IMG_0280

Herkkyyskaudet – tartu niihin

Urheilijoiden yhteydessä puhutaan usein herkkyyskausista. On aika, jolloin voimaa olisi syytä hankkia, milloin taas nopeutta ja milloin pelisilmän kehittymiselle on se otollisin aika. Lasten kohdalla olen huomannut herkkyyskaudet ja niiden merkitykset konkreettisesti. On ollut hienoa huomata, miten pienestä voi olla oppiminen kiinni, jos lapsella on oma halu oppia asia. Kun lapsi innostuu piirtämisestä, on järkevää hänelle antaa paperia, erilaisia kyniä, haastaa häntä oppimaan enemmän ja enemmän.

HERKKYYSKAUSI – AJOITUKSET INNOSTUKSEEN 

Urheilulajeja opettaessani lapsille olen huomannut herkkyyskausien merkitykset. Puhutaan fyysisistä ja henkisistä valmiuksista oppia uusi asia. Esimerkkinä laskettelun oppiminen. Lapsi kykenee pysymään suksien päällä heti, kun on oppinut kunnolla kävelemään. Poikani laski suksilla reilun vuoden ikäisenä jo oikein tomerasti. Mitään järkeähän laskettelussa ei vielä silloin ollut, mutta liikkeestä ja vauhdista jäi mielikuva lapselle. Ennen kaikkea tunteet ”mä osaan” ja ”tämä on hauskaa” jäivät päällimmäisenä mieleen. Seuraavana vuotena homma toimi jo mallikkaasti hieman avustettuna. Nyt oli fyysiset valmiudet kasvaneet ja kehittyneet siihen mittaan, että oikea tekeminen oli jo mahdollista. Vielä kuitenkin kaivattiin aikuisen opastusta, sillä fyysisesti valmiudet eivät ollet kasvaneet siihen mittaan, että suksia saisi jarrutettua kunnolla tai ymmärrettäisiin mitä kova vauhti tarkoittaa ja mitä se voi itselle tehdä. Ei ollut vielä itsesuojeluvaisto kehittynyt. Tänä vuonna homma alkoi toimia, kun herkkyyskausi sekä fyysisesti että henkisesti oli kohdillaan. Fyysisesti lapsi ymmäsi mitä tarkoittaa jarruttaa ja osasi sen itse tehdä, kun halusi. Lisäksi pelko ”En mä yksin uskalla, äiti auttaa” oli tullut mukaan järkevällä tavalla.

TUKI JA KANNUSTAMINEN – OPPIMINEN KANTAPÄÄN KAUTTA

Tässä vaiheessa opettelua aikuisen rooli tulee keskeiseksi. Kun kaikki valmiudet lapsella on oppia asia, niin lapsi kaipaa kannustusta, armotonta tsemppausta, omiin kykyihin uskomista ja periksiantamattomuutta. Pienistä kaatumisista ei välitetä, vaan hommaa jatketaan, eikä hommaa lopeteta ensimmäiseen itkuun tai vaikerrukseen. Annetaan lapselle tunne siitä, että hän todellakin osaa ihan itse ja miten hienoa on osata asia.

ROHKEUS KASVAA – SE ON PIENESTÄ KIINNI

Poikani on hyvä esimerkki tästä. Ensimmänen päivä rinteessä tänä vuonna mentiin yhdessä ja tyylillä ”Äiti auttaa. Mä en uskalla.” Olin päättänyt lapseni puolesta, että jollakin keinolla huijaan häntä koittamaan itse, sillä tiesin hänen hallitsevan hommat. Mentiin seuraavaan päivään, jolloin hyvä ja mukava fiilis tekemisestä oli mielessä. Nyt vain laitettiin pökköä pesään leikin varjolla. Kummasti homma alkoi luistaa, kun palomiehen piti ottaa karkulainen kiinni. Mutkia tehtiin perä jälkeen ja yhtäkkiä poika huomasi, että hänhän laskee itse. Voi sitä riemua, mikä pienestä ihmisestä lähti. Sen jälkeen ei tarvinnut enää sanoa pojalle, että sinä osaat, vaan poika tuumasi itse: ”Mä osaan. Ei enää narua.” Aivan!! Sinä osaat!!

KÄRSIVÄLLISYYS KANTAA HEDELMÄÄ – JOKAINEN OMAA TAHTIAAN, JOKAISELLA ON OMA JUTTUNSA

Lapsia opettaessa olen huomannut sen, että kun on vain riittävän kärsivällinen ja toistoja tulee se tarvittava määrä, niin lapsi kyllä oppii. Aina ei ole kyse iästä, vaan siitä haluaako lapsi itse oppia hommaa. Kilpaurheilutaustaisena ihmisenä tunnen vanhempia, jotka kilpailevat lapsien varjolla. Itselläni oli ihailtava tilanne, että vanhemmat kyllä kannustivat, mutta eivät kilpailleet kauttani. Sain ihan itse tehdä hommani ja pärjätä miten pärjäsin. Tämä on tärkeä asia huomata ja olen törmännyt tähän omalla kohdallani. En voi pakottaa lasta tekemään asioita, joista hän ei ole pätkääkään kiinnostunut tai herkkyyskautta ei ole ollenkaan olemassa. Sitten kun hän näyttää kiinnostuksen, niin sitten olen valmiina antamaan oman panokseni, jos sille on tarvetta. Meidän ei kannata elää lapsien kautta, vaan annetaan heidän itse päättää mikä kiinnostaa ja mikä ei. Heistä ei ehkä tule kilpaurheilijoita, mutta kuka tietää, vaikka tulisi näyttelijöitä, kirjailijoita tai aikuisia, jotka toteuttavat niitä omia unelmiaan. Parasta mitä voimme lapsillemme tarjota on tukea, tarjota turvallisia mahdollisuuksia oppia uusia asioita ja näyttää esimerkkiä.

Neljä teesia, jotka ovat auttaneet minua arki-elämässä:

• Auta, kun näet sen tarpeelliseksi

• Kannusta lasta uskomaan omiin unelmiin

• Tue ja ole tarvittaessa läsnä

• Esimerkissä on piilevä voima. Näytä itse ensin, niin lapset tekevät perässä.

-Milla-

Comments

comments

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>