post

Auvoinen vauvavuosi – Onko se vain lumetta?

(artikkelikuvan ottanut Studio Salama, Juho Tauriainen, www.studiosalama.fi)

Ennen lapsia luin juttuja vauvavuoden ihanuudesta, sen raastavuudesta ja kaikista tunnelmista siltä väliltä. En osannut ajatella, miten paljon vauvan syntyminen oikeasti vaikuttaa hyvään parisuhteeseesi ja normaaliin elämään. Nyt olen kokenut tuon ihanuuden kolme kertaa ja olen melko vakuuttunut, että omalla kohdallani aivoisesta vauvavuodesta ei voida puhua. Seuraavassa syitä miksi vauvavuosi voi olla hankala.

Mies ulkona elämästä

Kun vauva syntyy, on se kiinni äidissä lähes 24 h. Varsinkin jos äiti pystyy vauvaa imettämään, niin silloin tuo symbioosi on vielä tiukempi, johon mies ei pääse väliin. Kun vauva herää öisin useammin kuin 3 kertaa, alkaa se vuoden aikana väsyttää ihan kivasti. Varsinkin, jos yöunet ajoittuvat 00-07 välille ja siihen sellainen 5 kertaa herätyksiä. Voisin sanoa, että melko rankkaa puuhaa. Tuotakaan asiaa en ymmärtänyt oikeasti, kun vasta kun esikoiseni oli 11 kk ja töihin lähtö lähestyi uhkaavaa vauhtia. Pienokaisemme ei nukkunut edelleenkään täysiä unia, oli vielä tississä kiinni ja väsy painoi niin henkistä kuin fyysistä oloa kovastikin. Tuolloin asiaan auttoi positiivinen suhtautuminen ja asiat alkoi järjestymään ja lopulta 13 kk iässä, jolloin töihin palasin, homma oli hallussa.

 Parisuhde vai kämppäkaveriasetelma?

Kun mies on ulkona vauvan hoidosta, joko sen vuoksi, että vauva on niin kiinni äidissä tai sitten sen takia, että mies ei osaa luonnostaan noin pieniä vauvoja hoitaa, voi parisuhde kärsiä. Voi tulla tilanteita, että parisuhde ajautuu kämppäkaveriasetelmaan, jossa arki pyörii vallan mainiosti, mutta se yhteinen parisuhdeaika on lähes nolla. On väsymystä, väsymyksestä aiheutumaa kränää, ajanpuuteongelmia, luovuuden ongelmia etc. Eli ongelmat alkavat pitemmässä juoksussa kasaantumaan kuin lumipalloilmiössä.

Liian pitkään jatkuessaan tilanne saattaa johtaa siihen, että parisuhde kuolee ja ei ole enää järkeä olla yhdessä. Tulee mieleen kysymys: ollaanko me enää me? Tuossa vaiheessa on tärkeää, että pystyy olemaan avoin omista tuntemuksistaan ja jakaa taakkaansa toiselle – halusi toinen sitä tai ei. Vaikeita asioita pitää pystyä katsomaan silmästä silmään, vaikka se kipeää tekisikin. Sanotaanhan, että on hyvä puhdistaa ilmaa ja ilman puhdistaminen monesti kirkastaa ajatuksia ja silloin näkee asioita, joita ei aikaisemmin ehkä pystynyt enää näkemään.

Univelka ja väsymys

Voi, että. Vuosi ilman katkonaisia unia, mahdollisesti jopa useita vuosia. Ei kiva asia. Kun kroppa ei saa levättyä kunnolla, on väsynyt ja väsyneenä kaikki asiat näyttävät harmaammilta kuin ne oikeasti ovat. Asiat saavat usein erilaisia mittasuhteita, kuin mitä ne oikeasti saisivat ja se saattaa hankaloittaa elämää.

Parit kunnon yöunet saavat mielen todella virkeäksi ja tuntuu kuin olisi uudesti syntynyt. Se on jännä, miten suuri vaikutus kunnon yöunilla on koko kehon toiminnallisuuteen ja ennen kaikkea mielen toimintaan. Silloin alkaa nähdä värejä elämässä eikä vain harmautta ja mustaa.

Oma aika – mitä se on?

Oma aika on pienen vauvan kanssa melko minimaalissa. Varsinkin jos lapsia on useampi, niin kyllä tuota omaa aikaa saa hakemalla hakea ja aikatauluttaa ajankäytön melko täydellisesti. Olen huomannut nyt viime vuoden aikana, että jos koittaa saada jotain järkevää aikaiseksi vauvan ollessa pieni, niin täytyy oikeasti kyetä multitaskaukseen (monitehtävyyteen) ja samalla sitten pitäisi vielä koittaa kehittää jotain parisuhdeaikaakin johonkin väliin. Melko haastava kuvio kaikkine muuttujineen.

Toisaalta olen oppinut sen, että kun tehtäviä pilkkoo mahdollisimman pieniin osiin, eikä yritä edes tehdä kaikkea kerralla, silloin voi onnistuakin. Tehtävien suunnittelu on kaiken a ja o. Kun on suunnitelmallinen, saa vähäiset tunnit hyödynnettyä tehokkaasti, kun tietää täsmälleen mitä mä nyt tuona aikana teen ja vielä, kun ei ole vaihtoehtoa olla tekemättä. Tuota taitoa pitäisi opettaa kaikille työttömille ihmisille. Olenkin miettinyt tässä äitiyslomani aikana, että tässä olisi mahtava työ: opettaa ihmisille suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja vielä sitä, että asiat saa oikeasti tapahtumaan, niin ettei polta itseään loppuun ja voi vielä hymyillä sen päälle. Mietinkin, että tätä asiaa pitäisi painottaa CV:ssä, sillä useat kotiäidit ovat älyttömän hyviä näissä asioissa. Kun kotona pyörii lapsi/lapsia, on tehtäviä melko monta, jotka täytyy hoitaa. Se on vain jännä asia, miten asiat saa tehdyksi, vaikka joka toisesta kulmasta huutaa joku ”äitii”.

Äidin perhekeskeisyys

Myönnän itse, että olen todella perhekeskeinen ihminen. Ura on tärkeä, mutta ei niin tärkeä kuin perhe ja sen hyvinvointi. Mietinkin joka päivä, että miten voisin perhekeskeisyyttäni hyödyntää urassani, sillä se on minulle valtava voimavara. Toisaalta jos äiti on kovin perhekeskeinen, voi olla että urakeskeinen mies häipyy kuvioista. Tuossa kohtaa on hyvä pysähtyä ja miettiä, että mitkä ovat ne yhteiset tavoitteet ja näkymät asioiden suhteen? Onko yhtymäkohtia vai pelkkiä risteyksiä? Miten saadaan toinenkin kuvioon mukaan ja vielä niin, että se on hauskaa ja mukavaa?

Mutta sitten ne vauvavuoden hyvät ja aurinkoiset puolet. Kolikollahan on aina kaksi puolta.

Lisää auringon paistetta elämään

Mikä onkaan sen parempaa, kun saada pieni ihminen ilostuttamaan aitoudellaan? Hoitamisen harmaus unohtuu, kun pieni ihmisen alku räväyttää valloittavan hymynsä sinulle. Lapsissa parasta on se aitous, millä he elämää elävät. He elävät hetkessä. Tulevaisuutta ei suunnitella, ei mietitä turhia, eletään täysillä tätä hetkeä. Tuo on asia, jota haluaisin yhä enemmän omaankin elämään. Elää vain tässä ja nyt. Nyt mulla on hyvä olla, miksi murehtia muusta?

Suhteen vahvistaja

Jos selviää kuuluisasta vauvavuodesta parisuhde ehjänä, voi taputtaa itseään olalle. Helppoa se ei varmasti ollut, mutta se on tehnyt varmasti myös hyvää. Kun vaikeuksista selvitään, ja voidaan puhaltaa helpottuneessa tilassa pari kertaa, antaa se suunnattomasti voimaa ja rakkautta lisää parisuhteelle kuin myös perhe-elämälle.

Rakkauspakkaus

Mikä olisi sen parempaa kuin saada lisää rakkautta elämään? Pieni ihminen tekee sitä joka päivä. Tuo läsnäolollaan rakkautta. Hän on todiste siitä, että rakkautta on ja se rakkaus elää sydämessä läpi elämän. Lapset ovat lahjoja <3

Vastuunkanto

Lapsi tuo tullessaan vastuun kantamista. Enää et voi huolehtia vain itsestäsi, vaan sinun täytyy miettiä monen muunkin elämää. Ja tuota mietittävää on ihan tarpeeksi. Lapsi opettaa aikuista vastuulliseksi ja antaa mahdollisuuden olla aikuinen lasten silmissä. Mikä onkaan sen parempaa, kun olla aikuinen lapsen silmissä, kantaa se vastuu, joka on annettu. Välillä tulee tupaan, mutta se myös antaa niin paljon.

Viisautta ja arvokasta kokemusta elämään

Vauvavuosi tuo paljon tullessaan. Se tuo arvokkaita kokemuksia, uusia tuntemuksia, itsetuntemusta ja empatian tunnetta. Pienen ihmisen kasvaessa hänen tarpeensa muuttuvat. Elämänhallintataidot on syytä laittaa toimimaan vuoden aikana, jos ne eivät vielä sitä ole, sillä muuten elämä on yhtä kaaosta. Vastuun kasvaminen on iso asia ja se vastuu on kannettava, kun tälle tielle on lähtenyt.

 

Vaikka vauvavuosi ei olisikaan unelmien täyttymys syystä tai toisesta, se opettaa joka tapauksessa paljon. Se opettaa elämästä, rakkaudesta ja ihmissuhdetaidoista, jotka ovat elämän suola. <3 Rakkauspakkaukset <3 ootte upeita ja ihania, juuri sellaisina kuin olette.

post

Sä oot mun paras kaveri

”Sä oot mun paras kaveri!”

Kuinka hellusta on kuulla, kun isosisko sanoo pikkuveljelleen noin? Tuona hetkenä tietää vanhempana tehneensä jotain oikein

Sisarusten rakkaus

Vanhempana saa olla ylpeä siitä, että sisaruksilla on hyvät välit. On mahtavaa katsella sitä, kun isompi auttaa ja tukee pienempää ja leikit menevät hyvin yhteen. Sisaruksissa huippua on se, että he opettavat elämän tärkeitä taitoja toisilleen. Miten tavaroita jaetaan, miten ihmisille puhutaan, miten anteeksi pyydetään, jos toisen mielen pahoittaa etc. Ja kun aina ei mene hommat putkeen, niin opitaan myös ne vaikeimmat asiat elämässä.

Vanhemmat usein miettivät perhettä perustaessa, että kuinka monta lasta heidän perheeseen sopisi, jos luoja niin suo. Lapsien kasvattaminen on kovaa työtä ja siinä on hyvä miettiä omat voimavaransa ennen päätöksiä tehdessä. Sisarukset ovat hieno ja arvokas asia elämässä. Itse olen ollut todella onnellisessa asemassa, kun minulla on neljä sisarusta. On isoveljiä, isosisko kuin myös pikkusisko. Kaikista on ollut iloa elämäni varrella, enemmän tai vähemmän.

Oikeudenmukaisuus

Sisarukset mittailevat itseään suhteessa toisiinsa ja vanhemmat voivat vaikuttaa siihen olemalla oikeudenmukaisia jokaista lasta kohtaan. Kukaan ei saa toista syrjiä, eikä kukaan saa olla parempi kuin toinen. Sisarsuhteet ovat ihmissuhteita, joihin ei voi suoranaisesti vanhemmat kuitenkaan vaikuttaa. Se on kahden ihmisen kauppa, joka syntyy tai on syntymättä. Oikeudenmukaisuuden ilmapiirissä kasvaneet lapset saavat kuitenkin tasaveroisen ilmapiirin kasvaa ja muodostaa näitä kauppoja keskenään. Onnistuuko kaupat on sitten heidän välinen asia, kunhan vain ympäristö on turvattu.

Sisarukset ovat rikkaus elämässä.

post

Laatuaika – kahden kesken

”Äiti, lähdetäänkö tyttöjen reissulle?”

Olimme lomareissulla Malagassa ja Ella, 6v, halusi kovasti lähteä shoppailemaan minun kanssani kahdestaan. Oli tärkeää, että lähdemme kahdestaan ilman miehiä reissulle. Niinpä otimme laukut selkään, juomapullot käsiimme ja lähdimme kävelemään 4 km päässä oleviin kauppoihin.

Paluumatkamme ostosreissulta oli 4 kilometriä ylämäkeä kuumassa paahteessa. Arvatkaapa mitä? Valittiko tyttö? Ei todellakaan. Nyt ei ollut mitään aihetta siihen, kun hänellä oli kaikki hyvin. Välillä pysähdyimme juomaan ja höpöttämään. Välillä lauloimme. Niin matka eteni ja oltiin perillä. Asenne tehtävän alussa vaikutti siis lopputulokseen myös. Muuten niin pitkältä ja kurjalta tuntuva matka, sujui nyt kuin lentäen, kun oli jo voittaja.

Kuinka tärkeää on antaa laatuaikaa lapselle?

Lapset rakastavat ja janoavat huomiota. Pienet hetket, jolloin lapset saavat olla vanhempiensa täyden huomion alla, ovat heille todella tärkeitä. Tyttäremme nautti ajastamme suunnattomasti, juttelimme tyttöjen juttuja ja suunnittelimme tulevia synttäreitä. Paljon oli juteltavaa ja toisille jaettavaa. Samaan aikaan poikamme Elmeri sai täydellistä huomiota isältään, joten molemmat voittivat. Sisarukset normaaliarjessa joutuvat taistelemaan useimmiten vanhempien huomiosta ja laatuaika takaa heille tuon täydellisen huomion. Edes hetkeksi.

Olen huomannut, että esimerkiksi päiväkodista lapsia hakiessani, oli molemmilla lapsilla paljon asiaa. Tällöin oli todella tärkeää antaa molemmille mahdollisuus kertoa omat juttunsa. Usein sovimmekin niin, että eskarilainen saa mennä edeltä ominpäin kotiin, kun tuntee turvallisen reitin ja pienemmän kanssa jutellaan matkan aikana. Vanhempi lapsi oli tosi ylpeä siitä, kun äiti luotti hänen kykyynsä mennä yksin kotiin ja kotona hän sai mahdollisuuden kertoa päivästään. Näin ei tarvinnut kilpailla kumpi kertoo ensin. Nyt koulun alkaessa huomasin saman asian. Hain nimittäin koululaisen iltapäiväkerhosta, joka on matkani varrella päiväkodille. Ajaessamme päiväkodille koululainen ehti kertoa päivänsä asiat ilman kiirettä ja päiväkotilainen sitten kotimatkalla. Ja olipas meillä kivaa. Molemmat sai oman aikansa loistaa äitinsä silmissä.

On ihana sama mitä tekee, kunhan on läsnä

Meidän ostosreissu Ellan kanssa osoitti minulle sen, miksi näitä kahden keskisiä aikoja pitää viljellä normiarjessakin. On mahtavaa huomata miten paljon lapset nauttivat tuosta laatuajasta, jota vanhemmaltaan saavat. Ei ihme, että ammattilaiset promottavat sitä, että ei ole väliä mitä tekee ja kuinka kauan, kunhan on läsnä. Lapselle merkitsee paljon jo se, että vanhempi on esimerkiksi legoleikissä mukana, vaikka vähän löysemmällä meiningillä. Pääasia, että on mukana ja on läsnä.

Laatuaika keskellä kiireiden on tärkeä asia. Mikä sen täydellisempää, kun saada hetken täydellinen huomio vanhemmalta varauksettomasti.

post

Sopiiko niin, että…

Neuvottelutaito on hyvä opetella jo pienestä pitäen. Kun lapsi ymmärtää mitä on neuvottelu, hän osaa suhteuttaa asioita toisiinsa paremmin.

Lomareissullamme lapsemme harjoittelivat neuvottelutaitoja rannalla ollessamme:

”Ella, neuvotellaanko?”
”Joo se sopii. Vaihdatko kaksi pientä kiveä minun isooni. Entä jos minä otan vihreän, niin saanko sinulta sinisen?”

Oli hauska seurata  kuinka neuvottelu eteni ja mihin lopputulokseen lapset pääsivät ilman vanhempien puuttumista. Loman lopussa neuvottelu oli yleistä joka asiassa.

”Saanko leikkiä ninjallasi, jos sä saat olla kaksi iltaa peräkkäin iso pukki?”
”Vaihdatko kympin setelisi kahteen vitosen seteliin?”
”Mitä jos sinä saat aloittaa nyt hyppymisen, niin minä aloitan sitten huomenna?”

Opasta lapsia neuvottelemaan

Vanhempien on hyvä opettaa lapsille neuvottelun alkeita. Neuvottelun taidoissa on hyvä juttu se, että lapset unohtavat tappelemisen ja keskittyvät saamiseen.

Mitä jos minä annan ensin omistani, niin mitä saankaan tilalle? Onko huono juttu luopua omastaan, jos saa jotain tilalle? Voisiko se olla parempaa? Mikä onkaan sen parempaa, että siltä turhanpäiväiseltä vääntämiseltä vältytään ja asiat saadaan ratkaistua sovinnossa?

Arjessa on mukava huomata se, että kun lapset neuvottelevat niin he alkavat käyttämään taitoaan joka paikassa. Yhtäkkiä neuvotellaan nukkumaan menemisestä, siitä mitä syödään ilta- ja aamupalaksi etc. Tässä onkin vanhemmilla sitten vastuu, ettei neuvottelu käänny heitä vastaan ja lapset ala viedä peliä. Aikuinenhan loppu peleissä päättää, onko asia neuvoteltavissa vai ei!

Tärkeitä oppeja tulevaan

On hienoa, jos tärkeitä taitoja saa lapsille ujutettua pienestä pitäen käytäntöön asti. Neuvottelutaitoa tarvitsemme läpi elämän, joten sen oppiminen antaa eväitä myöhemmälle. Vanhemmat voivat auttaa lapsia toteuttamaan näitä taitoja, kun sitä tapahtuu jatkuvasti arjessa ja eri tilanteissa. Tiedon käyttöön ottamiselle tarvitaan sovelluksen kohteita ja kun lapsi oivaltaa, että tätä taitoa voi käyttää missä vain, alkaa hän sitä myös käyttämään.

Lapsilla neuvottelutaidon tärkeys tulee hyvin ilmi, kun lapset leikkivät keskenään. Miten leikit vaihdetaan yhteistuumin ja miten kaverin mielipide otetaan huomioon? Neuvottelu on onnistunut, jos kenelläkään ei tule paha mieli asiasta. 

Neuvottelun avulla on mahdollista päästä win-win tilanteeseen, jossa kaikki voittavat. Kun lapset ymmärtävät, että aina luopuminen ei tarkoita häviämistä, ovat he jo voittajia!

post

Miehet – Älkää vaivautuko

”Mitä? Meinaatko ostaa tuon hintaisen vaatteen? Eikö meillä ole kaapit täynnä jo vaatteita? Taas tämä on tätä turhaa tuhlausta.”

Kuulostaako tutulta? Oletko kuullut mieheltäsi joskus positiivisia kommentteja lasten vaateostoksista?

Olimme mieheni kanssa vaateostoksilla kesäalennuksissa ja löysin alennusmyynnistä lapsillemme hyviä vaatteita tulevalle syksylle. Keräilin pinon vaatteita ja esittelin niitä miehelleni, jolloin mieheni tuumasi: ”Taasko sinä tuhlaat rahaa. Ihan turhaa tuhlausta, kun kaapit on täynnä vaatteita!” Huvittuneena tuumasin miehelleni, että näinhän se on, että kaapit on täynnä, mutta ikävä kyllä pieniä vaatteita, jotka eivät enää mahdu syksyllä päälle.

Keskitytään siihen mikä kiinnostaa

Kauppareissullamme mietin useaan kertaan, että on se hyvä, että hoidan lapsillemme vaatteet ja ostelen vaatteita jemmaankin asti, kun halvalla saa, että ei tule tilannetta, ettei kaapeista todellakaan löydy mitään ja sitten täytyy hätäratkaisuja käydä tekemässä. Mielestäni on viisaampaa ostella pikku hiljaa ennakkoon vaatteita, vähän isompiakin. Samalla siinä säästää rahaa ja vaivaa.

Kyllä luonto on melko hyvin hoitanut homman sillain, että naiset ja miehet kiinnostuvat eri asioista ja mikäli vielä hoitavat omat ruutunsa mallikkaasti niin hommat sujuvat. Ehkä siinä on jokin luonnollinen syy, että useimmissa perheissä naiset hoitavat vaatetuspuolen ja mies on useimmiten siinä maksajan roolissa vain. Miehet saavat rauhassa keskittyä sellaisiin hommiin, joissa he saavat loistaa kuten esimerkiksi koneiden ja vempaimien parissa.

Pienet säästöt

Lapsille vaatteita ostellessa tulee mieleen se, että miten tosiaan kaikki on kallista. Materiaalien kuten puuvillan hinta on noussut melkoisesti viime vuosina ja laadukkaista vaatteista saa maksaa ittensä kipeäksi, jos niitä ei alennuksella satu saamaan. Onkin hyvä asia, että kirpputorit ovat tulleet muotiin ja vaatteita kierrätetään. Usein kirpputoreilta löytääkin ihan merkkivaatteita ja todella laadukkaita juttuja pilkkahintaan. Kun keskittyy siihen, että ennakoi tulevaa ja ostaa tarjouksista juttuja, huomaa lopulta säästävänsä pitkän pennin.

Tällainen etukäteen hamstraus voi kuulostaa miehestäsi turhalta hommalta, mutta näin naisena kun asiaa ajattelen, niin tuohan on juuri se oikea ratkaisu. Kun ennakoin tulevaa, ei paniikkia ja eikä varsinkaan noita hätätilanteita synny. Toisaalta voisi olla ehkä joskus ihan paikallaankin antaa miehen hoitaa myös nämä vaateasiat :). Ehkä silloin nämäkään ”tuhlaamiset” eivät tuntuisi tuhlauksilta, vaan pakollisilta pahoilta.

Joskus on ihan hyvä pitää suu kiinni, jos ei itse ole asiaa hoitamassa. Aina tuhlaus ei välttämättä sittenkään ole vain tuhlausta, vaan ennakoimista ja tilanteiden varmistamista.

post

Onko oikeasti asiat näin?!

Olin järkyttynyt, kun luin iltapäivälehdistä opettajien valituksia saamistaan lahjoista, joita oppilaat antavat heille lukuvuoden päättyessä.

Onko oikeasti näin, että kiitollisuus on tätä luokkaa? Eikö opettajat ymmärrä, että lahjat ovat heille kiitosta hyvin tehdystä työstä? Mikä oikeus heillä on arvostella toisen kiitollisuutta ja osoitusta siitä?

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että tätähän ei todellakaan voi yleistää kaikkiin opettajiin, sillä on olemassa näitä hienoja opettajia, jotka arvostavat juttuja. Toisaalta on ihmeellistä, että tällaisia uutisia oikeastaan uutisoidaan.

Minkä ihmeen kuvan media antaa ihmisille ja nuorille, kun heidän kunnioittavat auktoriteetit saadaan näyttämään kiittämättömiltä kansan edessä?

Kiitollisuus ja lapset

Lapsille on kiitollisuutta opetettava pienestä pitäen. Näkee jo pienistä lapsista osaavatko he olla kiitollisia mm. saamistaan lahjoista ja miten esimerkiksi lahjan saamiseen reagoidaan. Mielestäni kiitollisuus on todella tärkeä asia elämässä. Jos et osaa olla kiitollinen pienistä asioista, on vaikeaa olla kiitollinen isommistakaan asioista. Se, että lapsi ymmärtää ”kiitos”-sanan merkityksen on tärkeää. Yhdellä sanalla voit kertoa paljon.

Olen törmännyt lasten ihmetyksiin esimerkiksi linja-autossa, kun ihmiset poistuvat eivätkä kiitä kuljettajaa. Lapsemme ovat kyselleet, että miksi täti tai setä ei kiittänyt kuskia poistuessaan? Aivan, en ymmärrä itsekään. Pienet eleet ja pienet teot ovat suuria juttuja toiselle.

Maallistunut kansa

Opettajien lahja-arvostelut osoittavat sen, miten ihmiset ovat maallistuneet vuosien kuluessa. Edes arvokkaat lahjat eivät kelpaa, kun kyse on väärästä merkistä ja mallista. Ja ainoa asia mitä vanhemmat haluavat näillä lahjaeleille osoittaa, on se kiitollisuus siitä, että heidän lapsia on hoidettu ja kasvatettu lukuvuoden aikana.

Tästä nouseekin mieleeni se, että onko kansamme Suomessa niin maallistunutta, ettei oikeita arvoja enää arvosteta ja kaikki mitätään rahassa ja arvokkuudessa? Eikö pienemmät eleet voi olla yhtä arvokkaita kuin kalliit jutut ja mikä merkitys on työllä ja vaivalla mitä esimerkiksi lahjan eteen on nähty? Ja ennen kaikkea se ajatus?! Mielestäni lahjoissa tärkeintä on se ajatus. Jo se, että joku käyttää hetken ajatellakseen toista ihmistä, on ele jostain ihanasta ja arvkkaasta.

Oikeat arvot pöydälle. Kiitollisuus, toisten ihmisten arvostus ja lähimmäisten rakkaus ovat asioita, joita kannattaa lapsille opettaa.