post

Auvoinen vauvavuosi – Onko se vain lumetta?

(artikkelikuvan ottanut Studio Salama, Juho Tauriainen, www.studiosalama.fi)

Ennen lapsia luin juttuja vauvavuoden ihanuudesta, sen raastavuudesta ja kaikista tunnelmista siltä väliltä. En osannut ajatella, miten paljon vauvan syntyminen oikeasti vaikuttaa hyvään parisuhteeseesi ja normaaliin elämään. Nyt olen kokenut tuon ihanuuden kolme kertaa ja olen melko vakuuttunut, että omalla kohdallani aivoisesta vauvavuodesta ei voida puhua. Seuraavassa syitä miksi vauvavuosi voi olla hankala.

Mies ulkona elämästä

Kun vauva syntyy, on se kiinni äidissä lähes 24 h. Varsinkin jos äiti pystyy vauvaa imettämään, niin silloin tuo symbioosi on vielä tiukempi, johon mies ei pääse väliin. Kun vauva herää öisin useammin kuin 3 kertaa, alkaa se vuoden aikana väsyttää ihan kivasti. Varsinkin, jos yöunet ajoittuvat 00-07 välille ja siihen sellainen 5 kertaa herätyksiä. Voisin sanoa, että melko rankkaa puuhaa. Tuotakaan asiaa en ymmärtänyt oikeasti, kun vasta kun esikoiseni oli 11 kk ja töihin lähtö lähestyi uhkaavaa vauhtia. Pienokaisemme ei nukkunut edelleenkään täysiä unia, oli vielä tississä kiinni ja väsy painoi niin henkistä kuin fyysistä oloa kovastikin. Tuolloin asiaan auttoi positiivinen suhtautuminen ja asiat alkoi järjestymään ja lopulta 13 kk iässä, jolloin töihin palasin, homma oli hallussa.

 Parisuhde vai kämppäkaveriasetelma?

Kun mies on ulkona vauvan hoidosta, joko sen vuoksi, että vauva on niin kiinni äidissä tai sitten sen takia, että mies ei osaa luonnostaan noin pieniä vauvoja hoitaa, voi parisuhde kärsiä. Voi tulla tilanteita, että parisuhde ajautuu kämppäkaveriasetelmaan, jossa arki pyörii vallan mainiosti, mutta se yhteinen parisuhdeaika on lähes nolla. On väsymystä, väsymyksestä aiheutumaa kränää, ajanpuuteongelmia, luovuuden ongelmia etc. Eli ongelmat alkavat pitemmässä juoksussa kasaantumaan kuin lumipalloilmiössä.

Liian pitkään jatkuessaan tilanne saattaa johtaa siihen, että parisuhde kuolee ja ei ole enää järkeä olla yhdessä. Tulee mieleen kysymys: ollaanko me enää me? Tuossa vaiheessa on tärkeää, että pystyy olemaan avoin omista tuntemuksistaan ja jakaa taakkaansa toiselle – halusi toinen sitä tai ei. Vaikeita asioita pitää pystyä katsomaan silmästä silmään, vaikka se kipeää tekisikin. Sanotaanhan, että on hyvä puhdistaa ilmaa ja ilman puhdistaminen monesti kirkastaa ajatuksia ja silloin näkee asioita, joita ei aikaisemmin ehkä pystynyt enää näkemään.

Univelka ja väsymys

Voi, että. Vuosi ilman katkonaisia unia, mahdollisesti jopa useita vuosia. Ei kiva asia. Kun kroppa ei saa levättyä kunnolla, on väsynyt ja väsyneenä kaikki asiat näyttävät harmaammilta kuin ne oikeasti ovat. Asiat saavat usein erilaisia mittasuhteita, kuin mitä ne oikeasti saisivat ja se saattaa hankaloittaa elämää.

Parit kunnon yöunet saavat mielen todella virkeäksi ja tuntuu kuin olisi uudesti syntynyt. Se on jännä, miten suuri vaikutus kunnon yöunilla on koko kehon toiminnallisuuteen ja ennen kaikkea mielen toimintaan. Silloin alkaa nähdä värejä elämässä eikä vain harmautta ja mustaa.

Oma aika – mitä se on?

Oma aika on pienen vauvan kanssa melko minimaalissa. Varsinkin jos lapsia on useampi, niin kyllä tuota omaa aikaa saa hakemalla hakea ja aikatauluttaa ajankäytön melko täydellisesti. Olen huomannut nyt viime vuoden aikana, että jos koittaa saada jotain järkevää aikaiseksi vauvan ollessa pieni, niin täytyy oikeasti kyetä multitaskaukseen (monitehtävyyteen) ja samalla sitten pitäisi vielä koittaa kehittää jotain parisuhdeaikaakin johonkin väliin. Melko haastava kuvio kaikkine muuttujineen.

Toisaalta olen oppinut sen, että kun tehtäviä pilkkoo mahdollisimman pieniin osiin, eikä yritä edes tehdä kaikkea kerralla, silloin voi onnistuakin. Tehtävien suunnittelu on kaiken a ja o. Kun on suunnitelmallinen, saa vähäiset tunnit hyödynnettyä tehokkaasti, kun tietää täsmälleen mitä mä nyt tuona aikana teen ja vielä, kun ei ole vaihtoehtoa olla tekemättä. Tuota taitoa pitäisi opettaa kaikille työttömille ihmisille. Olenkin miettinyt tässä äitiyslomani aikana, että tässä olisi mahtava työ: opettaa ihmisille suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja vielä sitä, että asiat saa oikeasti tapahtumaan, niin ettei polta itseään loppuun ja voi vielä hymyillä sen päälle. Mietinkin, että tätä asiaa pitäisi painottaa CV:ssä, sillä useat kotiäidit ovat älyttömän hyviä näissä asioissa. Kun kotona pyörii lapsi/lapsia, on tehtäviä melko monta, jotka täytyy hoitaa. Se on vain jännä asia, miten asiat saa tehdyksi, vaikka joka toisesta kulmasta huutaa joku ”äitii”.

Äidin perhekeskeisyys

Myönnän itse, että olen todella perhekeskeinen ihminen. Ura on tärkeä, mutta ei niin tärkeä kuin perhe ja sen hyvinvointi. Mietinkin joka päivä, että miten voisin perhekeskeisyyttäni hyödyntää urassani, sillä se on minulle valtava voimavara. Toisaalta jos äiti on kovin perhekeskeinen, voi olla että urakeskeinen mies häipyy kuvioista. Tuossa kohtaa on hyvä pysähtyä ja miettiä, että mitkä ovat ne yhteiset tavoitteet ja näkymät asioiden suhteen? Onko yhtymäkohtia vai pelkkiä risteyksiä? Miten saadaan toinenkin kuvioon mukaan ja vielä niin, että se on hauskaa ja mukavaa?

Mutta sitten ne vauvavuoden hyvät ja aurinkoiset puolet. Kolikollahan on aina kaksi puolta.

Lisää auringon paistetta elämään

Mikä onkaan sen parempaa, kun saada pieni ihminen ilostuttamaan aitoudellaan? Hoitamisen harmaus unohtuu, kun pieni ihmisen alku räväyttää valloittavan hymynsä sinulle. Lapsissa parasta on se aitous, millä he elämää elävät. He elävät hetkessä. Tulevaisuutta ei suunnitella, ei mietitä turhia, eletään täysillä tätä hetkeä. Tuo on asia, jota haluaisin yhä enemmän omaankin elämään. Elää vain tässä ja nyt. Nyt mulla on hyvä olla, miksi murehtia muusta?

Suhteen vahvistaja

Jos selviää kuuluisasta vauvavuodesta parisuhde ehjänä, voi taputtaa itseään olalle. Helppoa se ei varmasti ollut, mutta se on tehnyt varmasti myös hyvää. Kun vaikeuksista selvitään, ja voidaan puhaltaa helpottuneessa tilassa pari kertaa, antaa se suunnattomasti voimaa ja rakkautta lisää parisuhteelle kuin myös perhe-elämälle.

Rakkauspakkaus

Mikä olisi sen parempaa kuin saada lisää rakkautta elämään? Pieni ihminen tekee sitä joka päivä. Tuo läsnäolollaan rakkautta. Hän on todiste siitä, että rakkautta on ja se rakkaus elää sydämessä läpi elämän. Lapset ovat lahjoja <3

Vastuunkanto

Lapsi tuo tullessaan vastuun kantamista. Enää et voi huolehtia vain itsestäsi, vaan sinun täytyy miettiä monen muunkin elämää. Ja tuota mietittävää on ihan tarpeeksi. Lapsi opettaa aikuista vastuulliseksi ja antaa mahdollisuuden olla aikuinen lasten silmissä. Mikä onkaan sen parempaa, kun olla aikuinen lapsen silmissä, kantaa se vastuu, joka on annettu. Välillä tulee tupaan, mutta se myös antaa niin paljon.

Viisautta ja arvokasta kokemusta elämään

Vauvavuosi tuo paljon tullessaan. Se tuo arvokkaita kokemuksia, uusia tuntemuksia, itsetuntemusta ja empatian tunnetta. Pienen ihmisen kasvaessa hänen tarpeensa muuttuvat. Elämänhallintataidot on syytä laittaa toimimaan vuoden aikana, jos ne eivät vielä sitä ole, sillä muuten elämä on yhtä kaaosta. Vastuun kasvaminen on iso asia ja se vastuu on kannettava, kun tälle tielle on lähtenyt.

 

Vaikka vauvavuosi ei olisikaan unelmien täyttymys syystä tai toisesta, se opettaa joka tapauksessa paljon. Se opettaa elämästä, rakkaudesta ja ihmissuhdetaidoista, jotka ovat elämän suola. <3 Rakkauspakkaukset <3 ootte upeita ja ihania, juuri sellaisina kuin olette.

post

Puhu äänellä jonka kuulen

”Miksi sä itket, kun naapurissa jonku lapsi nauraa?”
”Miksi sä itket, kun joku radiossa rakkaudesta laulaa?”
”Puhu äänellä jonka kuulen. Sanoilla, jotka ymmärrän. Runoilla, jotka käsitän.”

Näin laulaa Happoradio laulussaan ”Puhu äänellä jonka kuulen”. Laulun sanat kertovat paljon tärkeitä asioita vuorovaikutuksesta. Puhutko äänellä jonka kumppanisi, lapsesi, ystäväsi kuulee?

Usein saattaa jäädä miettimään, että miksi minua ei ymmärretä? Enkö osaa viestittää asioita oikealla tavalla? Onko käytössäni kieli, jota toinen ei oikeasti käsitä eikä ymmärrä? Mitä teen väärin?

Kun miettii pientä vauvaa, joka itkee rauhattomasti ja koittaa saada itseään ymmärretyksi, voi vanhemmilla usein olla tunne, että en ymmärrä mitä vauva minulle koittaa sanoa. ”Kunpa ymmärtäisin paremmin” on ajatus, kun lohduton itku jatkuu ja jatkuu, vaikka koitat kaikkesi. Noissa lohduttomissa tilanteissa kannattaa miettiä sitä, että tärkeää on, että olet läsnä. Yrität ymmärtää ja kuunnella toista ja vastata hänen pahaan oloonsa, vaikka itsestä tuntuisikin toiselta.

Sama asia pätee parisuhteessa. Kun haluaa ymmärtää ja kuunnella toista, voi samalle kielen tasolle päästä kumppanin kanssa. Apulannan laulussa ”Mitä kuuluu” lauletaan juuri tästä ongelmasta, kun toista ei ymmärretä ja puhutaan ihan eri kielillä. Joskus on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä sitä, että tiedänkö oikeasti mitä toiselle kuuluu? Puhummeko samaa kieltä?

Mitä lapsi koittaa sinulle viestittää?

Kun lapsi itkee, on tärkeää mennä lapsen tasolle ja koittaa ymmärtää miltä hänestä tilanteessa tuntuu. Voi olla, että aikuisesta tilanne tuntuu turhanpäiväiseltä, mutta pelko tai suru lapselle on täyttä totta, johon täytyy vastata, muuten lapsi voi pelätä tunteitaan, eikä uskalla niitä enää näyttää vanhemmalle. Hyvä esimerkki on nukkumaan meneminen ja se, että pimeys voi pelottaa lasta. Tuota pelkoa ei kannata väheksyä, vaan tehdä lapselle turvallinen tunne siitä, ettei mitään pahaa tapahdu ja aikuiset ovat läsnä, jos sitä tarvitsee.

Suru ja pelko ovat vahvoja tunteita, joita kannattaa lapsen kanssa käsitellä. Lapsi ymmärtää asiat omalla tavallaan ja tarvitsee usein konkreettisia keinoja surunsa näyttämiseen ja sen kokemiseen. Pahaaoloa on hyvä oppia purkamaan turvallisessa ympäristössä ilman, että sitä paheksutaan.

Vuorovaikutustaidot koulumaailmassa

Koulumaailmassa vuorovaikutuksella on todella iso merkitys. Opettaja voi vuorovaikutustaidoillaan osoittaa oppilailleen, että on lähestyttävä ja inhimillinen, eikä vain auktoriteetti, joka määrää mitä opitaan ja milloin. Oppilaat kaipaavat usein kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Oppilaiden monimuotoisuus asettaa opettajalle haasteita ja tässä on tärkeää ymmärtää vuorovaikutustaitojen tärkeys. Kun oppilaille puhuu heidän ymmärtämällään kielellä, syntyy yhteys joka on hedelmällinen molempiin suuntiin.

Vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joita pitäisi harjoitella niin kotona, koulussa, parisuhteessa ja työpaikoilla. Näiden sosiaalisten taitojen avulla pääsee pitkälle ja ne kantaa läpi elämän. Koitetaan puhua kielellä, jota toinenkin ymmärtää.

post

Rakkauden kielet – tiedätkö omasi?!

Luin lomalla ollessamme yhden parhaista kirjoista mitä olen tähän mennessä lukenut. Gary Chapmanin ”Rakkauden kieli”- kirjassa puhuttiin rakkauden eri kielistä ja siitä miten eri ihmiset osoittavat rakkautta erilailla. Tämä pätee niin rakkaussuhteita kuin lasten ja vanhempien suhteita.

Viisi eri rakkauden kieltä

Gary Chapman kertoi, että on olemassa viisi erilaista tapaa, miten ihmiset osoittavat rakkautta ja koittavat ilmaista sitä. Mikäli kumppanin rakkauskieli on erilainen kuin puolison, voi puolison rakkauden tunnustukset mennä ohisuun. Samoin lapsien kanssa on hyvä tunnistaa, millaista rakkauden kieltä he ilmaisevat. Nämä viisi rakkauden kieltä ovat:

1. Sanat
2. Yhdessä vietetty aika
3. Lahjat
4. Auttaminen ja palveleminen
5. Fyysinen kosketus

Oli mielenkiintoista huomata, että miestänikin alkoi asia kiinnostamaan ja loman aikana lueskelimme yhdessä kirjaa läpi. Kirjasta löytyi toinen toistaan kuvaavampia esimerkkitapauksia, joista oli helppo ottaa koppia. Niin läheltä liippasivat omaa elämää ja tilannetta.

Chapman toteaa hyvin kirjassa sen, että se mihin puolisossa rakastui seurusteluaikana, ei häviä mihinkään, mutta rakkauden ilmaisutavat saattavat parisuhteessa muuttua ajan myötä. Jos toiselle fyysinen kosketus on rakkauden kieli, niin lapsien synnyttyä ja ruuhkavuosia elettäessä voi olla, ettei enää yhteistä intiimiaikaa ole niin paljon kuin seurustelun aikana. Toisaalta toiselle voi merkitä paljon yhdessä vietetty aika. Silloin ei lahjat paljon lämmitä, jos toisen kanssa ei saa mitään kontaktia aikaiseksi. Lapsilla usein sekoittaa useat eri rakkauskielet ja lapsille, joille yhdessä tekeminen ja oleminen ovat todella tärkeitä, he tuovat sen kyllä jatkuvasti esille arkielämässä.

Ongelmia parisuhteessa?

Jos ja kun ongelmia parisuhteeseen tulee, niin tämä kirja kannattaa kaivaa esiin. Se, että oppii löytämään tavan kommunikointiin puolisonsa kanssa, on todella tärkeää sille henkiselle hyvinvoinnille, jota parisuhteen pystyssä pitäminen vaatii. Itse huomasin, että ongelmat joita olemme mieheni kanssa käyneet lasten syntymän jälkeen, johtuvat nyt melko selkeistä asioista. Juttelemme eri rakkauden kielillä toisillemme ja odotamme näin ollen hyväksyntää toiselta. Ei se niin vain toimi. Kun ymmärtää, mikä toisella on TODELLA tärkeää, huomaa, että sillä tavalla voi oikeasti saavuttaa jotain näkyvää muutosta.

Parisuhteessa puhutaan usein siitä, ettei toista voi muuttaa. Tuo on totta. Silloin kannattaakin miettiä, miten sitä yhteiseloa vietetään ja onko toimintamalleissa parantamisen varaa. Kuitenkaan ne ihanat piirteet puolisossa, joihin joskus aikoinaan rakastui, eivät ole hävinneet mihinkään. Ne ovat vain olleet mahdollisesti piilossa.

Mieti mikä sinun rakkauden kielesi on. Hyvä artikkeli asiasta löytyy Jevgeni Särjen blogista http://elaparemmin.fi/blogi/rakkauden-viisi-kielta/.

Pienillä asioilla on todellakin merkitystä. Jos tuntuu, että juokset koko ajan pahki seinää suhteessasi, kannattaa pysähtyä ja vaikka lukea tämä kirja. Siinä voi olla sinullekin jotain. Itse ainakin löysin siitä paljon hyödyllisiä vinkkejä meidän parisuhteeseemme.