post

Itsenäisyys – Mitä se merkitsee?

Olin pöyristyä itsenäisyyspäivänä, kun kuulin kahakoista mitä juhlien johdosta Tampereella tapahtui. Mikä ihme nykynuorisoa (*) vaivaa? Miksi itsenäisyyttä ei osata kunnioittaa? Suomen lipun polttaminen kuvastaa mielestäni juuri sitä, millä tavalla nuoriso itsenäisyydestä ajattelee: ”Ihan sama”, ”mitä tuossa nyt on ihmeellistä?” (ja lähdetään ryyppäämään, kun on ”vapaapäivä”). Kun nuorilta kysytään mikä on itsenäisyys, he eivät osaa sitä välttämättä edes määritellä. Ei ole käsitystä siitä, kun asiat ovat huonosti ja sitä, mitä tarkoittaisi, jos joku meitä hallitsisi.

Olen päässyt juttelemaan sotaveteraanien ja Martta-ihmisten kanssa. On ollut silmiä avaavaa kuunnella ja koittaa ymmärtää sodan aikaista elämää. Silloin ei ollut ruokaa tarpeeksi, ei ollut sähköjä, ei ollut lämpöä, kaikesta piti itse vastata ja ennenkaikkea asenteen piti olla oikea.

Miltä olisi tuntunut elää jatkuvassa pelon tunteessa ja kuulla sotalentokoneiden lentävän talon yli ja samalla miettiä, että tuleeko huomista ollenkaan?

Suomi on todella hyvä maa asua. Tämä on tullut ilmi itselleni, kun olen matkustellut ympäri maailmaa ja nähnyt millaista elämä voisi olla muualla. On hienoa, että lapsemme saavat kunnon neuvolahoitoa, pääsevät ilmaiseen kouluun, yhteiskunta on rakennettu huolehtimaan ihmisistä, on sosiaali- ja työttömyystukia, äitiys- ja vanhempainvapaita. Olen jäänyt matkoilla useasti miettimään, miten siisti maa Suomi on. Meillä on metsiä, järviä ja on lääniä missä asua. Kiinassa käydessäni ja varsinkin maaseudulla kulkiessani huomasin, miten ahtaassa ihmiset voivatkaan asua, kun ihmisiä on todella paljon.

Itselleni Suomi merkitsee paljoa ja varsinkin se itsenäisyys, jonka isoisämme ja iso-isoisämme ovat taistelleet meille. On kunnia asia olla suomalainen ja kantaa suomen lippua ja puhua suomen kieltä. Kumpa vain nuorisommekin ymmärtäisi tämän hienouden, eikä alentuisi tuollaisiin mielenosoituksiin ihan vääristä asioista.

”Arvot – Tavat – Kunnioitus”

(*) Ei toki voi yleistää kaikkiin nuoriin.

post

Perinteet kunniaan

Näin joulun alla, kun piparkakkutaloa lapsieni kanssa väkersin, mieleeni tuli monta ihanaa muistoa edesmenneestä rakkaasta isästäni. Isäni oli mies, jolle keittiöjutut eivät kuuluneet arkipäivään. En muista hänen koskaan meille ruokaa laittaneen. Hän oli mies talossa, huolsi auton, korjasi varastot, huolsi sukset etc. Niin kuin ennen vanhaan oli tapana, kun naisen ja miehen roolit olivat jakautuneet erilailla kuin tasa-arvoisessa nykymaailmassa. Isäni yksi bravuuri oli kuitenkin piparkakkutaikinan tekeminen ja ennen kaikkea piparkakkutalon pystyttäminen. Tämä oli todella mielenkiintoinen asia, että ruokaan liittyvä asia liittyi vielä leipomiseen, äitini bravuurikenttään.

PIPARKAKKUTALO

Muistan kuinka monena jouluna juuri isän tekemästä piparkakkutaikinasta leivoimme piparkakut ja isä sitten kokeneena talon rakentajana pystytti aina piparkakkutalomme pystyyn. Tänä vuonna ikävä iski kovasti, kun piparkakkutaloani olin pystyttämässä. Mietin, että miten isäni neuvoi minua sen tekemään ja mitkä oli ne kikkavitoset, jolla homma luonnistui kaikkein parhaiten. Hymy tuli huulilleni, kun muistin, että aina piparkakkutaloa pystyttäessä meillä oli tapana juoda joulun ensimmäiset glökit manteleiden ja rusinoiden kera.

ITSELLE TÄRKEITÄ TRADITIOITA

Itselleni perinteet ovat todella tärkeä osa elämääni. Olen huomannut perheeni saamisen jälkeen, että juuri näiden perinteiden avulla määrittelemme omat perinteemme. Jotkut perinteet ovat jääneet omasta lapsuuden kodistani voimaan, osa on saanut uusia nykyajan tuulia ja osan olemme itse luoneet meille sopiviksi. Joulu on tällaistä aikaa, jolloin perinteet tulevat hyvin esille. Perinteisiin kuuluu joulukorttien, paperisten sellaisten, lähettäminen sukulaisille ja ystäville. Vaikka elämme facebookin, tekstiviestien ja sähköpostin maailmassa niin minulle tärkeitä ovat edelleen perinteiset postin kautta kulkevat joulukortit. Niiden kautta pääsen lähettämään henkilökohtaisen tervehdyksen meille tärkeille ihmisille, ja edes kerran vuodessa tämä tärkeä asia tulee tehtyä. Näitä ihania perinteitä on joulussa useita. Joulun ajan hiljentyminen alkaa joka vuosi adventtikirkosta ja hoosiannan laulamisesta. Joulun ajan juhlinta jatkuu joka vuotisten joululaulujen laulamiselle. Jouluaattona on ihan ehdotonta käydä haudalla ja joulukinkkukin on paistettava.

Minulle perinteikkäänä ihmisenä kaikki nämä perinteet mitä elämäämme kuuluu antavat niin suurta kunnioitusta vanhempiini, isovanhempiini, sukujuuriini ja siihen kasvatukseen, jonka itse olen saanut. Perinteet, kuten hyvät tavatkin, säilyvät läpi elämän, jos ne on omaksunut joskus elämäänsä.

Pitäkäämme kiinni omista perinteistämme – niistä ihanista asioista, jotka vievät omia arvojamme eteenpäin perheessämme.