post

Pihapelit kunniaan!

Tyttäremme on innostunut jalkapallon peluusta ja vanhana futarina on mahtavaa seurata tuota innostusta vierestä. Monena koulupäivänä olen saanut kutsun pelailemaan lähikentällemme jalkapalloa ja mukaan on yhtynyt monta koulukaveria. Jäin miettimään yksi päivä pelailumme jälkeen, että mikä on oikeastaan parempi tapa viettää koululaisten kanssa aikaa, kun pelailemassa ja urheilemassa? Samalla tutustuu koulukavereihin ja pääsee viettämään rennolla tavalla aikaa heidän kanssaan, olemaan yksi heistä.

Ole mukana, yksi leikkijöistä

Lasten varhaispsykologian kurssilla kerrottiin lasten leikeistä aikuisen roolista juuri tämä: aikuisen tulisi olla yksi leikkijöistä, olla läsnä ja mukana. Itselläni tuli niin dejavu, kun pelasin lapsien kanssa ja olin yksi heistä. Sain kuulua jengiin, eikä ketään häirinnyt, että olin Ellan äiti. Huomasin, että todellakin huippua, kun saa olla mukana ja ennen kaikkea, kun otetaan vielä mukaan :).  Parasta oli, kun Ella seuraavana päivänä sanoi minulle, että pojat olivat tuumanneet, että ”sun äiti on hyvä pelaamaan ja neuvomaan” :). Heh, voiko parempaa kommenttia enää saada.

Pihapelit – yksilötaidon salaisuus
Pihapelit ovat nykypäivänä vähentyneet, kun tietokoneet ja muut lystit ovat tulleet nuorten ja lasten vapaa-ajan kuvioihin. Harvemmin näkee, että koululaiset lähtevät luistelemaan tai potkimaan palloa kentälle koulupäivien jälkeen. Mielestäni tuo on todella sääli, kun juuri noista peleistä ne Mikael Granlundit tai Laura Kalmarit syntyvät. Joukkuereeneissä aika yksilölliseen kehitykseen on todella pieni ja jos henkilökohtaista tekniikkaa viitsii käydä reenaamassa omalla ajallaan, niin taidot kasvaa uskomattoman nopeaa.

Positiivisuus – Ilo – Yhdessä tekemisen riemu

On ollut ilo seurata, että pienen futarin mielessä suuntaa ajatus päästä isompien kanssa pelaamaan. Olla parempi ja potkaista lujempaa. Töitä on vielä tehtävänä, mutta kun on motiivatio ja halu on kohillaan, niin mikään ei voi tulla eteen. Positiivinen palaute ja kannustus on se, jota kaikki kaipaavat tekemisilleen. On kyse sitten pienestä tai suuresta. Pihapeleissä parasta oli huomata, että lapset kannustivat toisiaan ja kehuivat! Mahtava asenne oli kaikilla pelureilla ja isommat eivät haukkuneet pienempiä, vaikka eivät vielä ihan samalle tasolle vielä yltäneetkään. Oli mahtava päästä seuraamaan ihan vierestä tuollaista tapahtumaa ja todeta, että pihapelit on oikeasti aivan super kivoja.

Pihapelit ovat oiva juttu kohottaa kuntoa ja nostaa taitotasoa. Samalla yhteisöllisyys kasvaa ja taidot kehittyvät.

post

Pökköä pesään – rauta on kuumaa nyt! Lapsellasi voi olla otollinen hetki kehittyä nopeasti! (vieraspostaus)

Joulun alla tyttäremme sai idean, että hän haluaa perustaa kaupan. Jalostimme ideaa ja seuraavina päivinä ja viikkoina tytär myi noin 130 eurolla vuosikalentereita. Koska rahaa kertyi kassalippaaseen, tuli luontevasti puheeksi se, miten rahan raha pysyisi hyppysissä. Yhden barbinuken Ella sai ostaa palkinnoksi tehdystä työstä, osa rahoista laitettiin pankkitilille ja loput jätettiin kassalippaaseen kauppaleikkejä varten.

On muuten selvästi motivoimampaa leikkiä kauppaleikkejä oikeilla rahoilla kuin leikkirahoilla. Ja lisäksi rahat pysyvät tallessa paremmin! =)

Viimeiset viikot kauppaleikit ovat olleet kuumaa kamaa. Äidin, isän tai pikkuveljen pitää jatkuvasti mennä ostoksille. Ensin pitää käydä “pankissa” nostamassa rahaa ja sitten mennä “kauppaan” käyttämään niitä. Ella on laittanut tuotteet (barbi- ja legoleffoja, kirjoja ja barbeja) esille, hoitanut tuotteiden hinnoittelun ja samalla tietysti kauppaneitinä laskee ostosten loppusumman ja pääsee antamaan vaihtorahaa. Rahojen käsittely tuo selvästi kiksejä tytölle ja on saanut matemaattista kiinnostusta pintaan!

Ehdottelin, että pitäisikö laskukirjoja hankkia, että ois vaikka 19-5 ja tällaisia laskuja niin Ella tuumasi vain: “No sehän on neljätoista. En tarvi tuollasiin laskuihin tarvi laskukirjaa ku pystyn laskemaan ne mielessä.” Hyvä, että itseluottamusta löytyy! Mutta näköjään rauta on kuumaa, joten otollinen hetki on hyödynnettävä. Nythän ‘pitää’ ehdottomasti treenata matematiikkaa kovasti, jotta voi toimia kauppaneitinä.

Nyt tuli ideaa, että järjestetään muksuille kekkerit, joissa on pomppulinnaa, karkkikiskaa ym. Ella haluaa olla lipunmyyjä ja kauppias. Hänellä silmät paloivat kuin mopon valot ja tekstiä tuli suuta sulkematta. Myyntiin on kuulemma tulossa karkkia, tikkareita, patukoita ja hinnoittelu oli 50 sentistä kahteen euroon. Pomppulinnoihin saa rannekkeen eurolla. Pikkuveli Elmeri pääsee kuitenkin pomppulinnoihin maksutta. Ideoita pursuaa.

Tuleeko lukijalla mieleen, että nythän yrittäjä-tj –isä on innoissaan, että oma tytär on antaa signaalia kiinnostuksesta yrittäjyyteen, myyntiin tms? Olkoon sitäkin, mutta minusta tällainen tekemisen meininki ja innostus on sellaisia asioita, joilla menee elämässään pitkälle. Meidän vanhempien tehtävä on antaa tukea ja järjestää riittävät puitteet, jotta lapsi pääsee toteuttamaan itseään.

Ymmärrys kaupanalan lainalaisuuksista ihan tuossa mittakaavassa on kuusivuotiaalle hyvää oppia. Kenellepä niistä haittaa olisi?

Katso, mitä (hyvää) lapsi tekee innostuneena. Sinun tehtävä on laittaa löylyä lisää ja olla messissä!

Vieraspostauksen kirjoitti Juha Ahola