tylsaa

Aina ei voi olla vain kiva

Eikö vanhempana olisi mukavaa olla aina kiva, joustava ja tehdä niin kuin toiset tahtoo? Ikävä kyllä se ei lapsia kasvattaessa aina ole mahdollista. Aina ei voi sanoa, että hienoa, jos käytös on jotain muuta. Joskus on oltava vähän ilkeä ja sanottava asia niin kuin se on, ja tuottaa se pettymys, vaikka se ei aina vanhemmasta kivalta tunnukkaan.

Itse koin kaksijakoisen tunteen yhtenä päivänä, kun Ella tyttäremme 8v piirsi piirustusta aikomuksena antaa se kummitädilleni. Ajatus oli mahtava ja olin siitä todella otettu, että tyttö mietti kuinka voisi vanhaa tätiä ilahduttaa. Ella piirsi nopeasti pari ruusua ja näytti työtään minulle. Mietin hetken, että mitä sanoisin, kun piirustus ei minusta ollut sellainen, jonka hän osaa piirtää. Mielestäni työ oli vähän hutaistu. Päätin kuitenkin sanoa mitä olin mieltä ja eihän tyttö siitä tietenkään tykännyt. Selitin, miksi olin sitä mieltä, kun olin. Meni hetki, ja tyttö tuli piirustusta näyttämään. Sain ilokseni todeta, että nyt oli sellainen. Ella ratkaisi asian piirtämällä piirustuksen toiselle puolelle piirustuksen, johon oli panostanut ja lopputulos oli ihan toisenlainen.

Oliko tarvetta?

Tilanteen jälkeen jäin miettimään, että olihan se kurja tuottaa pettymys tytölle, jonka ajatus oli kultainen ja hyvä. Oliko mun tarvetta pilata tytön fiilis? Olisin ihan hyvin voinut tuumata, että hyvä on, hienoa, mutta päätin sanoa mitä mieltä olin. Tuli pahamieli, niin tytölle kuin äidille, mutta lopputulokseen olin tyytyväinen. Tyttö huomasi itsekin mistä kiikasti ja halusi parantaa tekemistään. Tuli tunne, että aivan, ei mun aina pidäkään miellyttää ja sanoa ihan vain sanomisen vuoksi, että hyvä on, jos olen ihan eriä mieltä.

Miten parantaisit työtäsi?

Kuulin mieheltäni loistavan tarinan esimiehestä, jolle tiimiläinen tuli esittelemään raporttiaan. Ennen kuin tiimiläinen pääsi esittämään raporttiaan, jonka oli lähettänyt esimiehelle, esimies kysyi: ”Pystytkö parantamaan työtäsi? Onko se sellainen, johon pystyt?” Tiimiläinen meni hämilleen ja tuumasi, että voisi hän muutamaa asiaa vielä parantaa. Tiimiläinen lähti parantamaan työtään, eikä esitellyt sitä vielä esimiehelle. Tiimiläinen palasi seuraavana päivänä esimiehensä luokse, jolloin esimies kysyi jälleen kerran: Onko raportti nyt sellainen, ettei siihen ole mitään lisättävää tai parannettavaa? Työntekijä mietti hetken ja tuumasi, että kyllä vielä muutaman asian voisi parantaa. Kolmannen kerran kun tiimiläinen tuli raporttiaan esittelemään, esimies kysyi saman asian vielä kerran. Silloin työntekijä tuumasi:”Nyt ei ole mitään parannettavaa.” Esimies tuumasi sitten:”No nyt voin lukea raporttisi.”

Esimies siis kokeili työntekijän omaa harkintaa oman työn jäljestä. Tässä kohtaa esimiehen arvostelu osui oikeaan, sillä raportti parani noiden kolmen päivän aikana entisestään ja ihan itsestään, kun sitä vähän kritisoitiin. Mielestäni tarina osoittaa loistavasti sen, että aina vanhempi/auktoriteetti voi kyseenalaistaa töitä ja kysyä, että miten asiaa parantaisi itse ilman, että esittää vielä kritiikkiä tai kehua. Tuossa kohtaa työn tekijä pääsee miettimään ja arvioimaan itseään ja tekemistään, ennen työn arviointia.

Aina ei voi olla kivaa, eikä pidäkään olla. Parasta on se, jos lapsen annetaan itse oivaltaa, että hän voisi toimia/tehdä asiat paremmin. Jos lapselle syntyy oivallus siitä, miten hän voisi parantaa käytöstään/tekemistään, voi hän ottaa siitä opiksi ja tehdä asiat paremmin.

IMG_0022

Läsnä oleva tilanneherkkä kuunteleminen

Tyttäremme Ella tuli yhtenä päivänä kotiin ja kertoi tapahtumia koulusta. Joku oli sanonut hänelle jotain ja siitä oli tullut pahamieli. Jäin kuuntelemaan asiaa ja mietin, että nyt on tilanne, että tähän pitää puuttua. Ensin pitää selvittää mitä oikeasti on tapahtunut. Lapsien kanssa jutellessa näistä asioista monesti käy niin, että tarina muuttuu kesken kaiken ja yhtäkkiä tilanne on ihan eri mitä se oli keskustelun alussa. Näin olen oppinut, että kuuntele ja ole läsnä. Oikeasti kuuntele ja ole tilanneherkkä.

Väärinkäsitykset – kun kärpäsestä tehdään härkänen

Usein kärhämää aiheuttaneet tilanteet johtuvat siitä, että toinen ajattelee jotain ja ilmaisee ehkä ajatuksensa vähän väärällä tavalla. Vastaanottaja tulkitsee tilanteen taas omasta näkökulmastaan ja soppa on valmis. Sitten kun aika vähän tilanteesta kuluu, ja jos tilannetta ei heti selvitetä niin saattaa alkuperäinen asia muuttaa matkalla muotoaan useamman kerran.

Aikuisena koen tällaisissa tilanteissa, että minun on otettava asiaan ulkopuolinen ote. En saa kokea liian läheltä asiaa. Usein nimittäin käy niin, että saattaa lähtä tarinaan mukaan ilman, että kuulee kaikkia puolia asiassa. Tällöin virhetulkinnat ovat yleisiä.

Vanhempien vastuu

Koululaisten välien selvittely on joskus sellaista salapoliisityötä. Kuka on mitäkin sanonut ja tehnyt ja kun et ole ollut paikalla. Usein opettaja vedetään tähän soppaa mukaan (säälin opettajia), mutta toisaalta pakkohan se on, jos tapahtumat ovat koulussa tapahtuneita. Itse koen, että tässä kohtaa juuri punnitaan vanhempien ja koulun yhteistyökyky ja toisten vanhempien välinen yhteistyö. Kun asioista voidaan puhua positiivisesti ja rakentavasti, ilman kenenkään syyttelyä, saadaan aikaan rakentavaa kasvatusta.

Jäin miettimään tapahtuman jälkeen, että olipas tärkeää olla kuunteleva vanhempi. Ja ennen kaikkea tilanneherkkä. Kun tuntee lapsensa ja hänen kaverinsa, voi hyvin kuvitella mitä siellä on nyt aikuisten oikeasti tapahtunut. Nämä selvittelytilanteet ovat herkullisia kasvatustilanteita ja olen huomannut, että niissä oppii tehokkaasti asioita, jos ne hoidetaan hyvin ja niin ettei ketään syytetä.

Yhteistyö sekä koulun että vanhempien kanssa on tärkeää. Kun yhteinen sävel löytyy helposti ja kaikki pystyy peiliin tarvittaessa katsomaan, on yhteistyö hedelmällistä. Syyttely ei auta ketään, vaan positiivinen ja rakentava kanssakäyminen. Arvostava kuuntelu ja vuorovaikutus kunniaan.

WP_008448

Liikunnan kokonaisvaltaiset vaikutukset

Opetushallituksen työryhmän ”Liikunta ja Oppiminen – 2012” tilannekatsauksessa on havaittu, että fyysisellä liikunnalla kesken koulupäivän ja sen jälkeen on edistäviä hyötyjä lasten tiedollisiin toimintoihin. Liikunnalla on edistävä vaikutus muistin toimivuuteen, tarkkaavaisuuteen ja tiedonkäsittely- ja ongelmaratkaisutaitoihin. Myös kouluajan ulkopuolella liikkuminen ja urheiluseurojen harjoituksiin osallistuminen ovat vaikuttaneet positiivisesti koulumenestykseen. Ryhmässä oppiminen, rutiinien noudattaminen ja terveelliset elämäntavat edistävät koulumenestystä ja kurinalaisuutta koulutyössä.

Liikunnan ja oppimisen yhteyttävät selittävät ns. välittävät tekijät, jolloin liikunta ei suoranaisesti vaikuta oppituloksiin, vaan jonkin toisen, usein psykososiaalisen tekijän, kuten oppilaan minäkäsityksen kautta. Liikunta vaikuttaa positiivisesti aivojen aineenvaihduntaan, rakenteisiin ja toimintaan. Kun oppilas/lapsi liikkuu ripeästi, hänen aivoissaan lisääntyy verenkierto, hapensaanti ja välittäjäaineiden määrä ja lisäksi hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat. Liikunta lisää aivojen tilavuutta ja aktiivisuutta aivokuoren eri osissa, joissa tutkimusten mukaan tiedolliset taidot kehittyvät yhdessä motoristen taitojen kanssa. Kun lapsi liikkuu, vähenee ylimääräinen rasvakudos, korkea verenpaine laskee, luukudos vahvistuu ja sydän ja verenkieltoelimistö saavat verta pumpattavaksi ja näin vahvistuvat.

Liikunnan edistävät vaikutukset

Liikunnalla on edistävä vaikutus lasten terveydelle, sillä se parantaa fyysistä kuntoa ja jaksamista, ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia, vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöä sekä vähentää ahdistuksen ja masennuksen oireita. Kun lapsi oppii uusia motorisia taitoja, hänen itsetunto ja fyysinen kunto kohenevat ja lapsi sosiaalistuu. Koska ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus, on liikunnallisten elämäntapojen omaksumisella myönteisiä vaikutuksia lapsen terveydelle.

Koulu on lähes jokaiselle lapselle paikka, missä he viettävät suuren osan arkipäivästään. Mikäli oppitunneilla ja välitunneilla panostetaan liikunnallisia toiminnallisuutta, saadaan lasten vireys- ja oppimistasoa nostettua. Kouluissa onkin hyvä miettiä tuntijakoa, välituntien pituutta ja välitunneilla oppilaiden aktivoimista. Koulun ohella perheellä on tärkeä rooli lapsen liikunnallisen elämäntavan viriämiseen. Mikäli perhe tukee lasta liikkumaan, on lapsen helpompi omaksua liikunta elämäntavakseen, eikä pakkopullaksi. Yhdessä tekeminen ja liikkuminen edistävät niin lasten kuin aikuisten terveyttä.

Liikunta osana koulupäivää

Tilannekatsauksessa esitellään useita tutkimuksia, joissa kouluissa on tutkittu liikunnan lisäämistä päivään ja sen vaikutuksia oppimiseen. Tutkimuksien tuloksissa on selvinnyt, että liikunnan lisäämisellä on selkeitä vaikutuksia äidinkielen ja matematiikan arvosanoihin. Tutkimuksessa Donnelly. J (2009) lisäsi 90 minuuttia liikuntaa kouluviikkoon niin, että oppituntien aikana oli toiminallisia 10 minuutin jaksoja, joissa oppilaat liikkuivat ja oppivat asioita.

Tiedollisia toimintoja, kuten tiedon vastaanottamista, tallentamista, käsittelyä ja käyttöä, voidaan parantaa liikunnan avulla. Kun oppimistilanteihin liitetään koulupäivän aikana liikuntahetkiä, saadaan parannuksia tiedollisten tehtävien suorittamiseen. Castelli kollegoineen (2011) tutki asiaa koulupäivän jälkeisen liikuntakerhon avulla. 9 kk kestäneessä tutkimuksessa Castelli järjesti 9 vuotiaille lapsille liikuntakerhossa 40 minuuttia reipasta liikuntaa, jonka jälkeen heille tehtiin kahta eri testiä. Toisessa tehtävässä lasten tuli yhdistää mahdollisimman nopeasti pallot, joissa oli joko kirjaimia tai numeroita. Yhdistämisessä käytettiin aakkos- ja numerojärjestystä. Toisessa tehtävässä lapsille näytettiin mustalle paperille eri väreillä kirjoitettua värien nimiä. Tehtävässä lasten tuli nimetä väri, mikä oli kirjoitettu välittämättä tekstin väristä. Liikuntakerhoon aktiivisesti osallistuneet lapset pärjäsivät vaativammassa toiminnanohjausta vaativassa tehtävässä paremmin, kuin lapset, jotka eivät olleet liikkuneet.

Sosialistuminen – ryhmätyötaidot – erilaiset ihmiset

Terveydellisten hyötyjen lisäksi liikunta lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja sosiaalisten taitojen oppimisen mahdollisuutta. Kun lapsi harrastaa jotain, hänen kyky kuunnella ja noudattaa ohjeita kehittyy. Liikunta tarjoaa myös väylän tunteiden purkamiseen ja niiden käsittelyyn, jotka ovat keskeisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä. Liikunnan harrastaminen kehittää myös ryhmätyöskentelytaitoja, itseohjautuvuutta ja kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Tämä voi selittää osaltaan liikunnallisesti aktiivisten lasten hyviä oppimistuloksia. Tutkimuksissa vuorovaikutus on jäänyt liikunnan ja oppimisen välisen suhteen tutkimuksissa varsin vähäiselle huomiolle.

Kun liikunnasta tulee lapsille elämäntapa, saadaan siitä kaikki hyöty irti. Liikkuminen alkaa koulupäivän aamusta, jolloin kouluun mennään. Tuossa tilanteessa valitaan, liikkuuko lapsi itse vai ajetaanko lapsi kouluun. Pienistä askelista ja teoista kasvaa kokonaisuus. Kun liikunnalliset elämäntavat ovat arkipäivää, muodostuu siitä tapa, josta ei halua eroon.

WP_20150604_030

Pihapelit kunniaan!

Tyttäremme on innostunut jalkapallon peluusta ja vanhana futarina on mahtavaa seurata tuota innostusta vierestä. Monena koulupäivänä olen saanut kutsun pelailemaan lähikentällemme jalkapalloa ja mukaan on yhtynyt monta koulukaveria. Jäin miettimään yksi päivä pelailumme jälkeen, että mikä on oikeastaan parempi tapa viettää koululaisten kanssa aikaa, kun pelailemassa ja urheilemassa? Samalla tutustuu koulukavereihin ja pääsee viettämään rennolla tavalla aikaa heidän kanssaan, olemaan yksi heistä.

Ole mukana, yksi leikkijöistä

Lasten varhaispsykologian kurssilla kerrottiin lasten leikeistä aikuisen roolista juuri tämä: aikuisen tulisi olla yksi leikkijöistä, olla läsnä ja mukana. Itselläni tuli niin dejavu, kun pelasin lapsien kanssa ja olin yksi heistä. Sain kuulua jengiin, eikä ketään häirinnyt, että olin Ellan äiti. Huomasin, että todellakin huippua, kun saa olla mukana ja ennen kaikkea, kun otetaan vielä mukaan :).  Parasta oli, kun Ella seuraavana päivänä sanoi minulle, että pojat olivat tuumanneet, että ”sun äiti on hyvä pelaamaan ja neuvomaan” :). Heh, voiko parempaa kommenttia enää saada.

Pihapelit – yksilötaidon salaisuus
Pihapelit ovat nykypäivänä vähentyneet, kun tietokoneet ja muut lystit ovat tulleet nuorten ja lasten vapaa-ajan kuvioihin. Harvemmin näkee, että koululaiset lähtevät luistelemaan tai potkimaan palloa kentälle koulupäivien jälkeen. Mielestäni tuo on todella sääli, kun juuri noista peleistä ne Mikael Granlundit tai Laura Kalmarit syntyvät. Joukkuereeneissä aika yksilölliseen kehitykseen on todella pieni ja jos henkilökohtaista tekniikkaa viitsii käydä reenaamassa omalla ajallaan, niin taidot kasvaa uskomattoman nopeaa.

Positiivisuus – Ilo – Yhdessä tekemisen riemu

On ollut ilo seurata, että pienen futarin mielessä suuntaa ajatus päästä isompien kanssa pelaamaan. Olla parempi ja potkaista lujempaa. Töitä on vielä tehtävänä, mutta kun on motiivatio ja halu on kohillaan, niin mikään ei voi tulla eteen. Positiivinen palaute ja kannustus on se, jota kaikki kaipaavat tekemisilleen. On kyse sitten pienestä tai suuresta. Pihapeleissä parasta oli huomata, että lapset kannustivat toisiaan ja kehuivat! Mahtava asenne oli kaikilla pelureilla ja isommat eivät haukkuneet pienempiä, vaikka eivät vielä ihan samalle tasolle vielä yltäneetkään. Oli mahtava päästä seuraamaan ihan vierestä tuollaista tapahtumaa ja todeta, että pihapelit on oikeasti aivan super kivoja.

Pihapelit ovat oiva juttu kohottaa kuntoa ja nostaa taitotasoa. Samalla yhteisöllisyys kasvaa ja taidot kehittyvät.

jalkapalloperhe

Ruuhkavuodet ovat täällä

Ruuhkavuosi-sana tuli heti mieleeni, kun aloin kirjaamaan lasten harrastuksia, koulu- ja tarhajuttuja ja omia menoja kalenteriini. Oma kalenteri piti tehdä, johon kaikkien menot sai mahutettua. Siihen sitten miettiminen kuka menee minnekin ja kenen kanssa ja millä mennään. Mites sitten talvella, kun ei enää liikkuminen pyörillä onnistukkaan? Olen luullut, että ruuhkavuodet ovat silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta nythän ne vasta alkavat, kun lapset ovat kouluikäisiä ja aloittavat harrastustoiminnat ihan tosissaan. Ei ihme, että vanhemmat saavat venyä näiden vuosien aikana. Ja useaan suuntaan. Pienten kanssa eläminen oli oikeastaan melko helppoa, silloin riitti koti ja puisto. Nyt tarvitaan jo vähän enemmän menoa ja meininkiä ja kaveriporukkaa ympärille.

Lasten tukeminen tärkeintä

Kun täyttelin kalenteria mietin samalla, että parasta tässä on se, että pääsemme tukemaan lapsia siinä missä mitä he haluavat tehdä ja mistä ovat kiinnostuneita. Vanhemmilta vaaditaan paljon, kun pitää toimia niin huoltajina, auton kuljettajina, pyykin pesijinä, kannustajina. Mielenkiintoisen kuviosta tekee se, kun miettii, että milloinhan sitä itse kerkeää tekemään omia hommia :). Päädyin siihen, että ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua. Nyt on aika antaa aikaa lapsille ja olla heidän tukenaan.

Aika rauhoittumiselle

Samalla kun kalenteria täyttelin, minulle oli tärkeää, että viikossa on myös hengähdyspäiviä, jolloin ei ole mitään ohjelmaa. Nuo ovat tärkeitä hetkiä, jolloin saa olla kotona ja tehdä jotain ihan rauhassa. Latauspäiviä, joilla kerätään energiaa taas hektisiin päiviin. Ja mikä tärkeintä kun menoa ja meininkiä on paljon, niin muistaa nukkua ja rentoutua ja syödä terveellisesti.

Kun sain kalenterin sumplittua järkeväksi, tuumasin, että ruuhkavuodet saa tulla. Minä olen valmis, kun lapsetkin ovat. Vanhempana haluan tukea lapsia ja olla heidän unelmissaan läsnä. Ovat ne sitten mitä tahansa :).

Lapset ovat lapsia vain hetken. Ruuhkavuosien aikana on tärkeää antaa heille aikaa, kannustaa ja tukea. Pienet hetket ovat niitä isoja hetkiä, jotka lapsi muistaa läpi elämän.

Enni_nukkuu

Se tärkeä UNI

Kesälomien loppusuoralla on syytä taas tarkistaa, että mitkä ne arkirutiinit olivatkaan. Meillä ainakin kesälomalla on nukkumisrytmit vaihtuneet pari tuntia myöhemmäksi ja nyt koulujen alkaessa saa taas totutella aikaisempaan rytmiin. Mikäpä sen tärkeämpää kasvavalle nuorelle kuin riittävä uni.

Rauhallisuutta iltoihin

Lapset rauhoittuvat nukkumistouhuihin rauhallisin menoin. Heti huomaa, jos illalla on ollut liian paljon hälinää ja touhua, niin nukkumaan meneminen on tuskaista puuhaa. Meno ja touhu päivän aikana ei haittaa ja sitä pitääkin olla, jotta lapsi saa energiat purettua ja liikuttua suosituksiakin enemmän. Muistan hyvin, kun meillä oli aikoinaan jalkapalloreenit iltamyöhään, niin meni muutama tunti reenien päätyttyä, kun kroppa kävi vielä melkoisilla ylikierroksilla. Ei uni tullut, kun energiaa oli ihan liiaksi asti. Sama asia on lapsillakin, jos iltatouhut ovat liian villejä. Ei kukaan nukahda, kun mielenpäällä on sata eri asiaa.

Arkirutiinit – ihana asia

Koulun alkaessa huomaa, että miten oikeastaan on ihana palata taas arkirutiinien pariin. Kun opiskelut alkavat, saa uutta fiilistä ja itsestä taas enemmän irti. Lapsille rutiinien muodostuminen on tärkeä asia, sillä kun nuorena oppii rytmittämään läksyjen teon, liikunnan, syömisen ja riittävän unen saannin, niin pärjää niillä eväillä aikuisenakin. Itse pidän kovasti siitä, kun syksy tulee ja haasteet työ- tai opiskeluelämässä alkavat. Saa taas laittaa aivot raksuttamaan loman jälkeen toden teolla ja saa myös silloin aikaiseksi asioita, jotka lomalla eivät olleet mielessäkään. Ja tätähän varten juuri loma oli – aivojen nollaamiseen ja levähtämiseen, jotta syksyllä jaksetaan painaa taas täysillä.

Taataan lapsille riittävän unen saanti, sillä se on avain jaksamiseen syksyn pimetessä. Kun nukkuu tarpeeksi, on energinen heti aamusta ja jaksaa painaa täysillä päivän.

salamastudiokuva2

Lapsikuvista helmimuistoja

Lapsikuvat, ne ihanat muistot pienistä rakkaista, kun he ovat vielä pieniä palleroisia. Enni-vauvastamme otettiin ensimmäiset kunnon studiokuvat, kun hän oli vasta 6 päivän ikäinen. Tuolloin New Born- kuvaus oli mainio, kun vauva nukkui, söi välillä ja sitten jatkettiin taas kuvauksia. Saimme taltioitua mahtavia ilmeitä ammattikuvaajan, Juho Tauriaisen Studio Salama ottamana.

Innovatiiviset kuvaukset

Päätimme toistaa kuvauksen uudestaan, kun Enni on 3 kk ikäinen. Mielenkiintoista tällä kertaa kuvauksessa oli se, että vauva osasi jo vuorovaikuttaa ja se toi kuvaamiseen omat haasteensa. Kuvausasennot, jotka toimivat New Born- kuvauksessa eivät olleetkaan enää niin helppoja toteuttaa. Onneksi innovatiivinen kuvaaja löysi juuri tämän ikäiselle vauvalle loistavat kuvakulmat. Vauva viihtyi kuvauksissa juuri niin kauan, kun masu oli täynnä ja uni ei painanut silmiä. Kun uni iski, kuvaukset loppuivat siihen. Oli ihana huomata, että Juho ”Salama” osasi käsitellä kuvausta lapsen mukaisesti. Ei ollut kiire, välillä voitiin hieman syödä, röyhytellä ja sitten taas jatkettiin. Jos neiti ei jostain asennosta tykännyt, uusi kuvausasento otettiin kehiin. Ja jälleen saatiin ihanat otokset pikkuneidistä :). Ja unihan se tuli kuvauksien jälkeen maireasti.

Homma haltuun ilon kautta

Ella, 7v, pääsi myös kuvattavaksi. Tällä kertaa kauppiaan roolissa, sillä vauhtitenavana hän on perustanut kaupan ja pitäähän kauppiaalla olla omat edustavat kauppiaskuvat. Oli ilo seurata, miten Juho otti kuvaustilanteen haltuun. Innokas äiti sai suosiolla jäädä kuvausverhojen toiselle puolelle kuuntelemaan touhua, ja ohjeistukset annettiin ammattilaisen suusta. Kuvauksia oli mahtava seurata verhojen takana ja kuunnella millaisella otteella ammattilaisvalokuvaaja ottaa tilanteen haltuun. Positiiviset ja kannustavat sanat kuvattavalle, ilo huulilla ja huumori mielessä. Ella ei tainnut kuvaamista paljon jännittää, kun hän totesi aina asennon vaihdon yhteydessä, että otetaan lisää kuvia. Aivan, silloin kun  homma toimii, niin lapsikin innostuu ja on luonteva kuvissa.

Ilo ja positiivisuus – avaimet onnistumiseen

Lapsien kasvatustyössä korostetaan positiivisuutta ja kannustamisen tärkeyttä. Tästä sain oivan esimerkin tänään, kun kuuntelin kuvauksen kulkua. Kannustamalla kuvaaja sai Ellan hymyilemään ja rentoutumaan. Jos joku juttu ei onnistunut, kuvaaja otti tilanteen haltuun ja sitten kokeiltiin jotain ihan muuta. Positiivisuuden, huumorin ja ilon kautta hoidettiin kuvaustuokio loppuun. Ja kun ihailin kuvauksien raakaversioita, en voinut kuin hymyillä. Kuvista välittyi juuri tämä sama tunnelma, minkä olin verhon takana kokenut.

Ammattilaiset ovat ammattilaisia. Kiitoksia Juho ”Salama” Tauriaiselle mahtavista kokemuksista ja ennenkaikkea siitä, että kuvaustilanne oli niin leppoinen ja positiivinen. Lapset nauttivat kuvauksista ja me vanhemmat nautimme kuvauksien tuloksista.

tylsaa

Aikuisetkin mokaa

Lapsille tulee opetettua käyttäytymissääntöjä tai kuinka tulisi toimia sosiaalisissa tilanteissa. Aikuiset ovat esimerkkejä, jotka käyttäytymisellään näyttävät mallia lapsille. Mitä sitten tapahtuu, kun aikuinen käyttäytyy kuin kolmevuotias pahoittaessaan toisen mielen? Osaako vanhempi myöntää käyttäytyneensä huonosti ja kertooko sen myös lapsille? Mielestäni on tärkeää, että aikuinen osaa sanoa ääneen munanneensa tai toimineensa väärin. Kaikkihan mokaa joskus, niin lapset kuin aikuiset. Kun omista virheistään ottaa oppia, niin ehkä ei päätä hakkaa toista kertaa enää seinään päin.

Pieni mutta tärkeä sana

Lapsien kanssa on kiva keskustella tapahtumista jälkikäteen. Joskus kun olen mokannut, niin kerron lapsillekin, että nyt äiti mokasi. Mielestäni on hyvä asia nostaa esille, etteivät vanhemmatkaan ihmiset osaa aina käyttäytyä oikein ja tärkeää noissa tilanteissa on se, että asian osaa myöntää. Joskus anteeksi pyytäminen voi pienille lapsille olla vaikeaa. Tähänkin asiaan vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä, sillä jos he toiminnallaan pahoittavat jonkun toisen mielen, niin anteeksi pyytämisen kauttahan sitä pienillekin ihmisille opetetaan, miten tilanne saadaan korjattua. Ja mikä parasta pienelle lapsella on kuin nähdä käytännössä esimerkin voimalla, miten asiat saadaan ratkottua ja miten yksi pieni sana voi riittää.

Yhdessä asioiden kokeminen rikastuttaa

On kyse sitten iloisista tai surullisista asioista, niin yhdessä niiden kokeminen ja asioiden puntaroiminen on tärkeää. Kun lapsi huomaa, että vanhempi on läsnä niin iloisissa kuin surullisissa asioissa, mahdollistaa se hedelmällisen ilmapiirin keskusteluille. Ja mikäs sen parempaa kuin päästä yhdessä keskustelemaaan tuntemuksista ja kokemuksista, joista jokaisella on oma näkemys.

Esimerkin voima on suuri voima.

the happy family

Ole lähellä – Se riittää

Pieni vauva, joka syntyy  maailmaan, tarvitsee hoitajia pärjätäkseen ja kasvaakseen isommaksi ja vahvemmaksi. Kun pieni vauva itkee pahaaoloa, on usein vanhemmalla myös pahaolla. Kysymys ”Mitä voisin tehdä helpottaakseen pienen oloa?” pyörii mielessä, kun kokeilee kaikenlaisia keinoja, ja kun tuntuu, ettei mikään riitä. Hikipisarat nousevat, pulssi nousee, epäonnistumisen tunne valtaa mielen. Onneksi vauvalle kuitenkin tärkeintä on se, että olet oikeasti läsnä, pidät sylissä ja hellit häntä. Ymmärrät hänen pahaaoloa ja koitat auttaa häntä. Jo pieni ihminen on onnellinen saamastaan vastakaiusta, hellyydestä ja lämmöstä, joita hänelle tarjoat. Ja kun vauva lopulta rauhoittuu syliisi ja nukahtaa, on läsnäolollasi ollut suuri merkitys.

Ole läsnä

Tyttäremme jalkapallopelejä seuratessani olen oppinut arvostamaan yhä enemmän omia vanhempiani. Sitä kuinka he jaksoivat kannustaa ja olla läsnä, kun pelasimme. Oli keli mikä tahansa. Itse olen kokenut, että ei se aina niin herkkua ole, kun tuuli tuivertaa ja vettä sataa ja olet ihan jäässä. Inhottavan olotilan  pelastaa ajatus siitä, että on läsnä. Annan tukeni ja läsnäoloni, täydellisesti.

Huvipuistossa ollessamme koin saman asian vanhempana. Kun lapsemme juoksivat laitteista toisiin, minulle oli tärkeää olla vilkuttamassa ja katsomassa miten heillä menee ja vastata heidän vilkutuksiin ja ”äiti”-huutoihin. Kun näin heidän onnellisen ilmeen siitä, kun äiti vilkuttaa ja on intona katsomassa, niin miten voin olla katsomatta. Pienelle voi jäädä huno muisto näinkin ”pienestä” asiasta, ja sen muistaa aikuisenakin, jos äiti ja isä eivät kiinnostuneetkaan.

Autat, kun teet parhaasi

Pienen vauvan kivun tunteen tai surussa kylpevän ihmisen kanssa tärkeintä on se, että tarjoat apuasi. Olet valmis kuuntelemaan, ymmärtämään, olet empaattinen ja pystyt sukeltamaan toisen tunne-elämään. Kun itkevän vauvan ottaa syliin ja pitää varmoin ottein kiinni, on usein tehnyt jo riittävästi – vaikka se ei aina tunnu siltä.

Surullisen ihmisen kohtaaminen voi olla vaikea tilanne ja siinäkin tilanteessa toista auttaa parhaiten, kun ei jätä kaveria yksin. Mikä sen pahempaa kuin riutua pahassa olossa yksin. Läsnäolon merkitystä ei voi ylikorostaa, sillä sen merkitys vaikuttaa niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin.

Ole läsnä – Anna apusi – Auta tarvitsevia. Pieni teko, voi olla suuri teko.

the happy family

Kesäloma saapuu – ja se ihana loman suunnittelu

Istahdin yksi päivä tietokoneeni äärelle ja aloin jälleen kerran miettiä, että mitä mukavaa me tänä kesänä tehtäisiin perheen kesken. Yrittäjän vaimona olen tottunut hoitamaan meidän loma-asiat alusta loppuun ja mielipiteitä on turha paljon kysellä. Kun on hyvän suunnitelman tehnyt ja esittää sen miehelle, niin yleensä se myös saa hyväksynnän. Vaikka joka kerta lopulta kiroan sitä, että taas sain kaiken yksin tehdä, niin olen huomannut, että lopulta tuossahan oppii paljon. Kysehän on asioiden organisoinnista, suunnitelmallisuudesta ja suunnitelman toteuttamisesta.

Kesäloma – perheen laatuaikaa

Kesäloma on meidän perheessä vuoden kohokohta. On vihdoin aika nauttia muutama viikko perheen parissa ilman arjen paineita.  Kun lähdin miettimään ja suunnittelemaan reissuamme, sain taas sellaisen energiaryöpyn päälle. Ja kaikkein parasta siinä on se, että tiedän, että saamme mahdollisuuden olla perheen kanssa ilman kodin tuomaa työpainetta. Mikä sen parempaa!

Aikaa nauttia

Kesäloma tuo tullessaan kärpäset ja auringon, toivottavasti. Ennen kaikkea se tuo lasten iloiset ilmeet ja ulkoilemisen riemun. On ollut mahtava nähdä nyt kesän lähestyessä, että ihmiset ovat löytäneet tiensä ulos ja lenkkipoluille. Olen nähnyt kävelylenkeilläni ollessani usean  kerran pariskuntia hymy huulessa urheilemassa ja lapsia vanhempien kanssa touhuamassa. Jotenkin tulen aina niin hyvälle tuulelle, kun näen lapsien ja vanhempien liikkuvan yhdessä. Se on sitä aitoa riemua ja tekemisen iloa!

Nautitaan tulevasta kesästä satoi tai paistoi. On sinulla lomaa tai ei, niin kesä on aina kesä ja siitä kannattaa nauttia. Valo ja kirkkaus vievät huolet pois ja on mahdollisuus uusille tuulille. Upeaa kesää kaikille!

omenat

Arjen roolitukset – Voiko niitä sekoittaa ja vaihtaa?!

Kevät ja ihanan kevätsiivouksen paikka kodissa. Vaatteiden lajittelua, monen monituisen vaatteen pyörittämistä ja uudelleen lajittelua. Tuo homma ei vaan nappaa mua yhtään, mutta kun ei sitä kukaan muukaan tee, niin pakkohan se on hommaan tarttua. Mitä kauemmin asiaa odottaa, sen tympeämpi homma on edessä. Tänä vuonna jäin siivoillessani miettimään, että on se jännä, että miestäni ei samat asiat asiat ressaa kuin minua. Ihan sama vaikka olohuone on täynnä kasseja ja joka nurkassa joku pussukka. Kunhan mahtuu liikkumaan niin kaikki ok. Itselläni pyörii mielessä sata asiaa, jotka pitäisi laittaa kuntoon ennen kuin homma on kunnossa. Jäinkin pohtimaan, että miten saisin tuollaisen ”mikään-ei-ressaa-kotona-koskaan”-asenteen? Tekisi monesti todella hyvää.

Naisen ja miehen roolit

Äiti siivoo, äiti pesee pyykkiä, äiti huolehtii kodin kuntoon. Isä huoltaa pyörät, hoitaa juoksevat asiat ja hommaa rahaa taloon.

Onko nämä roolit nykypäivää? Voiko arjen rooleja vaihtaa keskenään? Miten asiat kuuluisi mennä? Toisaalta voiko toista muuttaa tekemään jotain mikä ei ole hänelle lainkaan luontevaa? Arjen pyörittämisessä, kun roolit ovat sopivasti sekoitettu keskenään, homma toimii mukavan jouhevasti. Jos taas roolit ovat epätasapainossa, alkaa se heijastumaan arjen vaativuutena. Tuossa tilanteessa tilannetta olisi syytä tarkistaa ja omenat laitettava tasapuolisesti koreihin, jolloin painolastia saadaan tasoitettua.

Tasapuolinen roolitus tekee arjesta toimivan

On roolit perheessä jaettu miten tahansa, on tärkeää, että ne ovat tasapainossa ja omenia on molempien koreissa yhtä paljon. Ei ole merkitystä sillä kuka tekee mitäkin, kunhan molemmat osallistuvat yhteisiin arjen askareisiin. Aina ne ei nappaa, mutta sitä elämä aina joskus on.

Yhteistuumin saadaan arki toimimaan. Jos omenakorisi on tyhjä, poimi muutama puolisosi korista ja tasapainoita rooleja. Kaikilla on kivaa, kun roolit ovat tasapainossa.

the happy family

Puhu äänellä jonka kuulen

”Miksi sä itket, kun naapurissa jonku lapsi nauraa?”
”Miksi sä itket, kun joku radiossa rakkaudesta laulaa?”
”Puhu äänellä jonka kuulen. Sanoilla, jotka ymmärrän. Runoilla, jotka käsitän.”

Näin laulaa Happoradio laulussaan ”Puhu äänellä jonka kuulen”. Laulun sanat kertovat paljon tärkeitä asioita vuorovaikutuksesta. Puhutko äänellä jonka kumppanisi, lapsesi, ystäväsi kuulee?

Usein saattaa jäädä miettimään, että miksi minua ei ymmärretä? Enkö osaa viestittää asioita oikealla tavalla? Onko käytössäni kieli, jota toinen ei oikeasti käsitä eikä ymmärrä? Mitä teen väärin?

Kun miettii pientä vauvaa, joka itkee rauhattomasti ja koittaa saada itseään ymmärretyksi, voi vanhemmilla usein olla tunne, että en ymmärrä mitä vauva minulle koittaa sanoa. ”Kunpa ymmärtäisin paremmin” on ajatus, kun lohduton itku jatkuu ja jatkuu, vaikka koitat kaikkesi. Noissa lohduttomissa tilanteissa kannattaa miettiä sitä, että tärkeää on, että olet läsnä. Yrität ymmärtää ja kuunnella toista ja vastata hänen pahaan oloonsa, vaikka itsestä tuntuisikin toiselta.

Sama asia pätee parisuhteessa. Kun haluaa ymmärtää ja kuunnella toista, voi samalle kielen tasolle päästä kumppanin kanssa. Apulannan laulussa ”Mitä kuuluu” lauletaan juuri tästä ongelmasta, kun toista ei ymmärretä ja puhutaan ihan eri kielillä. Joskus on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä sitä, että tiedänkö oikeasti mitä toiselle kuuluu? Puhummeko samaa kieltä?

Mitä lapsi koittaa sinulle viestittää?

Kun lapsi itkee, on tärkeää mennä lapsen tasolle ja koittaa ymmärtää miltä hänestä tilanteessa tuntuu. Voi olla, että aikuisesta tilanne tuntuu turhanpäiväiseltä, mutta pelko tai suru lapselle on täyttä totta, johon täytyy vastata, muuten lapsi voi pelätä tunteitaan, eikä uskalla niitä enää näyttää vanhemmalle. Hyvä esimerkki on nukkumaan meneminen ja se, että pimeys voi pelottaa lasta. Tuota pelkoa ei kannata väheksyä, vaan tehdä lapselle turvallinen tunne siitä, ettei mitään pahaa tapahdu ja aikuiset ovat läsnä, jos sitä tarvitsee.

Suru ja pelko ovat vahvoja tunteita, joita kannattaa lapsen kanssa käsitellä. Lapsi ymmärtää asiat omalla tavallaan ja tarvitsee usein konkreettisia keinoja surunsa näyttämiseen ja sen kokemiseen. Pahaaoloa on hyvä oppia purkamaan turvallisessa ympäristössä ilman, että sitä paheksutaan.

Vuorovaikutustaidot koulumaailmassa

Koulumaailmassa vuorovaikutuksella on todella iso merkitys. Opettaja voi vuorovaikutustaidoillaan osoittaa oppilailleen, että on lähestyttävä ja inhimillinen, eikä vain auktoriteetti, joka määrää mitä opitaan ja milloin. Oppilaat kaipaavat usein kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Oppilaiden monimuotoisuus asettaa opettajalle haasteita ja tässä on tärkeää ymmärtää vuorovaikutustaitojen tärkeys. Kun oppilaille puhuu heidän ymmärtämällään kielellä, syntyy yhteys joka on hedelmällinen molempiin suuntiin.

Vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joita pitäisi harjoitella niin kotona, koulussa, parisuhteessa ja työpaikoilla. Näiden sosiaalisten taitojen avulla pääsee pitkälle ja ne kantaa läpi elämän. Koitetaan puhua kielellä, jota toinenkin ymmärtää.

WP_015957

Perheen yhteiset harrastukset – Mikä voimavara!

Mikä onkaan sen kivempaa, kun tehdä perheenä yhdessä jotain. Niin, että kaikilla on kivaa ja jokainen nauttii tekemisestä. Tällaisiä perheen yhteisiä harrastuksia kun löytää perheelleen, niin volaa. Harrastus voi olla käytännössä ihan mitä vain: legojen rakentamista, pelien pelaamista, urheiluharrastuksia, käsitöitä, kulttuuria. Pääasia, että kaikki tekee sitä yhdessä.

Lapset harrastuksiin – Aikaa itselle

Lapsia kuljettaessani harrastuksiin, jäin miettimään, että mikä on ihmisillä syy harrastuksiin viemisessä. Osalla syyt ovat urheilullisia ja lapsen kiinnostuksesta lähteviä, osalla taas enemmän sitä, että saa vähän omaa aikaa, kun lapset juoksevat tai touhuavat jonkun muun kanssa. Itse olen allerginen sille ajatukselle, että veisin lapsia harrastuksiin, jotta pääsen itse helpommalla. Mielestäni lapsella täytyy olla halu tehdä harrastustaan ja sinne pitää itse olla vapaaehtoisesti lähtemässä joka viikko, jos sellaiseen ilmoittaudutaan. Samalla harjoitellaan sitoutumista päätettyyn asiaan.

Perheen keskeistä laatuaikaa

Perheen yhteisten harrastusten tärkeyttä ei voi ylikorostaa. Varsinkin kiireisessä nykymaailmassa lasten ja vanhempien yhteinen aika on kortilla ja silloin usein miettii, että tiedänkö mitä lapsilleni kuuluu, kun tuskin ehdin heitä näkemään? Jos näin käy, täytyisi hälyytyskellojen soida. Varsinkin kouluikäisten lasten kanssa voi tätä käydä helpostikin. Lasten harrastukset vievät paljon aikaa, varsinkin jos harrastaminen on kilpailupohjaista ja reenien määrä voi helposti nousta 4-5 kertaa viikossa. Tällöin olisi tärkeä pysähtyä ja miettiä, että mitä me tehdään yhdessä perheenä ja mikä on se meidän juttu.

Laatuaika – tehokasta ajankäyttöä tärkeimpien ihmisten kanssa. Miksei tuota laatuaikaa käyttäisi niin, että kaikki nauttivat siitä ja saavat energiaa siitä. 

WP_002619

Huumorintaju – Oppiiko sen jo pienenä?!

Lapsemme katsoivat youtubesta vaaleanpunaista pantteria ja yhtäkkiä molemmat alkoivat räkättää ihan täysillä. Mielenkiinnosta menin katsomaan,  mikä siinä oli niin hauskaa ja täytyy sanoa, että kyllä muakin nauratti.

Olen jäänyt useasti miettimään, että mistä huumorintaju oikein syntyy, jos on syntyäkseen? Vaikuttaako siihen ympäristö ja onko sekin asia, jonka oppii jo pienenä? Jos pienenä asiat nauratti, niin oletko  yhtä herkkä huumorille myös vanhempana?

Naura yhdessä lasten kanssa

Sen olen huomannut, että lapset oppivat tehokkaasti mallista. Malli-opppiminen on kaiken a ja o. Behavioristinen oppinäkemys korostaa juuri tätä ärsyke-palkinto oppimista, jossa lapselle annetaan ensin ärsyke eli opittava asia ja sitten kun onnistumisia tulee niin niistä saa palkinnon. Kun vanhemmat nauraa jutuille, se tarttuu lapsiin ja lapsetkin nauravat jo varsin pienenä mukana, vaikka eivät tajuaisi vielä jutuista yhtään mitään.

Mieheni on opettanut lapsillemme kovasti huumoria ja he tykkäävätkin yhdessä katsoa ohjelmia ja opetella erilaisia lausahduksia ulkoa. Eräänä päivänä tulin töistä kotia ja lapsemme katsoivat isänsä kanssa videota, jossa ”hullumies” riehui onnensa kukkuloilla ja huusi jonkin sortin kannustushuutoa. Ei mennyt kuin muutama päivä, niin kuulin lapsiemme ja isän hokevat tuota juttua yhdessä.

Opi nauramaan itsellesi

Parasta on, jos osaa nauraa itselle ja omille munauksilleen. Aina ei voi olla täydellinen, tai paremminkin ei koskaan tule sitä olemaan. Miksi sitten tämän elämän täytyisi olla niin vakavaa?! Naura itsellesi, kun mokaat. Samalla näytät lapsille, että ei tämä elämä niin vakavaa ole.

Nauramisessa parasta on se, että se tarttuu. Kun näet positiivisen ja nauravaisen ihmisen, tulet itsekin paremmalle tuulelle. Olen usein huomannut, että jos itsellä on huono päivä. niin lasten seurassa, et voi olla myrtsinä, koska he näyttävät ilonsa ja surunsa niin spontaanisti, että sekin tarttuu.

Nauru pidentää ikää. Opitaan ja opetellaan huumorintajua yhdessä lapsien kanssa. On huippua, jos elämässä on iloa ja naurua ja ennen kaikkea positiivisuutta ympärillämme. Heitän haasteen juuri sinulle: Naurata jotain ihmistä tänään ja huomaa kuinka hyvälle tuulelle siitä itsekin tulee.