WP_008949

Isouskriisi

Isouskriisi.Se on meillä nyt.Viisivuotiaamme Elmeri on oivaltanut,että häneltä odotetaan että hän on iso monessa asiassa,mutta kun hän ei vielä halua olla niin iso.Seisahduin hetkeksi miettimään asiaa Elmerin kanssa,kun hän kysyi minulta:”Miksi pienten täytyy kasvaa isoiksi?”

Maailman meno on melko huimaa.Pienen on kasvettava pienestä äidin ja isän pallerosta isoksi koululaiseksi ja valloitettava maailma.Pärjättävä omilla siivillä. Tätähän koululaiselta odotetaan. Viisivuotias on vielä leikki-ikäinen hurmuri tai prinsessa, jolla ei pitäisi olla mitään kiirettä kasvaa isoksi.Välillä saa olla vielä pieni ja nauttia siitä kun joku hoivaa.

Keskustelumme jälkeen otin Elmerin syliini ja sanoin:”Saat sinä olla vielä pieni <3″.Mitä pahaa siinä on,jos se tuo lapselle turvan ja turvallisen kasvuilmapiirin.Kummasti kuitenkin se isous nostaa päätään ja kas kumma kuinka iso pienestä lapsesta tuleekaan. Kyllähän lapsilta pitää vaatia tiettyjä asioita kasvatuksellisesti,mutta aina joskus on syytä tarkistaa onko vaatimukset pienelle liian kovia.

Lapset ovat lapsia hetken. Niin tuttu ja kulunut sanonta, mutta joka kerta niin totta.

Leikkikää  lapset, riemuitkaa, elämän haasteet odottavat ja ovat teitä varten vasta, kun olette valmiita niihin.

kello

Mikä onkaan parasta lomalla?

Syysloma takanapäin ja monta ihanaa ajatusta jälleen takataskussa. Myös opettavaisia sellaisia. Vietimme lomamme kotosalla lasten kanssa touhuten kaikenlaista kivaa yhdessä. Sellaista puuhaa, mitä emme olleet pitkään aikaan kerenneet arkitouhuiltamme tekemään. Kun paneuduimme askartelu- ja esitystouhuihin tajusin, että mikäs oikeastaan on sen parempaa, kun rauha-koti-mukavatekeminen-yhdessäoleminen. Yksinkertaista ja niin siistiä.

Kukaan ei saa jäädä yksin

Askartelutuokioittemme aikana sain huomata, että paras kun antaa puitteet ja antaa lasten määrätä suunnan. Oli upea havaita, että mielikuvitus on mahtava työkalu, kun sen antaa lentää. Vielä kun ideoihin lähtee mukaan, niin lopputulos on ihana. Saimme idean toteuttaa nimittäin Halloween aiheisen nukketeatterin ja sitä ideoidessamme oli kiva huomata, että tarinaan tuli syvällinen tarina. Lapset nimittäin keksivät, että tarinassa kukaan ei saa jäädä yksin ja näin punainen lanka alkoi syntyä tarinallemme. Kun tarina sai luitten ympärille lihaa, samalla saimme loistavat keskustelun aiheet lapsien kanssa. Lapset olivat suruissaan, kun tarinamme päähenkilö oli niin yksinäinen. Elmeri, 5 v, tuumasi hellyyttävästi: ”Eihän kukaan saa jäädä yksin. Kaikilla pitäisi olla kaveri, jonka kanssa leikkiä”. Näinpä! Tämän keskustelun jälkeen tarinastamme tulikin hyvin iloinen.

Pienet ilot – Suuret tunteet

Viikon aikana oli mukava huomata taas se tosiasia, että lapset eivät loppujen lopuksi kaipaa mitään muuta kuin AIKAA. Sitä laatuaikaa, jonka saavat vanhempien kanssa viettää. Tuohon laatuaikaan riittää vallan hyvin oma koti ja tärkeät ihmiset. Ei haitannut äitiäkään, että koti oli myllin mallin, kun lapsien mielikuvitus pääsi valloilleen. Saimmepa hyvän syyn siivota yhdessä :).

Samalla huomasimme lasten kanssa, että nämä pienet ilot sisältää paljon suuria tunteita. Tunteita pettymyksestä oivallukseen, että kaikki on lopulta hyvin, kuin ilon suureen nauruun ja räikeään helinään. Kaikki tunteet, olivat ne iloisia tai surullisia, oli kokemisen arvoisia ja opettivat meitä jälleen paljon elämän rikkaudesta.

Aika. Laatuaika. Yhdessä. Ilman kiirettä.  Sitä se Loma on parhaimmillaan.