emoticons-154050_1280

Uhmaikä – täynnä tunteita laidasta laitaan

Ihana uhmaikä – se on täällä just nyt. Kaksivuotiaalla Enni-tyttärellämme on uhma alkanut ja rytinällä. Jos asiat eivät mene oman mielen mukaan, niin silloin  heittäydytään  lattialle. Jep ja huudetaan. Uhmaikä kaikessa ihanuudessaan on erittäin tärkeä kehitysvaihe niin lapsen kuin vanhemman elämässä. Lapselle uhma edustaa itsenäistymistä, tunteiden säätelyä ja pettymyksien kokemista. Mannerheimin lastensuojeluliitto määrittelee uhmaiän seuraavasti:”Uhmaikä liittyy lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita erillisyyttään vanhemmista. Itsenäistyminen on voimakkainta kaikkein lähimmästä ihmissuhteesta, tavallisimmin äidistä. Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen, mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä.”

Lapsen uhmatessa on tärkeää, että hän ei vie peliä, vaan aikuinen osaa olla aikuinen tilanteessa. Olen itse huomannut, että lapsien uhmakaudet ovat myös vanhemmille kasvun paikkoja. Se, mikä esikoisen kanssa tuntui niin vaikealta, tuntuu nyt kolmannen lapsen kanssa neutraalimmalta. Jäin miettimään tuota asiaa, kun huomasin, että minulla ei pulssi noussut uhmakohtauksen aikana. Olenko sattumoisin myös itse kehittynyt vanhempana? Upeaa huomata, että synnynnäinen temperamenttia voi todellakin muokata ja asioiden suhtautumistapa muuttuu vuosien varrella. Uhma tuli, ja meni, yhtä vauhdikkaasti :). Ja elämä jatkui nauraen ja hymyillen.

Kärkkäränkkänoita

Pieni känkkäränkkänoita käy meillä kylässä  yleensä päiväunien aikaan tai kun nälkä kurnii vatsaan. Tai auta armias, kun pienokaista kieltää asioista, joita hän haluaisi tehdä. Tuossa kohtaa on aikuisen hyvä nostaa päätään ja kertoa pienelle ihmiselle, että ei ole oikein hyppiä sohvalla, maalilla ei sotketa ja ruoan kanssa ei pelleillä. Säännöt on sääntöjä ja säännöt viedään loppuun asti. Piste. Näistä asioista ei känkkäränkkänoidan kanssa aleta keskustelemaan. Meillä känkkäränkkänoita onneksi lentää melko pian naapuriin. Känkkäränkälle huudetaan perään ”moi moi!”. Ja samalla lapselle selitetään, että sinua harmitti ja tuntui pahalta. Sanotetaan tunteita. Noita ihania tunteita, jotka saattavat pistää elämän monessakin kohtaan aika sekaisin. Pienestä pitäen on hyvä oppia tuntemaan eri tunteet ja oppia sanottamaan niitä. Uhmaikäinen kaksivuotias, joka ei vielä puhu, ei osaa tunteitaan sanottaa ja siihen tarvitaan aikuista. Tunnekortit ovat tässä asiassa ihan loistavat apuvälineet.  Löysin nettiä selailessani muutaman mahtavan tunnekorttidokkarin, jotka ovat meilläkin kaksivuotiaan kanssa käytössä:

http://www.kvtl.fi/contentimages/Projektit/Mahti/MAHTI_tunnekortit_tulostusversio.pdf
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/julisteet-ja-kortit/tunnekortit-varhaiskasvatukseen
https://sisalto.oppijailo.fi/pelit/1tsFNG8HtFoH/ilmepeli.pdf

Ilman uhmaa ei voi elää ja toisaalta uhman kanssa voi elää. Kysymys on asenteesta ja pienen ihmisen tunteiden säätelystä ja niiden sanoittamisesta.

read-1710011_1920

Puheenkehityksen ihmeelliset vaiheet

Puheenkehitys on mielenkiitoinen prosessi. Ensin vauva alkaa ääntelemään ja kiljumaan, sitten mukaan tulee jokellus ja mahdollisesti oma kieli. Ensimmäiset selkeät sanat hämmästyttävät aina lähimmäiset. On ollut hauska seurata kaksivuotiaan tapoja, joilla hän tekee itsensä ymmärretyksi, kun vielä sanoja ei ole paljoa käytettävissä. Asioiden jankkaaminen ja äänen korottaminen toimivat monessakin asiassa. Varsinkin huomion saamisessa, mikä on ensimmäinen edellytys yhteisymmärrykseen. Tätähän tekevät isommatkin lapset riehuessaan tai melutessaan esimerkiksi koululuokassa. He haluavat itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi. Mikä onkaan pienelle ihmiselle tärkeämpää kuin se, että hän saa itsensä kuulluksi? Ja vielä, jos hänen tarkoituksiaan ymmärretään, niin ollaan jo  pitkällä.

Kertaus on opintojen äiti

Enni tyttäremme, juuri kaksivuotta täyttänyt pienokainen, harjoittelee kovasti puheen muodostamista. On hauska huomata, että leikeissä oma kieli on kovasti käytössä ja tuttuja sanoja viljellään vähän väliä. Toistaminen on tärkeä elementti kaikessa oppimisessa. Kun toistoja tehdään tarpeeksi monta, niin oppimista tapahtuu. Äiti-sanaa huudetaan niin pitkään ja tarpeeksi kovaa, että äiti ymmärtää Enniä. Jos ei ymmärrä, niin Enni tulee vetämään äitiä lahkeesta ja vetää sinne missä apua kaivataan.

Tänään huomasin käytännössä sen, mitä tarkoittaa, kun lapsi toistaa sanoja eli matkii. Isommat lapsokaisemme eivät ole tätä vaihetta puheenkehityksessä tehneet niin selkeästi, että olisin sen rekisteröinyt. Nyt oli mahtava hetki oivaltaa, että tätä se tarkoittaa. ”Katso tuossa on puu” ja perässä pienokainen lausui ”puu”. ”Taivaalla on kuu” ja Enni toisti ”kuu”. Herkkyyskausista puhutaan paljon lasten kasvattamisessa ja valmentamisessa. Kun lapsella on tiettyyn asiaan herkkyys olemassa, sitä taitoa tulisi kannustaen opettaa. Kotona kaivoin kirjat ja pelit esiin, joissa yksinkertaiset sanat esiintyvät ja päästiin harjoittelemaan helppoja ja tuttuja asioita yhdessä. Kuvakirjojen tavaaminen, mikäli vain keskittymiskykyä on sen verran, auttavat sanojen tunnistamiseen ja symboliikan rakentumiseen. Iltasadut ovat nyt yhä tärkeämmässä roolissa puheenkehityksen kannalta.

Yksilöllinen polku

Lapsien puheenkehitys niin kuin kaikki kehittyminen on kovin yksilöllistä, eikä asioita voi yleistää. Se, missä joku kaksivuotias vasta harjoittelee puhumista, niin toinen on puhunut jo pitkiä lauseita vuoden verran. Toinen taas laukkaa juosten menemään ja kiipeilee sen minkä kerkeää, ja toinen vasta opettelee näitä taitoja. Puheenkehittymisessä parasta on se, että kommunikointitavat lapsen kanssa monipuolistuvat. Kuvakortit ovat tässä vaiheessa oiva apu edesauttaa lasta. Lapsi voi tehdä itsensä ymmärretyksi, kun saa taas uuden keinon ilmaista itseään. Lasta on hyvä auttaa oppimaan ja tarjoamaan niitä kehitykselle sopivia virikkeitä. Taikasana on yhdessätekeminen ja yhdessä oppiminen.

 

Kertaus ja toistaminen ovat edellytys kaikelle oppimiselle. Mitä useammin lapsi toistaa ja testaa asioita, sitä paremmaksi hän siinä tulee. Vanha sanonta ”Kertaus on opintojen äiti” on todellakin totta.