header6

Leiki mun kaa!

”Leiki mun kaa” kuuluu useasti lapsieni suusta, kun kotona touhuamme. Poikani haluaa kovasti seuraa lego- ja palomiesleikkeihin, kun taas tyttäreni haluaa apua prinsessaleikeissä tai sitten askarteluhommissa. Tykkään uppoutua lasten maailmaan leikkien varjolla, sillä olen huomannut, että siinä kummasti henkisesti irtoutuu kaikesta arjen tohinasta ja stressistä ja antaa palomiesten pelastella ihmisiä ja prinsessojen leikkiä juhlahumussa. Roolileikkien avulla lapset pääsevät kohtaamaan arjen juttuja turvallisesti. He voivat keskeyttää leikin, jos se tuntuu menevän väärään suuntaan tai sitten he voivat tulla leikistä ulos ja tuumata ”olipas tuo palomies nyt vähän tuhma, kun hakkasi toista”. Olen usein nauranut leikkien tarinoille ja siihen, miten oikeita asioita lapset leikeissään uppoutuvat leikkimään.

Lapset kaipaavat kovasti aikuisten paneutumista heidän kanssa touhuiluun. Yksi tarina kertoi tästä niin liikuttavasti.

Poika oli kotona odottamassa kiireistä isäänsä töistä kotia. Kun isä tuli kotiin, poika kysyi vaisusti, että kuinka paljon isän työtunti maksaa. Isä ajatteli, että poika on kiinnostunut hänen työelämästään ja kertoi, että 50 euroa. Poika kiitti tiedosta, ja lähti omaan huoneeseensa. Hieman myöhemmin hän tuli avatun säästöpossun kanssa isän luo ja sanoi: ”Mä voisin ostaa sulta yhden tunnin”. Tarinan poika kaipasi ainoastaan aikaa isältään, sitä varauksetonta keskittymistä lapsen maailmaan ilman tietokoneita/puhelimia ja muita aikuisten turhia vekottimia.

Mielestäni tarina kuvaa hyvin sitä, miten tärkeää lapselle on aikuisten läsnäolo. Kiireisen arjen tohinassa nautin niin hetkistä, jotka saan viettää ihan rauhassa lapsieni kanssa. Esimerkiksi kun tarhasta kotia tulemme, niin kotimatkalla on oiva tilaisuus kysyä lasten kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia siitä miten päivät on kaikilla mennyt. Kotona on ihana pelailla pelejä, leikkiä sitten vaikka legoilla tai lukea kirjaa ihan rauhassa. Nuo on niitä päivän helmihetkiä, jotka saavat pienet silmät loistamaan yhä kirkkaammin. Ja mikä onkaan parempaa, kun saada lapselta aitoja tunteita takaisin.

Miksi siis emme antaisi aikaa lapsillemme, kun he sitä niin kovasti janoavat? Pieni keskittyminen päivässä ei ole kenellekään aikuiselle varmasti liikaa?

Comments

comments

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>