WP_20150604_030

Pihapelit kunniaan!

Tyttäremme on innostunut jalkapallon peluusta ja vanhana futarina on mahtavaa seurata tuota innostusta vierestä. Monena koulupäivänä olen saanut kutsun pelailemaan lähikentällemme jalkapalloa ja mukaan on yhtynyt monta koulukaveria. Jäin miettimään yksi päivä pelailumme jälkeen, että mikä on oikeastaan parempi tapa viettää koululaisten kanssa aikaa, kun pelailemassa ja urheilemassa? Samalla tutustuu koulukavereihin ja pääsee viettämään rennolla tavalla aikaa heidän kanssaan, olemaan yksi heistä.

Ole mukana, yksi leikkijöistä

Lasten varhaispsykologian kurssilla kerrottiin lasten leikeistä aikuisen roolista juuri tämä: aikuisen tulisi olla yksi leikkijöistä, olla läsnä ja mukana. Itselläni tuli niin dejavu, kun pelasin lapsien kanssa ja olin yksi heistä. Sain kuulua jengiin, eikä ketään häirinnyt, että olin Ellan äiti. Huomasin, että todellakin huippua, kun saa olla mukana ja ennen kaikkea, kun otetaan vielä mukaan :).  Parasta oli, kun Ella seuraavana päivänä sanoi minulle, että pojat olivat tuumanneet, että ”sun äiti on hyvä pelaamaan ja neuvomaan” :). Heh, voiko parempaa kommenttia enää saada.

Pihapelit – yksilötaidon salaisuus
Pihapelit ovat nykypäivänä vähentyneet, kun tietokoneet ja muut lystit ovat tulleet nuorten ja lasten vapaa-ajan kuvioihin. Harvemmin näkee, että koululaiset lähtevät luistelemaan tai potkimaan palloa kentälle koulupäivien jälkeen. Mielestäni tuo on todella sääli, kun juuri noista peleistä ne Mikael Granlundit tai Laura Kalmarit syntyvät. Joukkuereeneissä aika yksilölliseen kehitykseen on todella pieni ja jos henkilökohtaista tekniikkaa viitsii käydä reenaamassa omalla ajallaan, niin taidot kasvaa uskomattoman nopeaa.

Positiivisuus – Ilo – Yhdessä tekemisen riemu

On ollut ilo seurata, että pienen futarin mielessä suuntaa ajatus päästä isompien kanssa pelaamaan. Olla parempi ja potkaista lujempaa. Töitä on vielä tehtävänä, mutta kun on motiivatio ja halu on kohillaan, niin mikään ei voi tulla eteen. Positiivinen palaute ja kannustus on se, jota kaikki kaipaavat tekemisilleen. On kyse sitten pienestä tai suuresta. Pihapeleissä parasta oli huomata, että lapset kannustivat toisiaan ja kehuivat! Mahtava asenne oli kaikilla pelureilla ja isommat eivät haukkuneet pienempiä, vaikka eivät vielä ihan samalle tasolle vielä yltäneetkään. Oli mahtava päästä seuraamaan ihan vierestä tuollaista tapahtumaa ja todeta, että pihapelit on oikeasti aivan super kivoja.

Pihapelit ovat oiva juttu kohottaa kuntoa ja nostaa taitotasoa. Samalla yhteisöllisyys kasvaa ja taidot kehittyvät.