post

Kiire, kiire ja kiire – Miksi ihmeessä?

”Nyt on kiire, pue reippaasti, lähdetään. Hopi hopi!”

Kuulostaako tutulta, kun lastasi haet päiväkodista tai viet hoitoon? Itse olen tähän useamman kerran törmännyt, jos en omalla kohdallani niin sitten jonkun toisen vanhemman. Jäin tuossa miettimään, että miksi ihmeessä aikuisten kiireen siirtää lapsille? Eihän se heidän vikansa ole, että linja-auto lähtee tiettyyn aikaan pysäkiltä tai tentti alkaa tiettyyn aikaan yliopistolla. Joskus asioita voisi helpottaa, kun lähtee vaikka viisi minuuttia aikaisemmin kotoota. Jep, kuulostaa helpolta! Mutta onko se sitä?

Herätys – uusi aamu ja uudet kujeet

Aamulla on mahtava herätä aina uuteen päivään ja uusiin haasteisiin. Jotkut aamut ovat lasten kanssa kivempia kuin toiset, varsinkin jos lapset ovat omaehtoisesti heränneet eikä ketään tarvitse herättää puoli väkisin sängystä ylös. Toisaalta noissa hetkissä olen huomannut, että lempeä herätys toimii myös tehokkaana tapana saada asiat eteenpäin. Kun ottaa väsyneen pienokaisen syliinsä ja pukee samalla vaatteet ja ulkovaatteet päälle, niin kas kummaa, on monta ongelmaa voitettu :).

Päivähoitoon lapsia vietäessä olen useasti todennut huonon äidin syndroomaan, kun itsellä on tuli perseen alla ja pitäisi olla jo ihan jossain muualla. Joskus ihan hävettää, kun tarhasta poistuu, että olipas taas loisto suoritus, mutta ei auta, pakko mennä ja lujaa paikasta toiseen. Noissa tilanteissa huomaa, että olisi helppoa kaikille, kun hoitaa homman tehokkaasti ja ripeästi, mutta ilman turhautumista ja turhan kiireen tuntua.

Vilkutus – älä unohda sitä

Mikä on pojallemme tärkeintä, kun hän hoitoon jää? Äidille ja isille vilkuttaminen ikkunasta. Tuota ei vain voi unohtaa, vaikka kuinka kiire olisi. On se ihanaa huomata, kuinka pieni asia on niin tärkeä pienelle ihmiselle ja tekee se isommankin ihmisen iloiseksi. Joka aamu.

Päivä lopussa – tiet taas kohtaavat

Kun työpäivä on loppunut ja lapset haetaan tarhasta tai hoidosta, niin silloin ei ikinä saisi olla kiire. Ei sillä tavalla, että tulee tiuskittua lapselle. Tietty on tilanteita, joissa lapsi koittaa kaikkensa, ettei lähdöstä tule mitään, mutta silloin on kaapin paikka näytettävä muilla keinoin.

Itse tein itselleni uuden vuoden lupauksen, jota koitan toteuttaa. Kun aamulla vien Elmerin hoitoon, ei koskaan saa olla niin kiire, ettei keritä halita ja pusutella ja vilkutella. Ja kun iltapäivällä haen niin aina pitää olla aikaa siihen, että ne tärkeimmät asiat saadaan hoidettua. Tuolla tavalla monta itkunpirausta jää pois matkasta ja kaikilla on kivempaa :).

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Toivottavasti kaikilla uusi vuosi olisi kiireettömämpi ja positiivisempi. Ei tuoda toisille ihmisille omaa kiirettä, vaan pidetään ne mölyt ihan omissa mahoissamme. ITse voimme kiireeseemme aina vaikuttaa, ME itse!

Comments

comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *