellisesti.

Huvipuistossa ollessamme koin saman asian vanhempana. Kun lapsemme juoksivat laitteista toisiin, minulle oli tärkeää olla vilkuttamassa ja katsomassa miten heillä menee ja vastata heidän vilkutuksiin ja ”äiti”-huutoihin. Kun näin heidän onnellisen ilmeen siitä, kun äiti vilkuttaa ja on intona katsomassa, niin miten voin olla katsomatta. Pienelle voi jäädä huno muisto näinkin ”pienestä” asiasta, ja sen muistaa aikuisenakin, jos äiti ja isä eivät kiinnostuneetkaan.

Autat, kun teet parhaasi

Pienen vauvan kivun tunteen tai surussa kylpevän ihmisen kanssa tärkeintä on se, että tarjoat apuasi. Olet valmis kuuntelemaan, ymmärtämään, olet empaattinen ja pystyt sukeltamaan toisen tunne-elämään. Kun itkevän vauvan ottaa syliin ja pitää varmoin ottein kiinni, on usein tehnyt jo riittävästi – vaikka se ei aina tunnu siltä.

Surullisen ihmisen kohtaaminen voi olla vaikea tilanne ja siinäkin tilanteessa toista auttaa parhaiten, kun ei jätä kaveria yksin. Mikä sen pahempaa kuin riutua pahassa olossa yksin. Läsnäolon merkitystä ei voi ylikorostaa, sillä sen merkitys vaikuttaa niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin.

Ole läsnä – Anna apusi – Auta tarvitsevia. Pieni teko, voi olla suuri teko.

Kuvan ottanut
Juho Tauriainen
www.studiosalama.fi

Laita happinaamari ensimmäiseksi itsellesi

Kuvan ottanut Juho Tauriainen, Studio Salama

Luin Pauliina Rauhalan Taivas Laulu-kirjan, joka laittoi ajattelemaan naisen roolia äitinä. Kirjan tarinassa Vilja-äidin mieli järkkyi äitiyden paineen alla, kun hänellä oli tekemistä paljon, kaksoisraskaus oli ultrassa todettu ja hänen piti jaksaa, vaikka hän ei jaksanut. Sosiaalinen paine ja ”kaiken pitää olla hyvin”-ajatus, alkoi tuntua raskaalta mielessä. Kun mietin kirjan sanomaa, mieleeni tuli lentokoneen turvasääntö happinaamarin laitosta. Siinä kehotetaan laittamaan happinaamari ensin itselle ja sitten vasta lapselle.

Miksi näin?

Äidit helposti sortuvat huolehtijarooliin, jossa on huolehdittava kaikista muista paitsi itsestään. Ruokapöydässä ensin huolehditaan, että kaikilla muilla on ruoka-annokset kunnossa ennen kuin itselle otetaan annos. Monesti saattaa käydä niin, että yhtäkkiä huomaakin, että onko itse muistanut syödä, kun kaikista muista on tullut taas huolehdittua. Lentokoneen säännöt siis varmistavat, että myös huolehtijatyypit tulevat pelastetuksi.

Huolehtimalla itsestäsi huolehdit myös muista paremmin

Kun muistaa hetken pysähtyä ja huolehtia itsestään, on voimavaroja huoltaa muitakin paremmin. Joskus tähän tarvitaan apua lasten isältä, ystäviltä tai sukulaisilta, jotta tämä onnistuu. Äidin ei ole aina niin helppo irtaantua tilanteista, lähteä vain ja olla pois. Itsekeskeisyys on käsitteenä outo, kun lapsen synnyttyä on saanut vastuun myös toisesta ihmisestä ja hänen hyvinvoinnista. Huolehtija helposti jättää omat tarpeensa sivuun, jotta toisilla olisi hyvä olla hänen lähellä. Omien tarpeiden kuunteleminen on välillä tärkeää, jotta omat voimavarat eivät lopu ja ettei itselle käy kuten Rauhalan kirjan Vilja-äidille.

Huolehtijoiden on hyvä muistaa lentokonesääntö – Ensin happinaamari itsellesi, sitten vasta lapselle. Joissakin tilanteissa tuon säännön muistaminen, voi  kummasti helpottaa tilannetta ja tehdä asioista helpompia. Huolehtimalla itsestäsi huolehdit myös muista paremmin.

 

 

kids-dreaming-green-world-28446505

Oletko oikeasti Lomalla?!

Loma alkaa – oletko siihen valmis?!
Mistä tiedät olevasi lomalla?
Milloin saavutat tunteen, ettei sinun tarvitse tehdä yhtään mitään, mihinkään ei ole kiire, mikään aikataulu ei paina päälle ja muutenkaan kukaan ei hengitä deadlineillä tai projektiaikatauluilla niskaasi?
Tiedostatko itse, jos et pääse tähän fiilikseen?

Yrittäjän aviopuolisona lomafiilikseen pääsemistä on varsin mielenkiintoista seurata. Varsinkin, kun  yrittäjyys ja asiakashankinta tapahtuu pääsääntöisesti sosiaalisessa mediassa niin puhelimen kuin tietokoneen välityksellä. Kerronpa pienen tarinan meidän lomareissusta ja siitä, kuinka yrittäjämieheni luuli olevansa lomalla ja mitä tapahtui :).

Ai – Wifikö?!

Olimme saapuneet Vimmerbyn leirintäalueelle. Tiedossa oli kaksi mahtavaa päivää Astrid Lingrenin puistossa, joka on täynnä kesäteatteriesityksiä suosituista saduista kuten Peppi Pitkätossu, Eemeli, Veljeni leijonamieli, Kattokassinen ja Ronja Ryövärin tytär. Saavuimme mökillemme ja menin purkamaan kassejamme mökkiimme moikattuani ensin suomalaisia naapureitamme.

Mitäs yrittäjämieheni teki?

Hän jäi ulos värkkäämään puhelintaan ja ensimmäiset sanat, jotka hän naapureillemme sanoi, aiheutti minussa jokseenkin mielenkiintoisen tunnemyrskyn. Keskustelu meni näin:

Mieheni: ” Hei, ootteko huomanneet, että täällä on ilmainen Wifi?”
Naapurimme nainen: ”Ööö, ei oo huomattu.”
Mieheni: ”Melko huonosti tämä kyllä toimii. Pitää olla yhdessä paikassa niin toimii paremmin.”
Naapurimme nainen: ”Me ei olla oltu kahteen viikkoon netissä.”

Aivan! Missä oma puhelimeni oli? Kiinni, suljettuna, kaukana kädestäni ja mielestäni. Normaalia lomameininkiä siis. Kenenkään ei tarvitse minua tavoittaa, minun ei tarvitse olla netissä päivittämässä statuksiani, eikä stalkkaamassa muiden hommia. Saan olla ihan rauhassa perheeni kesken ja nauttia siitä ilosta :). Yrittäjämieheni ei ollut päässyt tähän tunnelmaan ”ihan vielä”. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu mieheni kanssa tapahtuman jälkeen, kun kerroin, että tajusiko mieheni kuinka hämillään naapurimme nainen oli, kun ensimmäisenä hän meni höyryämään jostain Wifistä. Onneksi sen jälkeen Wifistä en joutunut kommentoimaan kuin muutamaan kertaan, kokonaanhan sitä ei voinut unohtaa. Ei edes lomalla.

Loma – Rentoutumista ja akkujen lataamista

Työelämässä ollessani odotin lomia kahdesta syystä:

1) Pääsen viettämään 24/7 aikaa perheeni kesken ja lataamaan akkujani
2) Minun ei tarvitse painaa aikataulujen perässä, vaan saan tehdä just sitä mitä haluan ja milloin haluan

Nollautumisen tärkeydestä puhutaan monessakin yhteydessä. Jos ihminen käy jatkuvasti ylikierroksilla, on erittäin tärkeää osata nollata itsensä. En tarkoita nollaamisella nyt alkoholin kittaamista nollauspisteeseen, vaan henkistä nollautumista, kun osaa irrottautua kiireestä, stressistä ja olla vaan. Ihan vain olla. Vaikka tekemättä yhtään mitään.

Arjen kiireestä lomafiilikseen

Arki nykypäivänä on suorituspaineita täynnä. Lasten kasvaessa harrastukset ja koulujutut tulevat kuvioon. Koko ajan ollaan mahdollisesti menossa jonnekin suuntaan ja pysähtyminen on lähes mahdotonta. Pienen vauvan kanssa elämä on välillä juuri tätä. Kun saat hetken pysähdyttyä hoitamisen, valvomisen, isompien lasten palvelemisen ja kotitöiden jälkeen, tuntuu olo autuaalliselta. Tuo tunne tuntuu lomafiilikseltä! Silloin saan hetken olla tekemättä yhtään mitään, tai tehdä sellaisia asioita, joista itse tykkää. Ihan mahtava fiilis. Nollata hetken ajatuksiaan ja akkujaan.

L – O – M – A

L – Laiskan letkeää olemista
O – Omistautumista asioille, jotka rentouttavat mielesti ja kehosi
M – Mahtavaa fiilistä, iloa ja rentoutumista
A – Ainutlaatuisia kokemuksia

Mukavaa lomaa kaikille!

kello

Minuuttiaikataulu – kyllä, kyllä keretään!

Harjoitukset alkavat toisella puolen kaupunkia tunnin kuluttua. On kerettävä syödä, laitettava lapset valmiiksi sadekelin harjoituksiin ja pakattava saunakassi mukaan. Kello lyö, minuutit etenevät ja kiire puskee päälle. Miten selvitä tästä jokapäiväisestä kaaoksen tunteesta?

Olen huomannut, että olen äitinä alkanut miettimään organisoimista entistä tehokkaammin. Mitä useampi lapsi, sen organisoidumpaa hommien täytyy olla, muuten pakka leviää täysin käsiin. Ennakoimalla välttää kiireen tunteen, vaikka kiire tulisikin. Kun kassit on pakattu valmiiksi ja tavarat löytyvät oikeilta paikoilta, ollaan jo puolessa välissä ja ajoissa päästään lähtemään.

Miten ehtiä ajoissa paikalle?

Pienen vauvan kanssa eläminen ja reissuun lähteminen on aina oma hommansa. Kuitenkin siinäkin pystyy ennakoinnilla varautumaan kaikkeen viime hetken säätöön. Ainahan on kuitenkin vaarana, että joku lapsista sotkee juhlapaitansa viime hetkellä tai kakka on sopivasti housuissa. Varavaatteet on syytä olla aina reissuissa mukana.

Kun jonnekin on lähdettävä, täytyy lähtötilannetta miettiä hyvissä ajoin, jotta asiat sujuisivat mahdollisimman jouhevasti. Usein huomaa, että hui kauhea, kun tuota tavaraa tarvitaan taas mukaan monta kassia, mutta varauduttava on kaikkeen.

Passi ja hammasharja – laukku pakattuna?

Mieheni reissuun lähtö on mainiota katsottavaa, kun hän pakkaa muovipussiinsa tarvitsemansa tavarat: parit vaihtovaatteet, dödö, partavälineet, hammasharja + tahna ja menoksi. Äitinä saan miettiä useamman kerran, että onko eväät mukana, onko kaiken sään varustus pakattu mukaan, entä mitä jos matkapahoinvointi yllättää kesken matkan? Lähtöhässäkässä olen aina viimeinen joka lähtee kotoota. Aivan kuin kapteeni, joka jättää viimeisenä laivan, kun se on uppoamassa. Pakkohan se on aina tarkistaa, että tulihan kaikki tarpeellinen mukaan ja mielessä pyörii miljoona varmistettavaa asiaa. Check listat ovat hyvä apu usein lähtöhässäköihin. Toisaalta arkisen elämän tilanteihin ei paljon check listoja voi tehdä, kun näitä tilanteita on niin paljon. Silloin täytyy luottaa vain organisointikykyynsä ja hoitaa homma kotiin. Joskus koti on kuin pommin jäljiltä sieltä lähdettäessä, mutta onneksi se on vain koti ja siivohan on ihan tervettä :).

Hyvällä ennakoimisella ja asioiden tehokkaalla organisoimisella monta lähtötilannetta saadaan rauhoitettua. Minuutit ovat monesti tiukassa arkisessa aherruksessa, mutta harjoittelu tekee tässäkin asiassa mestarin.

jalkapalloperhe

Älä pelaa liian pitkään

Näin facebookissa Metsokankaan 4- ja 8-luokkalaisten tekemän opettavaisen videon tietokonepeleistä ja siitä, ettei ole terveellistä pelata liian kauan. Näytin videon lapsillemme, kun tuntuu aina välillä, että pelikoneet ovat niin mieluisia. Pidimme videon katselun jälkeen mielenkiintoisen keskustelun lapsiemme kanssa.

”Mitä tapahtuu, jos pelaa liian pitkään?”, kysyin lapsiltamme.
”Unohtaa kaverit. Se olisi kyllä melko tylsää, silloin olisi aika yksin. Eihän ne pelikoneen ukkelit sulle vastaa. Ainakaan silleen oikeesti”, tuumasi 7-vuotias tyttäremme Ella.
”Niin ja jos pelaa vain, niin mitä sitten tekee muilla leluilla. Mä ainakin haluan leikkiä legoillani”, kommentoi puolestaan 4-vuotias Elmeri poikamme.
Jatkoimme keskustelua ja kysyin:”Tiedättekö miksi käymme pyöräilemässä ja ulkoilemassa?”
”No, että kunto kasvaa!”, Ella vastasi välittömästi.
”Koska ei saa pelata liian pitkään”, lisäsi Elmeri.

Keskustelun käytyäni olin sitä mieltä, että lapset ovat ymmärtäneet jotain todella tärkeää.

Ystävät ja leikkien mielikuvitus

Pelailu on kivaa, minäkin pidän siitä, varsinkin kun sitä ei tee liian kauan. Joskus on ihan kiva hetkeksi pysähtyä ja pelata joku kiva seikkailupeli, mutta mieluummin kyllä pelaan lautapelejä. Siinä on sitä oikeanlaista jännitystä ja mikä sen parempaa, kun  lähteä lähikentälle pelaamaan vaikka jalkapalloa. Se vasta jännää peliä on :).

Ystävien merkitys elämässä on iso ja se, että sosiaalista elämää pitää yllä on tärkeää. Lapset viihtyvät kavereiden kanssa ja haluavat usein kavereistaan leikkiseuraa. Ihmiset ovat sosiaalisia ja kaipaavat toisia ihmisiä. Yksin ei ole kiva olla. Kun pelailut jättää vähempään, ehtii kavereitakin näkemään ja oikeasti vaihtamaan ajatuksia.

Lapsien mielikuvitus on huikeaa ja varsinkin kun siihen antaa sopivasti virikkeitä. Usein mitään sen ihmeempää ei tarvita, kun heittää ajatus legomaailmasta tai satumetsästä, niin kas kummaa, kun alkaa tapahtumaan. Eikä aikuista tarvita leikkien ohjaamiseen.

Liikunnan tärkeys

Nykypäivänä puhutaan paljon lapsien liikkumattomuudesta ja ylipainosta. Ongelmien ydin on usein siinä, ettei lapset ole tottuneet liikkumaan ja tekemään omilla lihaksillaan töitä. Nykyään ei asuinpaikkojen lähellä enää sellaisia metsiä, joissa me pienenä leikittiin Tarzania ja Robin Hoodia. Mielestäni parasta on se, että lähtee retkeilemään lapsien kanssa ja etsii uusia seikkailuja, vaikka vähän kauempaa. Mikäs sen parempaa, kun pyöräillä useampi kilometri, käydä uudessa puistossa ja nauttia yhdessäolosta. Ihan huikeeta kesätekemistä!

Suosittelen katsomaan Älä pelaa liian pitkään– musiikkivideon ja näyttämään sen myös lapsille. Video sisältää todella tärkeän sanoman siitä, ettei pelikonemaailma saa ottaa otetta oikeasta todellisuudesta ja elämästä. Nautitaan ulkoilemisesta, liikkumisesta ja ystävistä!