vauvakirjat

Ihanat vauvamuistot talteen

”Äiti, meillä oli tänään yltissä vauva-aika. Sain kotitehtävän, johon pitää kirjoittaa minun kehitysjuttuja ylös”, tuumasi tokaluokkalainen Ella koulusta kotiuduttuaan. Katsoin tehtävälappua ja vaikka olin kirjoittanut ja tallentanut muistiin kaikki hommat, niin en voinut muistin varaan luottaa asioita. Niinpä kävimme hakemassa vauvakirjat ja katsoimme sieltä ne faktat tehtävään.

Tästä sain ajatuksen siihen, että nyt on taas pitkästä aikaan hetki, jolloin on hyvä pysähtyä kirjaamaan ylös kaikkea tapahtunutta. Kaivoin kaapistamme kaikkien lapsiemme vauvakirjat, neuvolakortit ja valitsin parhaimman kynän ja aloin kirjoittamaan ja muistelemaan. Onneksi olin matkan varrella kirjoittanut asioita ylös päiväkirjaan, sillä eihän noita asioita muista enää niin tarkasti.

Vauvamuistojen kirjaamiset tuppaavat vähenemään, kun lapsia tulee lisää

Kun esikoisemme syntyi, sain äidiltäni lahjaksi ihanan vauvakirjan, jota aloin täyttelemään kuin raamattua. Jokainen uusi juttu oli kirjattava ylös. En tyytynyt pelkästään vauvakirjaan, sillä minusta tuntui, että sanottavaa on paljon enemmän. Niinpä aloin kirjoittaa päiväkirjaa Ellan vauva-ajasta ja siihenhän tuli sitten tekstiä ja niitä elämän makuisia tunnelmia kirjailtua ylös, mitä vauva-arki toi tullessaan toimivaan parisuhteeseen.

Kun Elmeri poikamme syntyi kolme vuotta myöhemmin, huomasin olevani tilanteessa, että en ehdi tai jaksa kirjoittaa enää kaikkea niin kirjaimellisesti mitä Ellasta. Arki oli täynnä työtä, kun kahden pikkulapsen kanssa säädettiin mitä milloinkin. Työtä kotona oli paljon ja vähän niitä kirjoitteluun sopivia lepohetkiä. Päätin, että täytän yhteen vauvakirjaan ytimekkäästi ne tärkeimmät jutut ja sitten kirjoittelen päiväkirjaan parin eka vuoden ajan tiiviisti juttuja. No tiiviisti ja tiiviisti. Aina silloin kun muistin. Ja hyvä että kirjoitin. Jälkikäteen katsottuna olihan tuota tekstiä tullut muutama sivu kirjoitettua. Ja voi että noita juttuja on kiva lukea. Ei sitä puoliakaan muista enää. Aika kuultaa muistot. Todellakin.

No nyt kun Enni kuopuksemme syntyi viisi vuotta myöhemmin Elmerin syntymästä, niin taas oli hetki, kun pyysin äidiltäni hyvää vauvakirjaa ja sainkin sellaisen. Sellaisen, johon mahtuisi kirjoittamaan juttuja. Alkuinnostuksissani kirjoitin syntymätarinat ja ristiäiset. Sitten kirja unohtui 5 kk:ksi kaapin nurkkaan. Tuona aikana tapahtuu vauvan elämässä paljon. Paljon niitä tärkeitä hetkiä. Onneksi olin kirjoitellut edelleen päiväkirjaa, johon olin kirjoittanut nämä tärkeät stepit. Kaikesta ja niistä tunnelmista ja tunteista.

Kultaakin tärkeämmät muistot

Tänään, kun avasin vauvakirjat päivittämistä varten, oli kiva kaivella faktoja muualta kuin muistista :). Ja onneksi noita faktoja oli, sillä nyt lapset saavat isoina katsella miten ovat kehittyneet ja millaisia vauvoja he olivat. Millainen oli heidän synnynnäinen temperamenttinsa ja millaisiksi persooniksi he kasvoivat. Upeita muistoja.

Jäin miettimään kirjoja täyttäessäni, että kyllähän tämä aikaa vaatii ja paneutumista, mutta miksi en tätä tekisi, kun lapset saavat isoina lukea kivoja juttuja itsestään. Ja onhan se harmi, jos kuopuksesta ei ole asioita, joita esikoisesta löytyy ja päin vastoin.

Tässä huomasin, että olin asettanut itselleni riman todella korkeaksi esikoiseni synnyttyä. Olisin voinut selitellä ja olla tekemättä hommia, tai sitten tehdä saman minkä aikaisemminkin. Vaikka aikaa ei olisikaan enää niin paljoa. Pieni uhraus minulta, mutta lapsille sitäkin kivempi muisto. Huomasin, että kaikkea ei tarvi tehdä samallalailla, vaan hommia voi uudistaa. Aika muuttuu, muodot muuttuvat. Näin on käynyt minunkin kirjaamisieni kanssa :). Kuitenkin samanlaiset muistot löytyy kaikista, jossain muodossa :).

Ah, ihanat vauvamuistot. Vauva-aika on niin älyttömän lyhyt ja siinä tapahtuu niin älyttömän paljon. Ihanat muistot on kiva kirjata talteen niin niitä voi katsella sitten kun on isompi.

 

WP_008448

Liikunnan kokonaisvaltaiset vaikutukset

Opetushallituksen työryhmän ”Liikunta ja Oppiminen – 2012” tilannekatsauksessa on havaittu, että fyysisellä liikunnalla kesken koulupäivän ja sen jälkeen on edistäviä hyötyjä lasten tiedollisiin toimintoihin. Liikunnalla on edistävä vaikutus muistin toimivuuteen, tarkkaavaisuuteen ja tiedonkäsittely- ja ongelmaratkaisutaitoihin. Myös kouluajan ulkopuolella liikkuminen ja urheiluseurojen harjoituksiin osallistuminen ovat vaikuttaneet positiivisesti koulumenestykseen. Ryhmässä oppiminen, rutiinien noudattaminen ja terveelliset elämäntavat edistävät koulumenestystä ja kurinalaisuutta koulutyössä.

Liikunnan ja oppimisen yhteyttävät selittävät ns. välittävät tekijät, jolloin liikunta ei suoranaisesti vaikuta oppituloksiin, vaan jonkin toisen, usein psykososiaalisen tekijän, kuten oppilaan minäkäsityksen kautta. Liikunta vaikuttaa positiivisesti aivojen aineenvaihduntaan, rakenteisiin ja toimintaan. Kun oppilas/lapsi liikkuu ripeästi, hänen aivoissaan lisääntyy verenkierto, hapensaanti ja välittäjäaineiden määrä ja lisäksi hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat. Liikunta lisää aivojen tilavuutta ja aktiivisuutta aivokuoren eri osissa, joissa tutkimusten mukaan tiedolliset taidot kehittyvät yhdessä motoristen taitojen kanssa. Kun lapsi liikkuu, vähenee ylimääräinen rasvakudos, korkea verenpaine laskee, luukudos vahvistuu ja sydän ja verenkieltoelimistö saavat verta pumpattavaksi ja näin vahvistuvat.

Liikunnan edistävät vaikutukset

Liikunnalla on edistävä vaikutus lasten terveydelle, sillä se parantaa fyysistä kuntoa ja jaksamista, ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöä sekä vähentää ahdistuksen ja masennuksen oireita. Kun lapsi oppii uusia motorisia taitoja, hänen itsetunto ja fyysinen kunto kohenevat ja lapsi sosiaalistuu. Koska ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus, on liikunnallisten elämäntapojen omaksumisella myönteisiä vaikutuksia lapsen terveydelle.

Koulu on lähes jokaiselle lapselle paikka, missä he viettävät suuren osan arkipäivästään. Mikäli oppitunneilla ja välitunneilla panostetaan liikunnallisia toiminnallisuutta, saadaan lasten vireys- ja oppimistasoa nostettua. Kouluissa onkin hyvä miettiä tuntijakoa, välituntien pituutta ja välitunneilla oppilaiden aktivoimista. Koulun ohella perheellä on tärkeä rooli lapsen liikunnallisen elämäntavan viriämiseen. Mikäli perhe tukee lasta liikkumaan, on lapsen helpompi omaksua liikunta elämäntavakseen, eikä pakkopullaksi. Yhdessä tekeminen ja liikkuminen edistävät niin lasten kuin aikuisten terveyttä.

Liikunta osana koulupäivää

Tilannekatsauksessa esitellään useita tutkimuksia, joissa kouluissa on tutkittu liikunnan lisäämistä päivään ja sen vaikutuksia oppimiseen. Tutkimuksien tuloksissa on selvinnyt, että liikunnan lisäämisellä on selkeitä vaikutuksia äidinkielen ja matematiikan arvosanoihin. Tutkimuksessa Donnelly. J (2009) lisäsi 90 minuuttia liikuntaa kouluviikkoon niin, että oppituntien aikana oli toiminallisia 10 minuutin jaksoja, joissa oppilaat liikkuivat ja oppivat asioita.

Tiedollisia toimintoja, kuten tiedon vastaanottamista, tallentamista, käsittelyä ja käyttöä, voidaan parantaa liikunnan avulla. Kun oppimistilanteihin liitetään koulupäivän aikana liikuntahetkiä, saadaan parannuksia tiedollisten tehtävien suorittamiseen. Castelli kollegoineen (2011) tutki asiaa koulupäivän jälkeisen liikuntakerhon avulla. 9 kk kestäneessä tutkimuksessa Castelli järjesti 9 vuotiaille lapsille liikuntakerhossa 40 minuuttia reipasta liikuntaa, jonka jälkeen heille tehtiin kahta eri testiä. Toisessa tehtävässä lasten tuli yhdistää mahdollisimman nopeasti pallot, joissa oli joko kirjaimia tai numeroita. Yhdistämisessä käytettiin aakkos- ja numerojärjestystä. Toisessa tehtävässä lapsille näytettiin mustalle paperille eri väreillä kirjoitettua värien nimiä. Tehtävässä lasten tuli nimetä väri, mikä oli kirjoitettu välittämättä tekstin väristä. Liikuntakerhoon aktiivisesti osallistuneet lapset pärjäsivät vaativammassa toiminnanohjausta vaativassa tehtävässä paremmin, kuin lapset, jotka eivät olleet liikkuneet.

Sosialistuminen – ryhmätyötaidot – erilaiset ihmiset

Terveydellisten hyötyjen lisäksi liikunta lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja sosiaalisten taitojen oppimisen mahdollisuutta. Kun lapsi harrastaa jotain, hänen kyky kuunnella ja noudattaa ohjeita kehittyy. Liikunta tarjoaa myös väylän tunteiden purkamiseen ja niiden käsittelyyn, jotka ovat keskeisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä. Liikunnan harrastaminen kehittää myös ryhmätyöskentelytaitoja, itseohjautuvuutta ja kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Tämä voi selittää osaltaan liikunnallisesti aktiivisten lasten hyviä oppimistuloksia. Tutkimuksissa vuorovaikutus on jäänyt liikunnan ja oppimisen välisen suhteen tutkimuksissa varsin vähäiselle huomiolle.

Kun liikunnasta tulee lapsille elämäntapa, saadaan siitä kaikki hyöty irti. Liikkuminen alkaa koulupäivän aamusta, jolloin kouluun mennään. Tuossa tilanteessa valitaan, liikkuuko lapsi itse vai ajetaanko lapsi kouluun. Pienistä askelista ja teoista kasvaa kokonaisuus. Kun liikunnalliset elämäntavat ovat arkipäivää, muodostuu siitä tapa, josta ei halua eroon.