WP_013758

Kehityskeskustelut – Mikä tekee keskustelusta hyvän?

Kevät tuo tullessaan kehityskeskustelut niin työpaikoilla, päiväkodeissa kuin myös mahdollisesti kouluissa. Kehityskeskusteluiden ideanahan on keskustella yhdessä menneestä periodista on sitten kyse kevätlukukaudesta tai työjaksosta.

Kuinka valmistautua kehityskeskusteluun?

Kun kehityskeskusteluun valmistaudutaan, kannattaa siihen oikeasti uhrata hetki aikaa. On sitten kyse päiväkodin tai koulun  kehityskeskustelusta, niin on ihan hyvä, jos vanhempi tai molemmat vanhemmat hetken yhdessä miettivät, että mitä me halutaan päiväkodilta tai koululta tietää? Onko asioita, joista emme niin hyvin tiedä ja meidän ehkä pitäisi tietää? Toimiiko päiväkodin ja koulun yhteistyö niin kuin on sanottu, vai onko siinä jotain asioita, jotka voisi tehdä toisinkin?

Lapsen kehitystä kannattaa miettiä ja kirjoittaa ihan vaikka ylös asioita, joita on miettinyt kotona. Olen useasti miettinyt, että kehityskeskusteluun olisi hyvä olla check lista, jonka päiväkoti tai koulu laittaa vanhemmille mietittäväksi ennen keskustelua. Tällöin voisi hyvin saada ajatusta, että millaisia asioita pitäisi miettiä etukäteen. En tarkoita tällaisella check listalla moni sivuista lomaketta, jota täyttäessä alkaa turhautua jo ensimmäisellä sivulla, vaan sellaista lyhyttä tarkistuslistaa, jossa olisi asiat lyhyesti ja ytimekkäästi esitettyinä.

Mikä on hyvä keskustelu?

Jos keskustelu päiväkodin hoitajan tai opettajan tai työpaikan esimiehen kanssa on vain toteamista kuinka hyvin tai huonosti lapsi pärjää, ei se välttämättä anna mitään. Usein voi käydä niin, että mallilapsesta ei vain löydy mitään rakentavaa sanottavaa, vaikka tuotahan vanhemmat juuri haluaisivat kuulla. Ei kukaan ole täydellinen ja olisi hyvä, jos johonkin voisi kiinnittää huomiota. Samoin jos noita negatiivisen sävyisiä asioita alkaa olla liian paljon ja keskittyminen on niissä, niin pitäisi kääntää kurssi ja keskittyä siihen mikä on hyvää.

Kuulin eilen mieheltäni nelikenttäisestä palautteen anto muodosta. Tämä toimisi loistavasti myös kehityskeskusteluiden pohjaksi. Siinä ideana on se, että sanotaan

1. Mitä kannattaa jatkaa?
2. Mikä kannattaisi jättää pois?
3. Mitä asioita kannattaa korostaa?
4. Mitä asioita kannattaa vähentää?

Tällä nelinkenttäpalautteen annolla saadaan annettua kaikenlaista palautetta ja ennen kaikkea voidaan rakentavassa hengessä keskustella sekä hyvistä että huonoista puolista.

Todistus ei korvaa kunnon aitoa keskustelua

Ekaluokkalaisemme opettaja oli ihana, kun kyselin mahdollisuudesta järjestää kehityskeskustelu myös näin keväällä. Hän totesi, että ”Eihän se todistus kunnon kehityskeskustelua korvaa.” Itse palan halusta tietää, miten tyttäremme toimii tilanteissa, joissa on eri auktoriteetit ja ryhmän paine on päällä. Näistä tilanteista saa kasvattajana uutta näkökulmaa, eikä asioita katsele vain vaaleanpunaisten lasien takaa. Monesti lapsi käyttäytyy ihan erilailla kotona, kuin isoissa ryhmissä ja varsinkin eri auktoriteettien parissa. Ja kaikkein herkullisimpia on kuulla niitä spontaaneja tapahtumia, joissa persoona tulee esiin. Ja olen opettajan kanssa samaa mieltä, ettei todistuksen ruksit kerro minulle yhtään mitään kasvattajana ja pedagogina, että miten hommat oikeasti hoituu.

Kehityskeskustelut ovat useasti muodollisuus, mutta niistä saa paljon irti, jos hetken keskittyy ja valmistautuu niihin. Parasta näissä keskusteluissa on se, että palautetta on mahdollista antaa suuntaan jos toiseen ja kodin ja päiväkodin tai koulun yhteistyö paranee ja syvenee.

Comments

comments

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>