post

Voiko lasta opettaa ilman pakkoa?!

Opiskelin kasvatustieteitä ja siellä käsiteltiin pedagogista paradoksia eli kysymystä ”Voiko lasta kasvattaa ilman pakkoa?” Voiko lapsi olla vapaa ja itsemääräävä ihminen, jos kasvattaja häntä ”pakottaa” kasvamaan tiettyyn tavoitteeseen? Tämä on kasvatustieteessä paradoksaalinen kysymys ja käytännön elämässä tämä tulee oikein hyvin esille.

Mikäli lapsi haluaa syödä karkkia iltapalalla, annatko?

Lapsen omamääräytyvyys kärsii, mutta sinä määräät kasvattajana missä kaappi seisoo.

Mikäli lapsen pitää opetella petaamaan oma sänky aamuisin, onko ok, että se jää petaamatta, kun ei huvita?

Lapselle on määriteltävä tehtäviä, joihin hän kykenee. Tämä on tärkeä osa kasvatusta: miten osaat määrittää milloin lapsi osaa tietyt asiat ja milloin hän kykenee siihen? Itse olen huomannut, että usein tämä asia menee niin, että asioita kannattaa kokeilla. Kasvattajana huomaat varsin pian, onko tehtävä lapselle liian vaikea ja haastava, vai onko kyse vain laiskuudesta ja viitseliäisyydestä, ”no kun ei kiinnosta”-asenteesta.

Vapaa kasvatus – Mitä se on?

Olen usein miettinyt, kun kasvatuspiireissä puhutaan vapaasta kasvatuksesta. Onko tämä kasvatusmalli nyt sitä, että lapsi saa tehdä juuri mitä itse tahtoo ja oman mielen mukaan? Kasvattaja ei siis aseta näitä tavoitteita/pakkoja lapselle.

Itse en ymmärrä, miten tuollainen homma voi toimia. Lapsista ei tule ihmisiä, jos heille ei opeteta sivistystä ja käyttäytymissääntöjä. Mikäli lapset saisivat toimia miten lystäävät, veikkaisin, että meillä olisi melkoinen yhteiskunta. Kuka olisi se taho, joka asettaisi rajat lapselle? 

Miten kasvattaa ilman pakkoa?

Tämä on hyvä ja mielenkiintoinen kysymys, johon mielestäni ei ole oikeaa vastausta. Se, että joudut määrittelemään kasvattajana rajat lapsellesi, ei mielestäni ole pakkoa, vaan turvallisia rajoja, jossa voi kasvaa turvallisen lapsuuden.

Rajattomat lapset heijastavat pahaaoloaan kouluissa ja päiväkodeissa, joissa rajat saattavat tulla ensimmäistä kertaa vastaan. Yhteiskuntamme on sääntöyhteiskunta, jossa säännöt laatii hallitus, poliisi ja muut auktoriteetit.

Hellä, rakastava ja rajat luova ympäristö on lapselle turvallinen paikka olla. Lapset hämmentyvät, jos heillä ei ole rajoja ja he joutuvat vastaamaan liian isoista asioista itse. Positiivinen pakko lasten kasvattamisessa on hyvä pitää mielessä ja aina sekään ei riitä, valitettavasti. 

Comments

comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *