tylsaa

Aikuisetkin mokaa

Lapsille tulee opetettua käyttäytymissääntöjä tai kuinka tulisi toimia sosiaalisissa tilanteissa. Aikuiset ovat esimerkkejä, jotka käyttäytymisellään näyttävät mallia lapsille. Mitä sitten tapahtuu, kun aikuinen käyttäytyy kuin kolmevuotias pahoittaessaan toisen mielen? Osaako vanhempi myöntää käyttäytyneensä huonosti ja kertooko sen myös lapsille? Mielestäni on tärkeää, että aikuinen osaa sanoa ääneen munanneensa tai toimineensa väärin. Kaikkihan mokaa joskus, niin lapset kuin aikuiset. Kun omista virheistään ottaa oppia, niin ehkä ei päätä hakkaa toista kertaa enää seinään päin.

Pieni mutta tärkeä sana

Lapsien kanssa on kiva keskustella tapahtumista jälkikäteen. Joskus kun olen mokannut, niin kerron lapsillekin, että nyt äiti mokasi. Mielestäni on hyvä asia nostaa esille, etteivät vanhemmatkaan ihmiset osaa aina käyttäytyä oikein ja tärkeää noissa tilanteissa on se, että asian osaa myöntää. Joskus anteeksi pyytäminen voi pienille lapsille olla vaikeaa. Tähänkin asiaan vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä, sillä jos he toiminnallaan pahoittavat jonkun toisen mielen, niin anteeksi pyytämisen kauttahan sitä pienillekin ihmisille opetetaan, miten tilanne saadaan korjattua. Ja mikä parasta pienelle lapsella on kuin nähdä käytännössä esimerkin voimalla, miten asiat saadaan ratkottua ja miten yksi pieni sana voi riittää.

Yhdessä asioiden kokeminen rikastuttaa

On kyse sitten iloisista tai surullisista asioista, niin yhdessä niiden kokeminen ja asioiden puntaroiminen on tärkeää. Kun lapsi huomaa, että vanhempi on läsnä niin iloisissa kuin surullisissa asioissa, mahdollistaa se hedelmällisen ilmapiirin keskusteluille. Ja mikäs sen parempaa kuin päästä yhdessä keskustelemaaan tuntemuksista ja kokemuksista, joista jokaisella on oma näkemys.

Esimerkin voima on suuri voima.

kids-dreaming-green-world-28446505

Oletko oikeasti Lomalla?!

Loma alkaa – oletko siihen valmis?!
Mistä tiedät olevasi lomalla?
Milloin saavutat tunteen, ettei sinun tarvitse tehdä yhtään mitään, mihinkään ei ole kiire, mikään aikataulu ei paina päälle ja muutenkaan kukaan ei hengitä deadlineillä tai projektiaikatauluilla niskaasi?
Tiedostatko itse, jos et pääse tähän fiilikseen?

Yrittäjän aviopuolisona lomafiilikseen pääsemistä on varsin mielenkiintoista seurata. Varsinkin, kun  yrittäjyys ja asiakashankinta tapahtuu pääsääntöisesti sosiaalisessa mediassa niin puhelimen kuin tietokoneen välityksellä. Kerronpa pienen tarinan meidän lomareissusta ja siitä, kuinka yrittäjämieheni luuli olevansa lomalla ja mitä tapahtui :).

Ai – Wifikö?!

Olimme saapuneet Vimmerbyn leirintäalueelle. Tiedossa oli kaksi mahtavaa päivää Astrid Lingrenin puistossa, joka on täynnä kesäteatteriesityksiä suosituista saduista kuten Peppi Pitkätossu, Eemeli, Veljeni leijonamieli, Kattokassinen ja Ronja Ryövärin tytär. Saavuimme mökillemme ja menin purkamaan kassejamme mökkiimme moikattuani ensin suomalaisia naapureitamme.

Mitäs yrittäjämieheni teki?

Hän jäi ulos värkkäämään puhelintaan ja ensimmäiset sanat, jotka hän naapureillemme sanoi, aiheutti minussa jokseenkin mielenkiintoisen tunnemyrskyn. Keskustelu meni näin:

Mieheni: ” Hei, ootteko huomanneet, että täällä on ilmainen Wifi?”
Naapurimme nainen: ”Ööö, ei oo huomattu.”
Mieheni: ”Melko huonosti tämä kyllä toimii. Pitää olla yhdessä paikassa niin toimii paremmin.”
Naapurimme nainen: ”Me ei olla oltu kahteen viikkoon netissä.”

Aivan! Missä oma puhelimeni oli? Kiinni, suljettuna, kaukana kädestäni ja mielestäni. Normaalia lomameininkiä siis. Kenenkään ei tarvitse minua tavoittaa, minun ei tarvitse olla netissä päivittämässä statuksiani, eikä stalkkaamassa muiden hommia. Saan olla ihan rauhassa perheeni kesken ja nauttia siitä ilosta :). Yrittäjämieheni ei ollut päässyt tähän tunnelmaan ”ihan vielä”. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu mieheni kanssa tapahtuman jälkeen, kun kerroin, että tajusiko mieheni kuinka hämillään naapurimme nainen oli, kun ensimmäisenä hän meni höyryämään jostain Wifistä. Onneksi sen jälkeen Wifistä en joutunut kommentoimaan kuin muutamaan kertaan, kokonaanhan sitä ei voinut unohtaa. Ei edes lomalla.

Loma – Rentoutumista ja akkujen lataamista

Työelämässä ollessani odotin lomia kahdesta syystä:

1) Pääsen viettämään 24/7 aikaa perheeni kesken ja lataamaan akkujani
2) Minun ei tarvitse painaa aikataulujen perässä, vaan saan tehdä just sitä mitä haluan ja milloin haluan

Nollautumisen tärkeydestä puhutaan monessakin yhteydessä. Jos ihminen käy jatkuvasti ylikierroksilla, on erittäin tärkeää osata nollata itsensä. En tarkoita nollaamisella nyt alkoholin kittaamista nollauspisteeseen, vaan henkistä nollautumista, kun osaa irrottautua kiireestä, stressistä ja olla vaan. Ihan vain olla. Vaikka tekemättä yhtään mitään.

Arjen kiireestä lomafiilikseen

Arki nykypäivänä on suorituspaineita täynnä. Lasten kasvaessa harrastukset ja koulujutut tulevat kuvioon. Koko ajan ollaan mahdollisesti menossa jonnekin suuntaan ja pysähtyminen on lähes mahdotonta. Pienen vauvan kanssa elämä on välillä juuri tätä. Kun saat hetken pysähdyttyä hoitamisen, valvomisen, isompien lasten palvelemisen ja kotitöiden jälkeen, tuntuu olo autuaalliselta. Tuo tunne tuntuu lomafiilikseltä! Silloin saan hetken olla tekemättä yhtään mitään, tai tehdä sellaisia asioita, joista itse tykkää. Ihan mahtava fiilis. Nollata hetken ajatuksiaan ja akkujaan.

L – O – M – A

L – Laiskan letkeää olemista
O – Omistautumista asioille, jotka rentouttavat mielesti ja kehosi
M – Mahtavaa fiilistä, iloa ja rentoutumista
A – Ainutlaatuisia kokemuksia

Mukavaa lomaa kaikille!

omenat

Arjen roolitukset – Voiko niitä sekoittaa ja vaihtaa?!

Kevät ja ihanan kevätsiivouksen paikka kodissa. Vaatteiden lajittelua, monen monituisen vaatteen pyörittämistä ja uudelleen lajittelua. Tuo homma ei vaan nappaa mua yhtään, mutta kun ei sitä kukaan muukaan tee, niin pakkohan se on hommaan tarttua. Mitä kauemmin asiaa odottaa, sen tympeämpi homma on edessä. Tänä vuonna jäin siivoillessani miettimään, että on se jännä, että miestäni ei samat asiat asiat ressaa kuin minua. Ihan sama vaikka olohuone on täynnä kasseja ja joka nurkassa joku pussukka. Kunhan mahtuu liikkumaan niin kaikki ok. Itselläni pyörii mielessä sata asiaa, jotka pitäisi laittaa kuntoon ennen kuin homma on kunnossa. Jäinkin pohtimaan, että miten saisin tuollaisen ”mikään-ei-ressaa-kotona-koskaan”-asenteen? Tekisi monesti todella hyvää.

Naisen ja miehen roolit

Äiti siivoo, äiti pesee pyykkiä, äiti huolehtii kodin kuntoon. Isä huoltaa pyörät, hoitaa juoksevat asiat ja hommaa rahaa taloon.

Onko nämä roolit nykypäivää? Voiko arjen rooleja vaihtaa keskenään? Miten asiat kuuluisi mennä? Toisaalta voiko toista muuttaa tekemään jotain mikä ei ole hänelle lainkaan luontevaa? Arjen pyörittämisessä, kun roolit ovat sopivasti sekoitettu keskenään, homma toimii mukavan jouhevasti. Jos taas roolit ovat epätasapainossa, alkaa se heijastumaan arjen vaativuutena. Tuossa tilanteessa tilannetta olisi syytä tarkistaa ja omenat laitettava tasapuolisesti koreihin, jolloin painolastia saadaan tasoitettua.

Tasapuolinen roolitus tekee arjesta toimivan

On roolit perheessä jaettu miten tahansa, on tärkeää, että ne ovat tasapainossa ja omenia on molempien koreissa yhtä paljon. Ei ole merkitystä sillä kuka tekee mitäkin, kunhan molemmat osallistuvat yhteisiin arjen askareisiin. Aina ne ei nappaa, mutta sitä elämä aina joskus on.

Yhteistuumin saadaan arki toimimaan. Jos omenakorisi on tyhjä, poimi muutama puolisosi korista ja tasapainoita rooleja. Kaikilla on kivaa, kun roolit ovat tasapainossa.

the happy family

Puhu äänellä jonka kuulen

”Miksi sä itket, kun naapurissa jonku lapsi nauraa?”
”Miksi sä itket, kun joku radiossa rakkaudesta laulaa?”
”Puhu äänellä jonka kuulen. Sanoilla, jotka ymmärrän. Runoilla, jotka käsitän.”

Näin laulaa Happoradio laulussaan ”Puhu äänellä jonka kuulen”. Laulun sanat kertovat paljon tärkeitä asioita vuorovaikutuksesta. Puhutko äänellä jonka kumppanisi, lapsesi, ystäväsi kuulee?

Usein saattaa jäädä miettimään, että miksi minua ei ymmärretä? Enkö osaa viestittää asioita oikealla tavalla? Onko käytössäni kieli, jota toinen ei oikeasti käsitä eikä ymmärrä? Mitä teen väärin?

Kun miettii pientä vauvaa, joka itkee rauhattomasti ja koittaa saada itseään ymmärretyksi, voi vanhemmilla usein olla tunne, että en ymmärrä mitä vauva minulle koittaa sanoa. ”Kunpa ymmärtäisin paremmin” on ajatus, kun lohduton itku jatkuu ja jatkuu, vaikka koitat kaikkesi. Noissa lohduttomissa tilanteissa kannattaa miettiä sitä, että tärkeää on, että olet läsnä. Yrität ymmärtää ja kuunnella toista ja vastata hänen pahaan oloonsa, vaikka itsestä tuntuisikin toiselta.

Sama asia pätee parisuhteessa. Kun haluaa ymmärtää ja kuunnella toista, voi samalle kielen tasolle päästä kumppanin kanssa. Apulannan laulussa ”Mitä kuuluu” lauletaan juuri tästä ongelmasta, kun toista ei ymmärretä ja puhutaan ihan eri kielillä. Joskus on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä sitä, että tiedänkö oikeasti mitä toiselle kuuluu? Puhummeko samaa kieltä?

Mitä lapsi koittaa sinulle viestittää?

Kun lapsi itkee, on tärkeää mennä lapsen tasolle ja koittaa ymmärtää miltä hänestä tilanteessa tuntuu. Voi olla, että aikuisesta tilanne tuntuu turhanpäiväiseltä, mutta pelko tai suru lapselle on täyttä totta, johon täytyy vastata, muuten lapsi voi pelätä tunteitaan, eikä uskalla niitä enää näyttää vanhemmalle. Hyvä esimerkki on nukkumaan meneminen ja se, että pimeys voi pelottaa lasta. Tuota pelkoa ei kannata väheksyä, vaan tehdä lapselle turvallinen tunne siitä, ettei mitään pahaa tapahdu ja aikuiset ovat läsnä, jos sitä tarvitsee.

Suru ja pelko ovat vahvoja tunteita, joita kannattaa lapsen kanssa käsitellä. Lapsi ymmärtää asiat omalla tavallaan ja tarvitsee usein konkreettisia keinoja surunsa näyttämiseen ja sen kokemiseen. Pahaaoloa on hyvä oppia purkamaan turvallisessa ympäristössä ilman, että sitä paheksutaan.

Vuorovaikutustaidot koulumaailmassa

Koulumaailmassa vuorovaikutuksella on todella iso merkitys. Opettaja voi vuorovaikutustaidoillaan osoittaa oppilailleen, että on lähestyttävä ja inhimillinen, eikä vain auktoriteetti, joka määrää mitä opitaan ja milloin. Oppilaat kaipaavat usein kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Oppilaiden monimuotoisuus asettaa opettajalle haasteita ja tässä on tärkeää ymmärtää vuorovaikutustaitojen tärkeys. Kun oppilaille puhuu heidän ymmärtämällään kielellä, syntyy yhteys joka on hedelmällinen molempiin suuntiin.

Vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joita pitäisi harjoitella niin kotona, koulussa, parisuhteessa ja työpaikoilla. Näiden sosiaalisten taitojen avulla pääsee pitkälle ja ne kantaa läpi elämän. Koitetaan puhua kielellä, jota toinenkin ymmärtää.

tyyny_takaata

Rakkauden kielet – tiedätkö omasi?!

Luin lomalla ollessamme yhden parhaista kirjoista mitä olen tähän mennessä lukenut. Gary Chapmanin ”Rakkauden kieli”- kirjassa puhuttiin rakkauden eri kielistä ja siitä miten eri ihmiset osoittavat rakkautta erilailla. Tämä pätee niin rakkaussuhteita kuin lasten ja vanhempien suhteita.

Viisi eri rakkauden kieltä

Gary Chapman kertoi, että on olemassa viisi erilaista tapaa, miten ihmiset osoittavat rakkautta ja koittavat ilmaista sitä. Mikäli kumppanin rakkauskieli on erilainen kuin puolison, voi puolison rakkauden tunnustukset mennä ohisuun. Samoin lapsien kanssa on hyvä tunnistaa, millaista rakkauden kieltä he ilmaisevat. Nämä viisi rakkauden kieltä ovat:

1. Sanat
2. Yhdessä vietetty aika
3. Lahjat
4. Auttaminen ja palveleminen
5. Fyysinen kosketus

Oli mielenkiintoista huomata, että miestänikin alkoi asia kiinnostamaan ja loman aikana lueskelimme yhdessä kirjaa läpi. Kirjasta löytyi toinen toistaan kuvaavampia esimerkkitapauksia, joista oli helppo ottaa koppia. Niin läheltä liippasivat omaa elämää ja tilannetta.

Chapman toteaa hyvin kirjassa sen, että se mihin puolisossa rakastui seurusteluaikana, ei häviä mihinkään, mutta rakkauden ilmaisutavat saattavat parisuhteessa muuttua ajan myötä. Jos toiselle fyysinen kosketus on rakkauden kieli, niin lapsien synnyttyä ja ruuhkavuosia elettäessä voi olla, ettei enää yhteistä intiimiaikaa ole niin paljon kuin seurustelun aikana. Toisaalta toiselle voi merkitä paljon yhdessä vietetty aika. Silloin ei lahjat paljon lämmitä, jos toisen kanssa ei saa mitään kontaktia aikaiseksi. Lapsilla usein sekoittaa useat eri rakkauskielet ja lapsille, joille yhdessä tekeminen ja oleminen ovat todella tärkeitä, he tuovat sen kyllä jatkuvasti esille arkielämässä.

Ongelmia parisuhteessa?

Jos ja kun ongelmia parisuhteeseen tulee, niin tämä kirja kannattaa kaivaa esiin. Se, että oppii löytämään tavan kommunikointiin puolisonsa kanssa, on todella tärkeää sille henkiselle hyvinvoinnille, jota parisuhteen pystyssä pitäminen vaatii. Itse huomasin, että ongelmat joita olemme mieheni kanssa käyneet lasten syntymän jälkeen, johtuvat nyt melko selkeistä asioista. Juttelemme eri rakkauden kielillä toisillemme ja odotamme näin ollen hyväksyntää toiselta. Ei se niin vain toimi. Kun ymmärtää, mikä toisella on TODELLA tärkeää, huomaa, että sillä tavalla voi oikeasti saavuttaa jotain näkyvää muutosta.

Parisuhteessa puhutaan usein siitä, ettei toista voi muuttaa. Tuo on totta. Silloin kannattaakin miettiä, miten sitä yhteiseloa vietetään ja onko toimintamalleissa parantamisen varaa. Kuitenkaan ne ihanat piirteet puolisossa, joihin joskus aikoinaan rakastui, eivät ole hävinneet mihinkään. Ne ovat vain olleet mahdollisesti piilossa.

Mieti mikä sinun rakkauden kielesi on. Hyvä artikkeli asiasta löytyy Jevgeni Särjen blogista http://elaparemmin.fi/blogi/rakkauden-viisi-kielta/.

Pienillä asioilla on todellakin merkitystä. Jos tuntuu, että juokset koko ajan pahki seinää suhteessasi, kannattaa pysähtyä ja vaikka lukea tämä kirja. Siinä voi olla sinullekin jotain. Itse ainakin löysin siitä paljon hyödyllisiä vinkkejä meidän parisuhteeseemme.